Laiskuus laiskistuttaa

Iankaiken ihminen on oppinut matkimalla, toistamalla sekä yrityksen ja erehdyksen kautta. Palaammeko siinä mielessä ajassa ja oppimisessa taaksepäin. Ken elää, se näkee. Onko kirjaoppiminen yliarvostettua. Tärkeintä kai lienee oppiminen ja sen tarpeellinen soveltaminen, eikä se millä välineellä oppi ja osaaminen on hankittu.

Eivät laulajatkaan opi laulamaan äänen muodostumisen tekniikkaa mahdollisimman paljon lukemalla, eivätkä jalkapalloilijat tai mäkihyppääjät kirjoista lajejaan opiskelemalla.

Mutta sopiva yhdistelmä kirjatietoutta, yritystä ja erehdystä, matkimista sekä viitseliäisyyttä lienee monessa ammatissa hyvä tie osaamiseen.

Ongelma vain taitaa olla pikkaisen siinä, että elämämme helppous on pikkuhiljaa nakertanut sitä viitseliäisyyttä. Kukahan jaksaisi ravata vaihtamaan televisiokanavaa, jos kaukosäädintä ei olisi keksitty. Sohvalta homma sujuu helpommin ilman turhaa vaivaa.

Kun avaa ruudun, voi oppia monia asioita, mutta samalla laiskistuu. Ei jaksa ponnistella, kun on helpompi vahdata ruutua. Toisaalta laiskuus tekee elämän myös helpommaksi, kuten kaukosäätimen sively tai kodinkoneiden käyttäminen. Laiskuus luo tehokkuutta ja oivalluksia. Pitäisi vain riittää viitseliäisyyttä toteuttaa niitä oivalluksia.

Oppimisemme taso on laskenut. Pisa-tutkimukset sen näyttävät, ja sitä on turha selitellä. En suostu uskomaan, että nykylapsilla ja nuorilla ei riitä kapasiteettia. Kysymys on laiskuudesta. Päästetään liian helpolla. Joka paikassa. Ei tarvitse ponnistella. Kaiken tavaran, ruuan ja viihteen saa helposti. Miksi oppimiseen pitäisi nähdä vaivaa? Siksi, että pitkässä juoksussa se luo kaikille parempaa arkea ja maailmaa sekä Suomeen että koko pallolle.

Harri Puhakainen
Tuottaja, Ilkka Media