Paimennustyö kehittää hevosta
Paimennustyössä kuuliaisuus, ketteryys, rohkeus, reagointikyky ja herkkyys avuille ovat hevosen tärkeimmät ominaisuudet.
Vaatimuksia hevosella paimennettavalle karjalaumalle ei ole. Vain eläinten terävät sarvet ovat riskialttiita.
– Sarvet voivat olla jopa vaarallisia. Suurin osa naudoista onkin nupoutettu, ilmajokelainen hevosalan yrittäjä Terhi Lehtinen sanoo.
Alussa hevosta tutustutetaan karjaan maasta käsin, aidan takaa ja kiireettä.
– Karjaa lähdetään vähitellen kuljettamaan niin ikään maasta käsin, Lehtinen sanoo.
Koulutettavan hevosen tukena on aina ihminen, joskus myös kokeneempi karjahevonen. Kun paimennus sujuu maasta käsin, edetään ratsaille.
– Varmuutta hevosen työskentelyyn lisätään kerta kerralta. Hevonen opetetaan myös suhtautumaan karjaan ystävällisesti. Puremista tai potkimista ei saisi ilmetä. Paimentaminen perustuu karjan luontaiseen käyttäytymiseen, Lehtinen tiivistää.
Paimentamisessa hyödynnetään hänen mukaansa naudan kääntymispisteitä, kulmia ja sopivaa etäisyyttä.
Pakoreaktio huomioitava
Lehtinen sanoo useimpien hevosten saavan nopeasti ”paimennusjujusta” kiinni.
– On mahtavaa seurata hevosten reaktioita ja asennetta. Erityisesti sitten, kun se lamppu syttyy, Lehtinen maalailee.
Paimennustyö kehittää myös hevosta paljon, ja monelta löytyy luontainen taipumus paimentamiseen.
– Hevonen saa paljon itseluottamusta, kun se huomaa, miten se voi liikuttaa karjaa.
Hevonen on pako- ja saaliseläin, joten sen pakoreaktio on paimennettaessa otettava huomioon. Suuri ja voimakas eläin saattaa pelästyessään reagoida hyvinkin nopeasti ja paeta paikalta.
– Myös nauta on saaliseläin ja saattaa reagoida voimakkaasti kokiessaan olonsa uhatuksi, Lehtinen muistuttaa.
Naapuritilanhiehot apuna
Peruspaimentamiseen sopii Lehtisen mukaan rotu kuin rotu.
– Amerikkalaisten hevosrotujen, kuten quarterin, paintin ja appaloosien, suvuista löytyy jalostunutta karjasukua.
Ensikosketuksen karjanpaimentamiseen Lehtinen sai aikanaan Launosten kartanolla. Lännenratsastuksen myötä kipinä kasvoi.
– Ylipäänsä farmielämä ja cowboy-kulttuuri kiinnostavat minua.
Lehtinen omistaa seitsemän hevosta, joilla viidellä hän on paimentanut. Myös varsat ovat jo käyneet tutustumassa karjaan, taluttamalla. Muutamana viime vuotena naapuritilan hiehot ovat mahdollistaneet säännöllisen lajin harrastamisen.
Moottorikäyttöiseen paimentamiseen verrattuna hevosella on tiettyjä etuja puolellaan.
– Hevosella pääsee karjan lähelle. Se liikkuu rauhallisesti ja tasaisesti, ja sitä on kätevä käännellä. Hevosen etuja ovat myös ojien ylitykset ja huonokuntoisessa maastossa liikkuminen.
Lehtinen sanoo hevosen luovan karjaan nautaystävällisen paineen.
Karjanlukutaito helpottaa paimentamista
Ilmajokelainen Terhi Lehtinen paimentaa kuutta herefordhiehoa jokaisena kolmena näyttelypäivänä.
– Noin puolen tunnin paimennusnäytöksiä on kaksi päivässä, Lehtinen täsmentää.
Lehtisen talleilta näyttelyyn tulee kahdesta neljään paimenta ja kaksi 9-vuotiasta hevosta, torinhevonen ja irlannincob.
– Yksikin hevonen voi siirrellä karjalaumaa oikein sujuvasti, riippuu siitä mitä se tekee ja missä ympyröissä. Liika paine ei ole hyväksi. Karjanlukutaito helpottaa montaa asiaa.
