Pyhä ei kiellä pyytämästä riistaa
Riista ei saa joulurauhaa, sillä sitä ei vaadi laki, eikä se ole edes säännönmukainen tapa.
Sitä, koska käytäntö riistan joulurauhan julistukselle Suomessa alkoi, ei ole tiedossa.
– Yksiselitteistä päivämäärää käytännön aloittamiselle ei ole, museopalvelupäällikkö Perttu Matero Suomen Metsästysmuseosta kertoo.
Vanhoista Samuli Paulaharjun keräämistä perinnetiedoista löytyvän sanonnan – ja käytännönkin mukaan – pyhät oli kielletty työnteolta, mutta ei metsästykseltä. Perinteestä ei löydy mainintaa riistaeläinten yleisestä joulurauhasta.
Uskomukset sanelivat sääntöjä
– Jonkinlaisia merkintöjä rauhoitusajasta löytyy, mutta ne liittyvät lähinnä vanhan kansan uskomuksiin. Klemetin päivänä 23.11. tai Kaisan päivänä 25.11. ansat olisi ollut syytä käydä päästämästä vireestä tai muuten pyyntionni menisi koko vuodeksi, Perttu Matero toteaa.
Toiset uskomukset epäilevät mainittujen marraskuun lopun päivien siirtyneen joulun tienoille.
– Eihän tuolloin Tuomaan päivän (21.12.) aikoihin harjoitettu muitakaan ulkotöitä, kuten ei metsästystäkään.
Eettisesti hyväksyttävä metsästys
- Riistan etsiminen, löytäminen ja sopivalle pyyntietäisyydelle pääseminen
- Valitun saalisyksilön mahdollisimman kivuton tappaminen
- Saaliin kunnioittaminen ja tarkka hyödyntäminen.
- Jos yksikin näistä vaiheista puuttuu, ei enää välttämättä ole kyse eettisesti hyväksyttävästä metsästyksestä. Lähde: Suomen riistakeskus
Myös vanhakantaisen kekrin uskotaan siirtyneen loppusyksystä joulun tienoille ja vaikuttaneen osaltaan metsästyksen hetkelliseen rauhoittamiseen.
Aikanaan myös metsästysvälineisiin liitettiin erilaisia uskomuksia. Taikoja tehtiin ja vähitellen ne sulautuivat yhteen kirkollisten käytäntöjen kanssa.
– Pyyntionnea toi, jos pyyhki ansoja joulukirkossa poltettujen kynttilöiden pätkillä. Niin ikään metsästysonnea tuotti kirkon kynnyksen alle piilotettu ansalanka, jonka ylitse kirkkoväki kulki. Kirkkoreissun ajaksi takin poveen piilotettu jänislanka tuli myös siunatuksi ja hyvän saalisonnen takaajaksi, Perttu Matero kertoo.
Joulu alkoi muodostua vuoden tärkeimmäksi juhlaksi 1800-luvulla. Joulunpyhille alkoi vähitellen latautua vakiintuneita käytäntöjä. Sotien jälkeisinä vuosikymmeninä mukaan tuli myös riistaeläinten joulurauha.
– Nykyään jahdit painottuvat viikonlopuille. Viime vuosikymmeninä metsästäjäliiton piirien ja riistanhoitoyhdistysten järjestämissä erätulitapahtumissa on ollut tapana julistaa riistalle joulurauha. Minimissään se kestää jouluaatosta joulupäivään. Osa piireistä rauhoittaa myös Tapaninpäivän, osalla se on perinteinen jäniksenmetsästyspäivä.
Riistakeskuksen eettiset ohjeet
Suomen Riistakeskus on julkaissut hirvenmetsästyksen, pienten hirvieläinten, vesilinnustajan, haaskanpidon, metsäkanalintujen, metsähanhen ja luolakoiran kanssa metsästämisen eettiset ohjeet sekä vanhimpana metsästyksen yleisen eettiset ohjeet.
– Metsästyksen eettiset ohjeet ovat kuin muistilista. Ne täydentävät metsästyslakia, joka antaa karkeat raamit metsästyksen harjoittamiselle, Juha Kuittinen toteaa.
Kuittisen mukaan keskustelu metsästyksestä on lisääntynyt vuosikymmenien kuluessa, ja kokonaisuutena asiassa ollaan menty parempaan päin.
– Tutkimusten mukaan metsästys hyväksytään Suomessa yleisesti, ja yksi keskeinen tekijä hyväksyttävyydessä on metsästyksen eettisyys ja vastuullisuus. Eettisyyttä arvioidaan paljolti tutun metsästäjän tekojen ja puheiden kautta. Ellei tällaista tuttua ole, käsitys eettisyydestä saattaa muodostua vaikka yksittäisen somepäivityksen perusteella, Juha Kuittinen harmittelee.
Eettisyyden ja vastuullisuuden korostaminen on Juha Kuittisen mukaan asennekasvatusta.
– Liikkeelle lähdetään nuorista ja heidät pyritään kasvattamaan alun alkaen oikeisiin ajatuksiin.
Juha Kuittinen uskoo lähiruoka-ajattelun ja ilmastokysymysten tuoneen eettisyyden hyvin esille myös metsästyksessä.
– Metsästyksen ei tarvitse olla kaikessa vanhoihin perinteisiin nojaavaa. Olosuhteet muuttuvat ja metsästyksin voi uudistua, Se, että luovutaan perinteistä, ei tarkoita luopumista eettisistä periaatteista.
Eettinen metsästys ei Juha Kuittisen mukaan ole monimutkainen asia. Kun luvat ovat kunnossa ja metsästys tapahtuu luvallisena aikana luvallisella alueella, ovat lähtökohdat jo oikeat.
– Kun riistaa ammutaan harkiten ja kiintiöiden rajoissa, eikä eläimelle aiheuteta tarpeetonta kärsimystä, ollaan taas askel pidemmällä. Ja kun saatu saalis käytetään tarkkaan hyödyksi, ollaan jo pitkällä.
