Tarinoiden pihapiiri huokuu historiaa ja elämää

Alavuden keskustan tuntumassa, rinteeseen rakentuneen kodin ympärille levittäytyy valtavan laaja ja rehevä puutarha. Se ei ole vain silmänilo – se on muistojen ja tarinoiden täyttämä tila. Sinikka ja Risto Mursula ovat vuosikymmenien aikana luoneet ympärilleen ainutlaatuisen kasvikudelman, jossa jokainen kukka kertoo jotakin heistä.

— Meillä on juuri 57. vuosi menossa tällä alalla, koko aikuisikänsä kampaajana työskennellyt Sinikka huikkaa.

— Minä vastaan kampauspuolesta ja mieheni parturitöistä. Tämä on ollut aina yhteinen projekti – niin koti, työ kuin pihan hoitokin.

Kodin yhteydessä toimiva parturi-kampaamo palvelee kolmesti viikossa, ja asiakkaat ovat usein samoista ikäluokista kuin isäntäväkikin.

— Asiakkaat ovat seuranneet meitä kylältä tänne, ja moni jää kahvikupin ääreen ihastelemaan pihaa. Täällä jutellaan hiustenleikkuun lomassa myös kukkapenkeistä, Risto nauraa.

Rinnetontin lumous

Vuonna 1948 rakennettu talo seisoo rinnetontilla, jonka maaperä ja muoto ovat haastaneet mutta samalla inspiroineet omistajiaan.

— Minä muutin tähän vuonna 1967. Alkuun pihassa ei ollut kuin nurmikkoa ja yksi kukkapenkki, Sinikka muistaa tarkasti.

— Mutta tästä lähti kasvu – ei vain kasveille, vaan myös meille.

Puutarha on vuosien aikana laajentunut kerroksittain. Kukkaloisto on runsas, mutta ei suunnitellun muodollinen.

— Meillä ei ole pihaa, jossa kaikki on juuri oikealla paikallaan. Täällä kasvit saavat kasvaa vapaasti. Ne ovat kuin ihmiset – jokainen kasvaa tavallaan, Sinikka muistuttaa.

Moni kasvi on saatu tuttavilta ja naapureilta.

— Rissan Sirkalta saatiin aikanaan rinnepenkkiin ensimmäisiä taimia. Yhä osa niistä kasvaa. Ja Hirvelän Merja, joka on ihan oikea puutarhuri, on antanut meille vinkkejä ja kasveja. Näissä on historiaa, Sinikka kertoo osoittaen kasvipenkkiä, jonka kivireunus on vuosien mittaan saanut sammalpeitteen.

Elämän jäljet puutarhassa

Puutarha on paitsi esteettinen, myös syvästi henkilökohtainen. Yksi iso kukkapenkki on rakennettu yhdessä pojanpojan kanssa.

— Hän oli viidentoista, kun kaivoi tämän penkin kanssani. Nyt hän on jo aikuinen. Mutta tämä penkki muistuttaa minua niistä yhteisistä päivistä, Sinikka muistelee liikutuksen pilkahdus äänessään.

Pihan tarinoihin kuuluu myös vanhojen kasvien selviytyminen ja sitkeys.

— Siellä on yksi Rantapiisku, jonka luulin jo kuolleen. Mutta eikö mitä – sieltä se taas nousi. Sanoin sille, että sinäkin olet vielä elossa. Ne ovat kuin vanhoja ystäviä, Sinikka naurahtaa.

Kevät ja alkukesä ovat Mursuloiden pihan juhla-aikaa. Tämä kevät on ollut kukkien suhteen erityisen kaunis.

— Pionit kukkivat kuin parhaassa näyttelyssä, eikä niille ole tehty muuta kuin kevätleikkuu, Risto iloitsee.

Työtä, lepoa ja elämänrytmiä

Pariskunnan arki on rauhoittunut, mutta yhteinen tekeminen ei ole kadonnut. Piha on sekä työ että lepo.

— Puutarhan hoito ei tunnu työltä, kun sitä saa tehdä omassa tahdissa.

Pihanhoidossa ei ole tiukkaa aikataulua eikä suunnitelmia.

— Tämä puutarha elää meidän mukanamme. Emme suunnittele suuria uudistuksia. Katsotaan, mitä luonto ehdottaa, pariskunta toteaa syvällä elämänkokemuksella.

Heidän viestinsä muille puutarhureille on rohkaiseva.

— Ei tarvitse olla ammattilainen. Tarvitaan aikaa, uteliaisuutta ja rakkautta. Ne kasvavat siinä missä kukatkin, he toteavat yhdessä.

Sukupolvien kulkureitti

Pihassa on jälkiä elämästä: kivipolkuja, jotka johtavat terassilta kasvihuoneelle, vanhoja istuimia varjossa ja koriste-esineitä, jotka ovat löytäneet paikkansa ajan kanssa. Talo ja piha ovat kulkeneet elämänkaarta perheen mukana.

— Meillä on yksi lapsi, ja hänkin on joskus auttanut pihassa. Mutta nyt tämä paikka on ennen kaikkea meille – meidän muistojen, arjen ja ilon tila.

Mursuloiden puutarha ei ole vain kasvupaikka kukille – se on maisema, jossa elämä on tapahtunut. Se on hiljainen todiste siitä, että kun asettaa juurensa maahan ja antaa ajan kulua, voi syntyä jotakin ainutlaatuista.