Maa täynnä tutkimattomia teitä
Vuosia sitten yksi vahva kesän merkki oli oma auto. Elin yhdeksän kuukautta vuodesta ilman autoa. Pärjäsin hyvin. Aamuisin pyöräilin yliopistolle ja iltaisin töihin sanomalehteen. Kesällä sen sijaan kohotin elintasoani, sen mitä nyt kohtuullisen varaton opiskelija pystyi kohottamaan.
Koska autoon ei ollut laittaa liikoja likoon, oli pääkriteeri menopelille kunto, joka kestää kesän yli. Läheskään aina kriteeri ei täyttynyt, vaan isäni korjasi autoa tuon tuosta. Oli pientä ja isompaa laittoa. Kuitenkin aina auton ollessa lyönnissä koin ratin takana suunnatonta riemua: olin vapaa! Edessä oli Suomen suvi ja maa täynnä tutkimattomia teitä. Oma auto veisi minut minne tahansa ja milloin tahansa.
Auton ollessa lyönnissä koin ratin takana suunnatonta riemua: olin vapaa!
Sittemmin autosta on tullut perheen kauppakassi ja peruskulkuneuvo, jonka penkeiltä imuroidaan pikkukiviä ja litistyneitä rusinoita. Takapenkki täyttyy nyt muustakin kuin keveästä repusta ja itseni kokoisesta vastuusta. Silti koen myös perheellisenä, äitinä, sen saman vapauden tunteen kesän korvalla: Edessä on ajanjakso, joka kutsuu tutkimaan. Sen elämänasenteen haluan opettaa myös lapsilleni.
On lämmintä, yöt ovat valoisia ja elämässä tuntuu pärjäävän vähemmällä, vaikka vain voileivillä ja termospullollisella kahvia. Kesän mittaamattomat mahdollisuudet näkyvät toki auton tavaratilassa, jonka pakkaan täyteen jokaista koloa myöden. On pussukkaa, kenkää, telttaa ja pelastusliivejä. Kaikki on mahdollista, aivan kaikki.
Kotimaa, täältä tullaan! Hengitän kesää ja kauneuttasi.
Hanna Hattar
Tuottaja, Ilkan luovat palvelut
