Merirosvoradio lähetti ohjelmaa Kyrönjoen rannoilta ja Vöyrin hyppyrimäestä
Kun merirosvoradiotoiminta loppui ratsia-aaltoon, kaikki kirjeenvaihtokin katsottiin varmemmaksi polttaa. Piraattiasemia jahdattiin 1970-luvun lopulla sinnikkäästi.
Oli hienoa murtaa Yleisradion monopoli ja laittaa Deep Purplen Burn-biisi soimaan omalla radioasemalla.
Näin muistelee isokyröläissyntyinen, nykyään naantalilainen Harri Kujala omia, 1970-luvun lopulle, sijoittuneiden piraattivuosiensa ensimmäistä lähetystä. Kujala ei jäänyt ikinä kiinni piraattilähetyksistä, mutta kollegoiden pidätykset ja sakot saivat hänet luopumaan muutaman vuoden jälkeen tuolloin laittomasta toiminnasta.
– Me lähetimme lyhytaaltolähetyksiä noin 100 kilometrin säteeltä maastoista ympäri Etelä-Pohjanmaata. Suurin osa suomalaisista piraateista lähetti suoraan kotoa, Kujala muistelee.
Kiinni jäämiseltä hänet pelasti toimiminen lyhytaalloilla sekä akkukäyttöinen lähetin. Lähetykset olivat yleensä noin tunnin mittaisia ja paikkaa vaihdettiin joka kerta.
– ULA-taajuuksilla toimineisiin peilaajat pääsivät paljon helpommin käsiksi. Siinä saattoi tulla hyvin äkkiä kuumat paikat.
1970-luvun puolivälissä Yle soitti noin seitsemän tuntia viikossa pop- ja rockmusiikkia.
Lue myös
Piraattiradioiden nimeksi vakiintui myös merirosvoradio
Innostus piraattiradioihin Kujalalla syttyi DX-kuuntelun kautta. Muiden harrastajien tapaan hän kuunteli Pohjanmeren merirosvoradiolähetyksiä.
– Esimerkiksi Radio Carolinen lähetykset tulivat laivalta meriltä, mistä juontaa juurensa termi merirosvoradio. Koska maalle ei saanut lähetyslupia, oli mentävä kansainvälisille vesille. Sinne ei yltänyt minkään maan lainsäädäntö, Kujala sanoo.
Myöhemmin myös mereltä tehtävät radiolähetykset tehtiin mahdottomiksi.
– Muun muassa mainostamisesta ja alusten huoltamisista tehtiin laittomia.
Laivoilta lähettävät merirosvoradiot olivat esikuvina eurooppalaisille piraateille, ja Suomeenkin perustettiin kymmeniä laittomia asemia 1970-luvun lopulla. Asemat alkoivat pitää yhteyttä keskenään. Kujalakin alkoi toimittaa alaan perehtynyttä Ämyri-lehteä.
– Yhteisössä oli parhaimmillaan satakunta jäsentä.
Poliisi taputti olalle
Kujala arvioi, että rikosnimikkeellä törkeä radiohäirintä saatiin poliisit jahtaamaan piraattiradioita. Muilla tavoin poliisin voimavaroja ei asiaan olisi todennäköisesti uhrattu yhtä tehokkaasti. Tamperella ULA:lla toimineen Radio 95:n tapauksessa poliisit odottivat yön yli metsässä teltassa lähettimen hakijaa.
– Kun poliiseille selvisi oikeusistunnossa, miksi he olivat yön yli teltassa valvoneet, taputti yksi poliisi syytettyä olkapäälle ja totesi, että ette te mitään oikeita roistoja ole, Kujala nauraa.
Eikä hän itseäänkään tuntenut ikinä roistoksi.
– En pätkän vertaa. Kukaan ei kärsinyt piraattiradiolähetyksistä.
Kujalan ura jatkui aikanaan radiotoiminnan laillisella puolella. Heti paikallisradiolupien myöntämisen jälkeen hän työskenteli 28 vuotta Radio Auran Aalloilla ja perusti sinä aikana sille rinnakkaisasemat, Radio Melodian ja Radio Zoom FM:n saman katon alle.
Työelämä jatkuu
Vaikka Kujala on jo ohittanut virallisen eläkeiän, on hän vielä mukana työelämässä mainostoimiston asiakkuuspäällikkönä. Jahka täysipäiväisen eläkeläisen arki koittaa, on hänellä jo kuviot selvillä. Koska aikanaan laiton lyhytaaltoradiotoiminta on nyt laillista, ja lupia voi hakea Traficomilta kuka tahansa, on Kujala perustanut lyhytaaltolupien hakemista helpottamaan www.slart.fi -sivuston.
– Ensimmäinen organisoimani lupa innokkaalle nuorelle harrastajalle myönnettiin juuri.
Omaa lupaa hän tulee hakemaan loppuvuoden aikana.
– Oman radioaseman pyörittäminen on vaan niin kiehtovaa.
Aseman nimeä hän ei vielä paljasta, mutta lähetykset tulevat kuulumaan Suomessa ja ympäri Eurooppaa.
– Näin ne ajat muuttuu.
Merirosvoradioista paikallisradioihin
Piraatti- eli merirosvoradiotoiminnan aktiivivuodet alkoivat Suomessa vuonna 1974 ja jatkuivat aina vuoteen 1980 asti. Aktiivikausi päättyi ensimmäiseen suureen ratsia-aaltoon. Suomessa kuunneltiin jo 1960-luvulta lähtien Itämeren ja Pohjanmeren laivoilta lähetettäviä merirosvolähetyksiä. Ne toimivat esikuvina muille, myös suomalaislle piraateille.
Vapaa radio -aate oli alkanut nousta koko Euroopassa 1970-luvun puolivälissä. Valtion radiomonopolit haluttiin murtaa. Esimerkiksi Italiassa ja Ranskassa toimi silloin satoja ULA-piraattiasemia. Asemat oli pakko laillistaa aika pian, koska määrä kasvoi niin suureksi.
Suomessa alettiin samaan aikaan perustaa lyhytaalloille laittomia radioasemia. Niitä syntyi kymmeniä. Lähetykset olivat yleensä sunnuntaisin päivällä ja kestivät yhdestä kolmeen tuntiin. Operoijat olivat pääsääntöisesti 17-20-vuotiaita.
Viranomaiset ottivat asemat vakavasti, vaikka suuri yleisö ei niitä voinut lyhytaaltolähetyksien takia kuullakaan. Uhkana oli kuitenkin lähetysten laajentuminen ULA-taajuuksille.
Toinen piraattiradioiden aalto Suomen taajuuksille ajoittui vuosille 1990-94. Tuolloin putkaan päätyi luvattomia lähettäjä mm. Seinäjoella, Ilmajoella, Virroilla ja Tampereella.
Nivalasta ehdittiin ensin
Suomessa ehti toimia kolmesta neljään vakavasti otettavaa ja julkisuutta saanutta ULA-piraattiradiota YLEn radiomonopolin aikana, mm. Viihderadio 91 Jyväskylässä, Radio 95 Tampereella, Radio Nova Raumalla, ennen kuin 1980-luvun alussa vakavasti otettava keskustelu radion vapauttamisesta alkoi.
Paikallislehtien liitto julkaisi 1983 aikeensa perustaa paikallisradioyhtiöitä. Asia oli jo tuolloin ajankohtainen, koska Juhani Perttusen radio- ja televisiokomitea laati juuri viimeistä mietintöään yleisradiotoiminnan uudelleen järjestämisestä Suomessa.
Vuonna 1985 Suomeen myönnettiin ensimmäiset paikallisradioluvat. Nivalalainen Radio Lakeus ehti lähettää Suomen ensimmäisen paikallisradiolähetyksen 27.4.1985. Ruotsissa itsenäiset epäkaupalliset lähiradiot aloittivat jo vuonna 1979. Kaupallinen paikallisradio sallittiin Ruotsissa kuitenkin vasta 1993.
Säännöllistä piraattiradiotoimintaa ei Suomessa nykyään ole, vaikka muutaman tiedetään olevan äänessä silloin tällöin. Tällä vuosituhannella on ollut myös täysin tyhjiä vuosia.
Suurinta summaa ei ikinä maksettu
Kukaan ei alkujaan tiennyt 1970-luvun lopulla kuinka suuria korvausvaateita piraattitoiminnasta saattaisi tulla. Suurin korvausvaatimus oli lopulta yli 300 000 markkaa. Yleensä vaatimukset liikkuivat 20 – 40 000 markan tienoilla, mutta putosivat aina 2 000 – 4 000 markkaan.
Korvausten määrittäminen oikeudessa musiikin tekijänoikeusjärjestöille, Teostolle ja Gramexille, oli vaikeaa, koska listoja tai tietoja soitetusta musiikista ei ollut ja kuuntelijamäärää oli vaikea arvioida. Posti- ja telelaitoksen vaatimukset peilauskuluista puolestaan kaatuivat korkeimmassa oikeudessa vasta vuonna 1984. Nuoria poikia oli oikeusistunnoissa vastassa edellä mainittujen tahojen huippulakimiehet.
Törkeästä radiohäirinnästä ei tuomittu ikinä ketään, vaikka se oli 1990-luvun puolivälissä keskeinen syy syytteiden nostamiselle. Tuomio siitä olisi ollut ehdoton vankeusrangaistus.
Niin ikään suurinta tuomittua korvausvaatimusta tekijänoikeusjärjestöille, 25 000 markkaa, ei asianomainen joutunut koskaan maksamaan. Teostolta tai Gramexilta ei ikinä laskuja tullut. Oletus on, että summa saatiin otsikoihin pelottelumielessä tuleville piraateille.
Lähde: Harri Kujala
Näin perustat lyhytaaltoradioaseman
Lyhytaaltojen merkitys on tänä päivänä vähäinen, mutta radioaseman perustamista sen ei tarvitse estää.
– Traficomilta on nyt kohtuullisen helppo saada toimilupa harrastepohjaisen lyhytaaltoradioaseman perustamiseen, entinen piraattiradioaktiivi, DX-kuuntelija Harri Kujala sanoo.
Kujalan perustamilta sivuilta, www.slart.fi, löytyy kaikki tiedot ja ohjeet mitä radioaseman perustamiseen ja luvan hakemiseen tarvitaan.
– Lupa myönnetään kolmeksi kuukaudeksi kerrallaan ja toimilupa tuolle ajalle maksaa 18 euroa.
Kujala on neuvotellut lyhytaaltoradioasemille omat musiikin käyttökustannukset tekijänoikeusjärjestöjen Gramexin ja Teoston kanssa.
– Esimerkiksi kuulijoiden määrään, audion laatuun ja muualla Euroopassa oleviin käytäntöihin perustuen musiikin käyttökustannukset tulevat olemaan noin 60 euroa kuukaudessa.
Tehokkaita 250 watin lähettimiä on tosin tällä hetkellä vaikea saada ja niiden hinnat liikkuvat 2 500 euron tienoilla. Pienempitehoisia lähettimiä saa helpommin, mutta niidenkin kuuluvuus ulottuu hyvällä radiokelillä Eurooppaan asti.
FAKTA:
DX-kuuntelu
- Ulkomaalaisten, kaukaisten radioasemien kuuntelua.
- Tarvitaan sopiva radiovastaanotin, minkä saa jo muutamalla kympillä.
- Idea bongata itselle uusia radioasemia vieraista maista.
- Kuullusta asemasta lähetetään radioasemalle joko sähköposti tai kirjeraportti.
- Kiitokseksi kuulija saa paluupostina QSL-kortin tai -kirjeen.
- Kuuntelukelit ovat harrastuksen kiehtovimpia piirteitä.
- Keleihin vaikuttavat mm. vaihtelut auringon aktiivisuudessa ja maan magneettikentässä.
- DX-kuuntelija ei tarvitse lupaa harrastukseensa.
- Suomen DX-liitolla on etäkäytettäviä ns. Kiwi-radiovastaanottimia, joihin voi kirjautua kuuntelemaan kuka tahansa.
- www.sdxl.fi
- www.kiwisdr.com
