Kasvit veivät voiton kivien keskellä
Sinikka Rautaruusun ja Harry Matikaisen puutarhaan ei pitänyt tulla yhtään kasvia, mutta nyt niitä on satoja.
Vaasan Sundomin saaristossa asuvat Sinikka Rautaruusu ja Harry Matikainen nauttivat kesäpäivistä etelärannalla sijaitsevalla merenrantatalollaan. Puutarha kukkii värikkäänä.
Alkujaan lähes 80-vuotias, 1930-luvulta peräisin oleva huvila ostettiin vuonna 2011.
— Me ostimme sen, myimme Huutoniemen asunnon ja sitten lähdimme rakentamaan, Sinikka kertoo.
Tontilla kävi, kuten kovin useasti, korjauskohteesta tulikin purkuprojekti.
— Kaikki revittiin. Tämä on ihan uusi. Vain tontti on sama.

Rakennuslupaprosessi sujui yllättävän mutkattomasti, vaikka rantatontti toi omat rajoitteensa.
— Meillä oli aluksi lupa vain sadalle neliölle, mutta saatiin lisätä se 118:aan, Sinikka kertoo ja lisää, että talo piti sijoittaa tontille tarkkaan.
— Rakennus piti laittaa näin päin, koska, koska tontti on niin kapea ja raja lähellä, Sinikka kertoo ja osoittaa vesijättömaalle.
Pysyvän asutuksen lupakäytännöt ovat rannikkoalueilla joskus mutkikkaita.
— Moni muu ei saa vaihtaa huvilaa pysyväksi kodiksi, mutta meille ei tullut mitään ongelmia, Sinikka kiittelee
Puutarha rakkaudesta kasveihin
Vaikka Sinikka vannoi aluksi kivipihaa, todellisuus muotoutui toisenlaiseksi.
— Sanoin silloin, että tänne ei tule yhtään kasvia. Vain kiveä, Sinikka nauraa.

Nyt piha on täynnä kukkia, pensaita, puita – ja tarinoita.
— Olin ihan finaalissa edellisen pihan kanssa. Kun sitten muutettiin tänne, niin jostain kumman syystä niitä kasveja alkoi pikkuhiljaa ilmestyä, hän virnistää.
Nyt puutarha pursuaa satoja kasveja.
— En mä laske, mutta monta sataa varmasti. Tilailen eri paikoista, käyn kaikki lähitaimistot läpi ja joskus tilaan ulkomailtakin.
Kasviharrastus ei ole pelkkää ostamista. Sinikka kasvattaa myös itse siemenistä.
— Talvella kylmänkestäviä lajeja, ja keväällä sitten idätän. Se on kivaa, kun saa jakaa kavereiden kanssa.
Luonnon ja koristeen rajalla
Sinikka arvostaa suomalaisia luonnonkasveja.
— Minusta on sääli, että tuodaan hirveästi ulkomaisia lajeja, kun kotimaiset kasvit ovat niin hienoja.
Puutarhassa kasvaa muun muassa metsämansikkaa, joka on levinnyt itsestään.
— Se löytää paikan ja asettuu siihen.
Kasvilajikkeiden moninaisuus on Sinikalle tärkeää.
— Tykkään, että lehtien muoto ja väri vaihtelee. Jos sulla on pelkkää tummanvihreää, ei se näytä miltään. Ja myös kukinnan jälkeen pitää jäädä jotain katsottavaa.
Ei brittiläistä pönötystä
Vaikka Sinikasta englantilainen puutarha on ihailtava, hänen oma tyylinsä on rennompi.
— Niillä kaikki kukkii kerralla ja täydellisesti. Meillä ei ole kilpailua, eikä tarvitsekaan. Mulle tärkeintä on, että kasvit viihtyvät ja että puutarha elää.
Kasvien ohella myös kivet ovat tärkeä elementti pihassa.
— Mä oon tehnyt kivetyksiä vuosikymmeniä.
Kun rautakangella iskee Vaasan rannikkoalueella, osuu varmasti joka kerta kiveen.
— Kivet eivät ole vain koriste – ne rytmittävät maisemaa ja sitovat eri alueet yhteen.

Työtä ja lepoa
Ahertaminen puutarhassa on fyysistä työtä, mutta myös vastapainoa arjen kiireelle.
— Olen töissä kukkakaupan yrittäjänä, seisomatyötä koko päivä. Mutta kyllä täällä ulkona olo tekee hyvää kropalle.
Kastelun tarpeesta Sinikalla on oma näkemyksensä.
— Perennoja ei tarvitse kastella, mutta kesäkukat – ne vievät kaiken veden. Mutta pitää myös kokeilla.
Puutarha huomioi myös seuraavan sukupolven.
— Meillä on kaksi lastenlasta, toinen pian kaksi ja toinen puolitoista vuotias. Teen tänne leikkipaikan heille, ja kaivoin siitä edestä pari Alppiruusua pois, että mahtuu.
Tämä on elämää. Täällä riittää tekemistä, mutta ei tarvitse olla täydellinen. Ja kukat – ne puhuvat puolestaan.
Kukkapenkki ja kivikko
Sinikan puutarhassa yhdistyvät luonnollisuus ja huolellinen suunnittelu.
— Tässä on pirunpelto ja kivikkoa, mutta myös penkkejä ja köynnöksiä. Jokainen paikka on mietitty.
Myös sään ja tuulen vaikutukset huomioidaan.
— Tässä tuulee enemmän kuin suojaisemmissa pihoissa. Kasvit kasvavat vinoon, vaikka miten yrittäisi.
Sinikan erityinen ylpeydenaihe on Sinisarjat, jota Vaasan kaupunki käyttää istutuksissaan.
— Se ei ole monivuotinen, mutta mulla se talvehtii ruukussa. Ja onhan se kaunis.
Puutarhassa kasvaa myös Köynnösruusuja, Iiriksiä, Päivänliljoja ja jopa Minikiivi.
Puutarha ja sen filosofia
Sinikka näkee puutarhan osana elämää – se kasvaa, muuttuu ja vaatii kompromisseja.
— En ole mikään täydellisyyteen pyrkivä. Tärkeintä on, että on iloa ja että täällä viihtyy.

Keväisin ja syksyisin Sinikka kylvää, jakaa ja istuttaa.
— Ei ole mitään, mitä ei voisi siirtää tai jakaa. Siirrän koko kesän ajan kasveja paikasta toiseen.
Ja vaikka joskus jokin kasvi kuolee tai ei lähde kasvamaan Sinikka ei lannistu.
— Aina voi yrittää uudelleen.