Tehottomuus ongelmana
Rakennusalasta Aalto yliopistossa tehdyn väitöstyön kukaan jopa 80 prosenttia työmailla tehtävästä työstä ei edistä rakennuksen valmistumista
Aalto yliopistossa viime syksynä valmistuneen väitöstyön tulokset ovat hätkähdyttäviä. Keskimäärin rakennusalan asentaja voi tehdä työtä vain kaksi ja puoli minuuttia ennen kuin ilmenee sellainen este, joka vaatii materiaalien, työkalujen tai tiedon hakemista jostain muualta.
Aalto-yliopiston Rakennustekniikan laitoksen Professori Olli Seppänen esitteli Finnbuilt -messuilla lokakuussa rakennustekniikan väitöstutkija Christopher Görschin ja yliopistossa myös aiemmin tehtyjä työn tuottavuuteen liittyviä tuloksia.
— Aallossa on toteutettu useita tutkimushankkeita, jotka liittyvät tuottavuuteen. Aloitimme tuotannosta ja tutkimme hukkaa LVI- ja sähkötöissä.
Kaikkein tärkein syy tuottavuuden alhaisuuteen on totuttu ajattelemaan, että hyvä projektijohtaminen tarkoittaa hankkeen pilkkomista mahdollisimman pieniin osiin ja halvimman urakoitsijan valitsemista jokaiseen vaiheeseen.
— Uusia ratkaisuja ei oteta käyttöön, koska ne edellyttävät vakiintuneiden liiketoimintamallien ja toimintatapojen muutosta. Alaa vaivaa konservatiivisuus, Seppänen kirjoittaa.
— Yksittäisen urakoitsijan on vaikea muuttaa toimintatapoja, ellei kaikkien rakennushankkeen osapuolten toiminta muutu.
Videomateriaalia
Görsch seurasi rakennustyömailla työntekijöiden päivittäistä työtä reaaliaikaisesti tarkoituksenaan tutkia rakennusalan työntekijöiden kokemuksia ja näkökulmia heidän jokapäiväisessä työssään.
— Tarkastelin ja dokumentoin päivittäisseurannassa työntekijöiden yksittäisiä rutiineja ja esimerkiksi työnteon reaaliaikaista toteutumista. Tuloksena paljastui tehottomuutta, joka liittyi ensisijaisesti työn toistuviin keskeytyksiin, Görsch kertoo Aallon verkkosivuilla.
Tutkimuksessa oli mukana 14 vapaaehtoista sähkö- ja putkiasentajaa sekä työnjohtajia, joilta kerättiin 408 tuntia videomateriaalia.
— Esimerkiksi sähkömies käytti vain 24 prosenttia ajastaan tuottavaan työhön, eli sellaiseen työhön, joka todella edistää rakennuksen valmistumista.
— Tämä ei kuitenkaan ole työntekijöiden vika, vaan kyse on siitä, että työolosuhteet eivät mahdollista tehokasta työskentelyä, Seppänen selvitti.
Keinoja tehostamiseen
Görschin mukaan rakennustyöntekijöiden työtä keskeyttävät tekijät, kuten koordinoimattomat työolot ja työnkulun keskeytykset vaikuttavat merkittävästi myös esimerkiksi työntekijöiden turvallisuuteen ja hyvinvointiin.
— Osa työajasta toki voi olla myös ankaraa ajattelua ja improvisointia oman pään sisällä. Katsotaan tyhjyyteen ja pohditaan, miten tämä homma tehdään. 12 prosenttia ajasta liittyy tähän, Seppälä selventää.
Tutkimus tarjoaa useita käyttökelpoisia oivalluksia, joilla voidaan edistää kestävämpää ja tehokkaampaa tulevaisuutta rakennusalalla. Görsch pystyi tunnistamaan avainalueita, joihin keskittymällä voidaan luoda kestävämpiä toimintamalleja.
— Pysyminen erilaisissa tilanteissa ajan tasalla sekä digitaalinen tiedonhallinta tuottaisivat paremmin räätälöityjä ja tehokkaampia keinoja rakennusprojektien suunnitteluun ja hallintaan”, Görsch toteaa.
Esimerkkinä hän mainitsee työmailla liikkumiseen ja materiaalien kuljettamiseen liittyvät haasteet, jotka voitaisiin ohittaa käyttämällä erilaisia antureita, pistepilviä ja mobiilirobottien kuvia materiaalien liikkeen seuraamiseen.
— Tulokset osoittavat, että jopa 80 prosenttia rakennustyömailla tehtävästä työstä on tuottamatonta. Toistuvat työtä keskeyttävät pullonkaulat ovat helposti ehkäistävissä seurantadatan avulla.
Esimerkiksi putkiasentajista 16 % käytti työajastaan keskusteluun – ei suinkaan sosiaaliseen jutusteluun tai laiskuuteen, vaan siihen, että he eivät pystyneet tekemään omaa työtään, koska suunnitelmat eivät toimineet tai aikataulut olivat epäselviä.
Professori Olli Seppänen
Tutkimuksesta nousseita ongelmia
Suunnittelijoilla on usein vain teoreettinen ymmärrys, mikä johtaa siihen, että putkimallinnuksista puuttuvat ne oikeat osat, joita asentajat työmaalla todella käyttävät.
Putkiasentajat joutuvat joka kerta paikan päällä improvisoimaan ja miettimään, miten työ toteutetaan.
Pitkät välimatkat aiheuttavat viiveitä.
Asentajat joutuvat hakemaan puuttuvia osia toiselta työmaalta, koska improvisointi ei ole mahdollista saatavilla olevilla osilla.
Viisi prosenttia työajasta kuluu pelkästään etsimiseen: onko jossakin työmaan nurkassa laatikko, jossa tarvittavat osat ovat.
Jopa 17 % työajasta kului pelkästään keskusteluihin, joissa yritettiin selvittää, mitä pitäisi tehdä.
