Naisporukassa ajaminen on voimauttavaa

Ladies’ Bike Club / WIMA Finland ry on valtakunnallinen naisten moottoripyöräkerho. Kerhon jäsenet järjestävät tapahtumia moottoripyöräilyn merkeissä alueellisesti eri puolilla Suomea. 

– Toiminta on tarkoitettu kaikille moottoripyöräilyä harrastaville naisille, pyörän merkillä tai koolla ei ole väliä. Yhtä laaja on myös ikähaitarimme, meillä Ladies´ Bike Club Pohjanmaan 15 hengen porukassa on naisia parikymppisestä kuusikymppisiin, Kankaanpää kertoo.

Tällä hetkellä letkassa on eniten customeita, mutta mukaan mahtuu myös matkapyöriä, enduroita ja katupyöriä. 

– Niin ja yksi sivuvaunullinen! Sivuvaunussa matkustaa koira ja työkalut, joskus myös polttopuut ja lättypannu, Johanna Rapo lisää. 

Aktiiviset pohjalaisnaiset ovat laittaneet tuulemaan myös valtakunnallisessa kerhossa ja nykyisin Kankaanpää toimiikin kerhon puheenjohtajana ja Kristiina Nummela varapuheenjohtaja.

Yhdessä ajetaan viikoittain

Kerholaiset ajavat yhdessä läpi kesän. Keskiviikkoajoissa suunnataan noin sadan kilometrin päähän. Kohteet valitaan sen perusteella, missä on parhaimmat tarjottavat.

– Härmän RoadHousessa ja Kauhajoen Valkoisessa Puussa on niin hyvät tarjoilut, että niihin palaamme yhä uudelleen. Myös Muroleen kanavalla olemme käyneet jo useamman kerran. Tämän vuoden löytö oli Uudenkaarlepyyn Tullimakasiini, Nina von Schantz kertoo.

Ajamaan lähdetään Nurmon ST1-asemalta. Aikaisemmin lähdettiin sinne, minne nokka näytti tai missä sääkartta ei luvannut sadepisaroita. Tämän kesän viikkokalenteri lyötiin lukkoon jo etukäteen ja julkaistiin ryhmän Facebook-sivulla. 

– Ajattelimme että se voisi helpottaa uusien mukaan lähtemistä. Nyt myös jokaiselle kerhon jäsenelle on etukäteen päätetty vetovuoro, mikä selkeyttää toimintaa. Yksi meistä on kuitenkin niin kova eksymään, että häntä ei laitettu vetovuoroon, von Schantz hymyilee. 

Ladies´ Bike Club Pohjanmaan naiset tapaavat toisaan myös ilman pyöriä

Eksyjä laitetaan vetämään letkaa vain silloin, kun seikkaillaan. Ja seikkailuja näillä naisilla riittää. Keskiviikkoajot ovat vain yksi osa toimintaa. Joka kesä tehdään yhdessä yksi pidempi reissu ja myös lauantaisin on usein aikaa lähteä vähän kauemmas. 

Yhdessä viihdytään niin hyvin, että naiset tapaavat myös ilman pyöriä. Kerholaiset käyvät yhdessä mökkireissuilla, järjestävät pikkujouluja ja kahvittelevat muutenkin yhdessä läpi vuoden. Syksyisin tehdään yleensä myös lyhyt matka ulkomaille. Viime vuosina matka on suunnannut Tukholmaan, Tallinaan ja Tanskaan. 

Tänä kesänä oli tarkoitus olla kansainvälinen kokoontuminen Saksassa. Mukaan oli ilmoittautunut jo 20 pyörää Suomesta, mutta matka jouduttiin perumaan koronan vuoksi. 

Taukopaikkojen tärkeät keskustelut

Taukopaikoilla vaihdetaan kuulumisia ja eletään mukana toinen toistensa ilonaiheissa ja huolissa.

– Luottamus kerholaisten kesken on valtava, täältä saa toisten naisten tuen kaikkiin asioihin. Mutta kenenkään ei tarvitse puhua omista asioistaan, jos ei itse halua, Rapo kertoo. 

Kalenterit on helpoin saada raivatuksi yhteisiä ajoja varten parhaiten alkukesästä. 
– Loppukesästä alkaa olla aina muitakin kiireitä, joten silloin ei saada enää kokoon niin komeaa letkaa kuin alkukesästä, Kankaanpää sanoo.

Joskus viikkoajo päättyy kuin seinään.

– Kerran ajelimme kaunista pikkutietä kun vastaamme tuli ratsastajia. Hidastimme oikeaoppisesti ja tervehdimme heitä. Ihmettelimme vähän, kun ratsastajat niin naureskelivat meille, kun ohitimme heidät ja jatkoimme eteenpäin. Kohta tie päättyi hevosaitaukseen ja ymmärsimme naurun, Rapo muistelee. 

Turvallisuus tärkeää

Osa kerholaisista on ajanut jo kymmeniä vuosia, osa aloittanut harrastuksen aivan hiljattain. Yhteisajoissa ajetaan uusimman kuljettajan taitojen mukaan ja kerrataan letkassa ajamisen säännöt. Turvallisuuteen kiinnitetään muutenkin huomiota.

– Me ajamme aina kunnon ajovarusteet päällä ja nopeusrajoitusten mukaan. Ikinä ei kaahata, von Schantz painottaa. 

Valtakunnallinen kerho järjestää keväisin ennakoivan ajon tapahtumia sekä ratapäiviä, joihin voi myös halutessaan osallistua.

– Niiden hyödyn huomaa kyllä heti, Kankaanpää sanoo.

Moottoripyöräily yhdistää

Ladies´ Bike Club Pohjanmaan jäseniä yhdistää ennen kaikkea moottoripyöräily, muuten naiset tulevat hyvin erilaisista taustoista. Välillä letkaa vetää teurastaja, välillä terapeutti, diakoniatyöntekijä, yrittäjä, lähihoitaja tai Tupperware-edustaja. 

– Se onkin hauskaa, että yleensä menee tosi kauan aikaa, ennen kuin edes huomaa kysyä, että mitä toinen tekee työkseen. Puhetapa tai joku saattaa yhtäkkiä paljastaa, että toinen on esimerkiksi metsäinsinööri. Meillä ei ole kahta samanlaista ammattia, ja se onkin yksi tämän ryhmän rikkaus, Marjo Kivimäki sanoo.

– Tai onhan meillä tissiliivit, että siinä mielessä liivijengi kyllä!

Mikään liivijengi ei ole kyseessä. 

– Tai onhan meillä tissiliivit, että siinä mielessä liivijengi kyllä! Naiset nauravat.

Alun perin mukaan on lähdetty moottoripyöräilyn takia, mutta kylkiäisenä onkin saatu uusia läheisiä ystäviä ja terapeuttista yhdessäoloa.

– Moottoripyörässä ollaan ensin kuin terapeutin kyydissä ja tauolla saadaan sitten purkaa yhdessä, mitä kenenkin mielen päällä sillä hetkellä on, Rapo kertoo.

Vapaus ja symbioosi pyörän kanssa

Moottoripyöräilyssä kerholaisia kiehtoo vapaus, vauhti ja symbioosi pyörän kanssa. Myös tien päällä saatava huomio on mukavaa.

– Ihmiset uskaltavat tulla juttusille ihan eri lailla, kun ollaan pyörien kanssa liikenteessä, Rapo sanoo.

Kyytiläisiksi näistä naisista ei ole.

– Kaikilla meistä on varmaankin se tilanne, että emme ole olleet vuosikausiin toisen kyydissä, kun ajamme aina itse. Äsken hyppäsin poikkeuksellisesti kaverin kyytiin, kun kävimme viemässä pyöräni huoltoon, niin aivan pelotti olla toisen kyydissä, von Schantz nauraa.

Naismotoristit kääntävät katseita niin tien päällä kuin taukopaikoillakin

Useamman moottoripyörän letkan aikaansaama ääni herättää huomiota.

– Bensa-asemille kun pörinällä ja pärinällä pysähdytään, niin jotkut saattavat vähän säikähtääkin, mutta näyttävät sitten silminnähden helpottuneita, kun riisumme kypärät ja osoittaudummekin naisiksi, Rapo virnistää.

Usein kaupasta ulos tullessa naiset huomaavat, että heidän pyöriensä ympärille on muodostunut varsinainen moottoripyöränäyttely. Ihmiset kiertelevät ja katselevat pyöriä ja jäävät usein juttusille. 

– Miehet aina kysyvät, että paljonko ajetaan. Se riippuu paljon kesän keleistä, ja jos lähdetään pidemmälle matkalle, niin nopeastihan niitä kilometrejä kertyy. Toiset ajavat 2 000 kilometriä kesässä, innokkaimmalle on kertynyt jo 13 000 kilometriä, von Schantz sanoo.

Ladies´ Bike Club esillä myös messuilla

Toimintaa esitellään vuosittain myös erilaisissa messutapahtumissa. Ladies´ Bike Club Pohjanmaalla on ollut oma osasto joka vuosi Seinäjoella järjestettävässä Motorbike & Freetime Show -tapahtumassa. Tänäkin vuonna tapahtumaan valmistauduttiin innolla, mutta messut peruuntuivat. Helsingin moottoripyörämessuille puolestaan osallistutaan yhteisosastolla valtakunnallisen kerhon kanssa. 

Messuosallistumisissa aviomiehistä on paljon apua.

– Ukot roudaavat painavat tavarat ja ovat meistä ylpeitä, naiset toteavat.  

Uudet jäsenet tervetulleita

Kerholaiset toivovat yhä useampien löytävän naisporukassa ajamisen voiman. Jos moottoripyöräily kiinnostaa, Ladies´ Bike Club Pohjanmaan toimintaan voi tulla tutustumaan myös ilman jäsenyyttä. 

– Rohkeasti vain mukaan ajelemaan. Yhteisajoissa saa kokemusta letka-ajosta ja tutustuu porukkaan. Sen jälkeen voi sitten rauhassa päättää haluaako liittyä jäseneksi. Aika monet naiset ajavat lähinnä miestensä kanssa, joten monelle on aivan uusi kokemus päästä ajamaan naisporukassa, Kankaanpää kannustaa. 

Lisätietoa tulevista yhteisajoista saa sähköpostitse lbcpohjanmaa@gmail.com tai ryhmän Facebook-sivujen kautta www.facebook.com/ladiesbikeclubpohjanmaa/.

Iso pyöreä valo on varsinainen hyönteisloukku. Työkalut kulkevat mukana nahkaisessa varustelaukussa.

Teiden huono kunto huolettaa

Pohjanmaan kolminumeroisten teiden hoito ei saa motoristeilta kiitosta.

– Pikkuteitä olisi mukava ajella, mutta Pohjanmaalta ei montaa kolminumeroista tietä löydy, joka ei olisi paikkauksia täynnä. Tiet alkavat olla aika surkeassa kunnossa. Letkassa ajaminen on välillä hyvinkin haastavaa, kun täytyy väistellä erilaisia kuoppia ja paikkausviritelmiä, Marjo Kivimäki sanoo.

Moottoripyörällä ajaessa saa olla myös vielä varovaisempi kuin auton ratissa.

– Itse kun ajelee sellaisella mentaliteeteilla, että joka ikinen oikealta tai vasemmalta tuleva voi ajaa eteen, niin pelaa varman päälle. Mieluummin sitä hiljentää itse jo valmiiksi niin välttää monta vaaranpaikkaa, Kivimäki sanoo.