Fritz Jakobssonin ateljeessa soi kitara inspiraation lähteenä
Paavin ja Ruotsin kuningatar Silvian muotokuvat maalannut Fritz Jakobsson ei koe olevansa vieläkään valmis taiteilijana.
Taiteilija Fritz Jakobssonin, 79, ateljeen seinät ovat täynnä maalauksia. Keskeneräiset maalaukset ovat aseteltu lattiatasolle nojaamaan seiniä vasten.
– Minun on vaikeaa tehdä maalaus kerralla valmiiksi. Usein soitan kitaraa jossain päin huonetta ja katselen maalauksia. Yhtäkkiä tiedän, miten aion jonkun työn viimeistellä, Jakobsson kertoo.
Kitaran soitto on Jakobssonille tärkeä harrastus. 29-vuotiaana hän irtisanoutui vakityöstään Sokoksen mainospäällikkönä ja muutti Espanjaan aikeinaan oppia soittamaan kitaraa.
– Pomo piti minua hulluna, mutta halusin oppia soittamaan flamencoa.
Tämä on mainos. Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.Sen hän myös oppi. Taito vaati mukana olleen ystävän päältä pikkutakin, jonka paikallinen kitaransoittaja vaati maksuksi opetuksesta.
Ateljeen tulipalo avasi silmät
Suomeen palattuaan musisointi jäi harrastukseksi ja Jakobsson ymmärsi haluavansa maalata. Hän liimasi ateljeensa ikkunoihin voipaperia, jottei näkisi ulos, vaan pääsisi sisälle ajatuksiinsa.
Käänteentekevä hetki Jakobssonin uralla tapahtui päivänä, jolloin hän sai kohtalokkaan soiton.
– Minulle kerrottiin puhelimessa, että ateljeeni palaa. Halusin mennä pelastamaan tavarani, mutta palomiehet varoittivat romahtamaisillaan olevasta välikatosta eivätkä päästäneet minua sisään.
Käsiteltyään asiaa Jakobsson ei murehtinut menetetyn materian perään, vaan piti kokemustaan arvokkaana.
– Kokemus on se, mitä omistetaan, ei materia. Minusta tuntui, kuin olisin tullut terveenä ulos sairaalasta, hän kertoo tuntemuksistaan ateljeen palon jälkeen.
Tutkiessaan palanutta toimitilaansa Jakobsson löysi rojun keskeltä lompakkonsa. Se sisälsi märkiä, mutta käyttökelpoisia seteleitä.
– Kutsuin ystäväni ravintolaan ja maksoin kaikkien juomat märillä seteleillä. En halunnut jäädä murehtimaan, taiteilija muistelee.
Kuningatar kutsui maalaamaan
Kun Ruotsin kuningatar juhli 50-vuotissyntymäpäiviään, halusi hovi teettää hänestä muotokuvan. Maalaamaan kutsuttiin Jakobsson.
– Näin kuningattaren ensimmäistä kertaa ja kysyin, onko edessäni todellakin itse Ruotsin kuningatar. Hän hymyili myöntävästi ja kysyi, onko edessäni itse taiteilija, Jakobsson naurahtaa.
Maalaamista varten hän pyysi kahdeksan istuntoa, eli noin kuusitoista tuntia. Lopullisessa kuvassa kuningatar Silvia istuu terassilla, ja takana näkyy puisto täynnä korkeita puita.
Oikeassa elämässä terassin takana on kuitenkin seinä, ei puistoa. Kuningas Kaarle XVI Kustaa ihmetteli maalauksessa näkyviä puita.
– Kerroin puiden olevan Silvian ajatuksia. Kuningatar totesi, etteivät hänen ajatuksensa ole noin teräviä, joten pehmensin puiden kärjet pyöreiksi, Jakobsson esittelee.
Pitkä prosessi sai päätöksensä, ja muotokuva valmistui. Paljastustilaisuudessa Jakobssonin ja kuningattaren kanssa samassa pöydässä istui astronautti Buzz Aldrin, joka oli käynyt kuussa.
Maalausten paljastustilaisuuksia hän kuvaa hieman surullisiksi.
– Malliin kiintyy. Paljastustilaisuudet ovat aina tietyllä tapaa hautajaiset, sillä niissä maalausprosessi loppuu.
Filosofiaa arjessa ja taiteessa
Arkifilosofiaa rakastavan Jakobssonin mielestä oman minuuden etsiminen on tärkeää.
-Kaikki etsivät itseään. Vuorovaikutuksesta saa vahvistusta omalle minuudelleen, Jakobsson pohtii.
Filosofia heijastuu myös taiteeseen.
-Taulua katsoessa näemme aina omat muistomme. Emme voi tietää taulussa olevan lintu, jos emme tunne lintua muistoistamme, Jakobsson selittää.
Myös taiteen olemus kiinnostaa Jakobssonia.
-Taulu on taideteos ja taide on se, mitä taulu välittää, hän summaa.
Ei koskaan valmis
Ensimmäisen muotokuvansa Jakobsson teki 16-vuotiaana. Mallina toimi muuan tuttu kokki.
-Silloin sain työstä hyvän olon tunteen. Nykyään maalausta katsoessani mietin, että olen yrittänyt aivan liikaa, Jakobsson tuumii.
Vaikka mies on maalannut pitkään, ei hän koe olevansa koskaan valmis.
-Tätä ei opi koskaan täysin. Heti kun luulet olevasi valmis, tie jatkuu, Jakobsson toteaa.
