Trendittömyyttä ja visuaalisuutta

Trendit tulevat ja menevät. Yhä nopeampaan tahtiin. Ja palaavat sitten taas uudestaan. Tuon syklisyyden ja yhä monipuolistuvimpien vaatimusten keskellä helsinkiläinen, Lappeenrannasta kotoisin oleva sisustusarkkitehti Päivi Meuronen luovii luodessaan sisustusta maamme eri kirjastoihin, taidemuseoihin ja juuri tällä hetkellä yli 100-vuotiaan Kansallismuseon laajennusosaan.

─ Julkisten tilojen sisustamista ei voi suunnitella trendien mukaan, sillä ne vanhenevat nopeasti.

Sisustus saa näyttää aikansa tuotteelle, mutta Meurosen vaalima lähtökohta on, että sisustuksen pitäisi kestää ainakin seuraavat 50 vuotta.

─ Siinä pitää huomioida paitsi sisustuksen kestävyys fyysisesti, myös visuaalinen ja esteettinen puoli vuosikymmenien edetessä.

Julkisten tilojen sisustamista ei voi suunnitella trendien mukaan, sillä ne vanhenevat saman tien.

Kirjastojen toimintamuutos on viime vuosikymmeninä, jos ei nyt aivan mullistunut, niin laajentunut valtavasti.

─ Kun suunnittelimme teimme Espoon Otaniemen Aalto-yliopiston kampuskirjaston, Harald Herlinin Oppimiskeskuksen, muutosta, hankaluutena oli Alvar Aallon aikanaan silloiseen kirjastokäyttöön suunnittelemia bunkkerimaisia vastaanottotiskejä, joita ei saanut purkaa, joten niille oli keksittävä uutta käyttöä.

Historiallinen Kansallismuseo

Parhaillaan Meurosen piirustuspöydällä on ikimuistoinen ja tavanomaisesta poikkeava työsarka. Kansallismuseon uudisrakennuksen työmaa on tuonut eteen poikkeuksellisen haasteen ja mahdollisuuden.

─ Satavuotiaat jalavat jouduttiin kaatamaan lisäosan alta pois. Niiden elämä jatkuu nyt kalusteina, jotka suunnitellaan ja toteutetaan museoon.

Meuronen tekee jalavien muokkaamisessa yhteistyötä muotoilija-puuseppä Atte Pylvänäisen kanssa.

─ Minä teen hiiri kädessä tietokoneella työtä, ja Atte on avainhenkilö kertomaan mitä vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia on työstää satavuotiaista puista käyttöön tulevaa materiaalia, Meuronen tiivistää.

Muotoilu ei pysähdy suunnittelijan pöydälle, vaan jatkuu tekijän käsissä puun itsessään johtaessa osaltaan lopputulosta.

─ Pääsen työskentelemään näin valtavien esineiden kanssa. Käytännössä joudun koko ajan kehittämään metodeja ja työkaluja millä ja miten työskentelen. Se tekee siitä erityisen mielenkiintoista, Pylvänäinen kuvailee projektia.

Veistoksellisia kalusteita

Meurosen visio on, että jalavia käsitellään mahdollisimman suurina kappaleina. Ajatus kantaa läpi koko prosessin. Puu pyritään käyttämään mahdollisimman hyvin ja jokainen yksityiskohta saa merkityksen. Puun käsittely on samalla arkkitehtuurista tutkimusta mitä materiaali sallii ja mihin se ohjaa.

─ Tarkoitus oli käyttää myös näitä valtavia kantoja, mutta tilan luonne asetti niiden käytölle rajoituksia. Kappaleet eivät voi olla sellaisia, että lapsi voi työntää sormensa johonkin rakoon, tai että vaatteita tarttuu kantoon kiinni.

Lopputulos on vielä osin avoin, mutta yhteinen visio alkaa hahmottua. Kalusteet eivät ole vain käytännöllisiä istuimia, vaan veistoksellisia objekteja, joissa yhdistyvät taide ja arkkitehtuuri.

─ Niistä tulee isoja veistoksia, missä voi istua. Me yritämme muotoilla nitä mahdollisimman vähän ja luonnonmukaisesti, Meuronen hahmottelee.

─ Sen verran jätämme omaa sormenjälkeä, että niistä tulee mattamustia. Haemme fiilistä, että kaluste olisi hiiltynyt.

Päivi Meuronen

JKMM Arkkitehtien sisustussuunnittelijana projekteissa mm.

• Viikin kirkko
• Turun pääkirjasto
• Seinäjoen pääkirjasto
• Kirnu, Suomen paviljonki, Shanghai EXPO
• Harald Herlin Oppimiskeskus, Aalto-yliopisto (Arkkitehtuurin Finlandia -palkinto 2017)
• Amos Rex taidemuseo
• Uusi tuleva Arkkitehtuuri- ja Design-museo (2030)