Mielenrauhaa ja onnistumisen iloa
Ritva Rintamäen puutarha Seinäjoen Isokoskella on satojen alppiruusujen ihanuus.
Alppiruusu ja atsalea. Niitä sijaitsee Isokosken vehreässä rauhassa lähes puolentoista hehtaarin kokoisessa puutarhassa, jota Ritva Rintamäki on rakentanut rakkaudella jo lähes neljäkymmentä vuotta. Alueen sydämessä kasvaa satoja erilaista kasveja – alppiruusuja, atsaleoja, hedelmäpuita, harvinaisia havuja ja paljon muuta. Jokaisella kasvilla on oma tarinansa ja paikkansa.
— Alppiruusu on minun lempilapsiani. Niitä täällä on ehkä noin 150–200 kappaletta. Lisäksi ovat kaikki muut kasvit siihen päälle.
Alppiruusu kukkii keväällä ja sen kukkimisen pituus on eri lajikkeillakin suunnilleen sama.
— Joskus harvoin ne tekevät kaksi kukintoa kasvukaudessa.
Puutarhassaan Rintamäki ottaa vastaan myös vieraita, jotka haluavat nauttia hetken verran sen vehreydestä ja rauhasta.

— Ryhmämatkalaisia tulee vähän sieltä täältä, kun sana on kiirinyt. Innokkaita puutarha vieraita on käynyt jopa pohjois- ja itäsuomesta saakka. Minulle tämä ei ole mitään virallista turistitoimintaa – se on ihan satunnaista, on myös itselle innostavaa tavata kasveista kiinnostuneita kävijöitä, Rintamäki kertoo.
Puutarhan erikoisuutena ovat lukuisat alppiruusut ja atsaleat, joita Rintamäki on kerännyt vuosikymmenten aikana. Monia niistä ei enää saa taimistoilta, ja osa on tuotu ulkomailta.
— Euroopasta tuodaan Suomeen myyntiin kasveja. Silloin ne tarkastetaan, ettei niissä ole kasvitauteja eikä tuholaisia. Tarkastuksen jälkeen niille myönnetään kasvipassi. Tarkastuksella estetään sellaisten tuholaisten ja kasvitautien leviäminen, joita meillä ei täällä ole.
Kasvipassilla tuonti koskee kaupasta tai taimistoilta ostettuja taimia. Tutun tai ystävän puutarhasta sekä Euroopasta voi kasvin hankkia yksityiseen käyttöön ilman tarkastusta.
Kasvit pärjäävät ilman kastelua
Kasvien kasvatuksessa näkyy Rintamäen käytännöllinen ja luonnonläheinen filosofia. Hän ei esimerkiksi kastele kasvejaan jatkuvasti.
— Minä kastelen vaan silloin kun istutan, ja seuraavana vuonna. Sen jälkeen niiden pitää pärjätä itse. Jos kasvia koko ajan kastellaan, ei se tee kunnon syvää juuristoa.
Luonto ei ole aina armollinen. Vuodet ovat erilaisia ja joskus talvi tekee tuhojaan.
— Toissa talvena kasvia kuoli paljon. Kolmenkymmenen asteen pakkanen kesti niin pitkään. Kevätaurinko poltti, maa oli syvään roudassa, ei ollut kosteutta eikä suojaa.

Rintamäki suojaa herkimmät kasvit talvisin varjostuskankailla ja seuraa tarkkaan lajikkeiden menestymistä. Hän tekee havainnoistaan muistiinpanoja, joita hyödyntää puutarhasuunnittelussa ja asiakastyössä puutarhurina.
— Jos joku kysyy, että millainen kasvi tämä on, niin voin sanoa: tule katsomaan, minulla on se. En koskaan suosittele mitään erikoista kasvia, mitä en ole itse kokeillut.
Parasta on Rintamäen mukaan, jos uuden kasvin voisi hakea samalla alueella olevasta puutarhasta.
— Kasvilla kestää hetken tottua alueen ilmastoon. Siksi on hyvä, jos se on jo siihen sopeutunut, toisin kuin kauppaan muualta tuotu.
Alppiruusu on helppo siirtää.
— Se kannattaa tehdä keväällä. Alppiruusun juuret ovat pinnassa. Riittävän suuri juuripaakku ja pohjan kastelu hyväksi takaa hyvän tuloksen. Silloin se saa hyvän juuriston tulevaa talvea vasten.
Myynnissä olevat alppiruusut tulevat pääosin ulkomailta. Kotimainenkin alppiruusu jalostetaan pääosin Puolassa.
Kukkiminen tuo onnistumisen iloa
Kasvihuoneessa Rintamäki viljelee viiniköynnöksiä, persikkaa ja kiiviä.
— Parsa kasvaa ulkona penkissä se kasvaa runsasta satoa tuottavaksi noin viidessä vuodessa. Minun parsakasvustollani on meneillään nyt kolmas kesä.
Puutarhassa näkyy paitsi kasvien kukoistus, myös elämän rytmi ja vuodenaikojen vaihtelu. Se on paikka, jossa työn ilo ja luonnon kauneus kohtaavat.
— Kun joku kasvi kukkii ja kasvaa hyvin, se on se hetki, minkä takia tätä tekee. Se on se onnistumisen ilo.

Vaikka puutarha on suuri ja vaativa, Rintamäki hoitaa sitä suurelta osin yksin. Hän ei koe sitä raskaana.
— Kesäyöt ovat pitkiä. Kyllä sitä ehtii, kun tykkää. Ja se valoisuus auttaa, niin kasveja kuin tekijää.
Mielenrauhaa
Lähes 40 vuotta puutarhaansa hoitanut Rintamäki suhtautuu myös ilmastonmuutokseen rauhallisesti.
— Toisena vuonna kasvi pärjää, toisena ei. Se riippuu siitä, milloin pakkaset ja lumet tulevat. Usein tuulee ja isoja sään vaihteluita on aiempaa enemmän. En ole oikea henkilö sanomaan mahtaako se johtua ilmastonmuutoksesta. itse en yöuniani siitä ainakaan vielä menetä.
Puutarhan vanhat puut, kuten kuuset ja tammet, ovat vuosikymmenten ikäisiä.
Kasvit ja ihmiset eivät ole niin erilaisia. Molemmat tarvitsevat valoa, vettä, tilaa ja aikaa.

— Niitä pitää muistaa tarkkailla. Jos puu on tarkastettu ja terveeksi todettu, joku myrsky se silti saattaa kaataa. Vahinkoja terveen puun kaatuessa jotkin vakuutukset saatavat jopa korvata.
Keltalehtitammi, Punatammi, Suotammi, Mustatammi, Makedonian mänty, Douglaskuusi, Purppurakuusi, Kultakuusi, erilaiset pihdat, Nallepihlaja.
— Tämä on maailman ihanin puu. Tämän harmaapihdan neulaset ovat niin pehmeät.
Puutarha ei ole Rintamäelle vain paikka – se on elävä kokoelma, oppimisympäristö ja mielenrauha.