Tehokas tavarapaljous
Törmäsin kerran paksuun opukseen kirjaston kirjanvaihtopöydällä. Teos käsitteli minimalistista elämäntapaa, ja siinä luvattiin kertoa miten kotinsa voi karsia ja järjestellä mahdollisimman vaivattomasti ja tehokkaasti. Otin kirjan mukaani, koska kukapa ei haluaisi hieman järjestystä elämäänsä.
Kirja ei ollut Marie Kondon kirjoittama maailmankuulu KonMari. Jos joku ei ole kuullut KonMarista, niin kerrottakoon, että se on suorastaan legendaarinen järjestelyopas, jonka filosofian mukaan esineen täytyy tuottaa omistajalleen iloa, tai se ei ole säilyttämisen arvoinen.
Olen joskus heittänyt pois avaimenperiä, kynttilänjalkoja ja kangaspaloja KonMarin hengessä, ja saattaisin onnistua elämäntavan omaksumisessa, mikäli asuisin yksin ja joutuisin huolehtimaan vain omista tavaroistani. Nyt elän kuitenkin yllättävien käänteiden ja BMW-mainoslippisten keskellä, ja vaikka kaikkialla pyörivät uimalasit ja muovidinosaurukset eivät tuotakaan minulle välitöntä iloa, niin ne ovat kuitenkin tarpeellisia, ja niitä käytetään jatkuvasti.
Selailin siis uteliain mielin vaihtopöydältä bongattua paksua minimalismikirjaa. Aivan alkajaisiksi tekijät halusivat määritellä minimalismin: he eivät tarkoittaneet sillä musta-valko-harmaata, yhtenäistä sisustustyyliä, vaan tyylistä riippumatonta, tehokasta kotia.
Tekijät jättivät kunkin itsensä määriteltäväksi, mitä tuo tehokkuus pitää sisällään. Kirjan mukaan jokaista tavaraa ei tarvitse käydä läpi, kun kotiaan karsii ja järjestelee. Jokainen tavara, jota joku käyttää, on tehokas ja puolustaa paikkaansa. Huonekaluja ei kannata vaihdella tyylisuuntien ja mieltymysten mukaan, vaan niitäkin kannattaa ajatella mahdollisimman pitkälle käyttöesineinä.
On ihan mukavaa, jos suola- ja pippurisirottimet, pullonavaajat ja puutarhahanskat ovat hienon näköisiä ja tuottavat käyttäjälleen iloa, mutta on samalla hyvin stressaavaa, että kaiken pitäisi olla niin kovin merkityksellistä. Kodista on tullut yhä enemmän oman identiteetin esittelykeskus, vaikka sen pitäisi olla paikka, jossa eletään ja ladataan akkuja. Jos siis sirotin on ehjä ja toimiva, niin se on ihan tarpeeksi hyvä sellaisena kuin se on.
Kun pandemia alkoi, näin netissä meemin, jossa sanottiin, että tällä hetkellä KonMari-kirjailija Marie Kondo varmaan toivoo, ettei olisi hankkiutunut niin paljosta tavarasta eroon. Olimme pandemian alkaessa vapaaehtoisessa karanteenissa viisivuotiaan lapseni kanssa, ja kiitin kyllä päivittäin itseäni siitä, että olin hidastellut kaappien siivouksessa, ja meiltä löytyi askartelumateriaaleja, kirjoja, soittimia ja kylpyleluja.
En laittanut vaihtopöydän minimalismikirjan nimeä muistiin, sillä en lopulta lukenut siitä kuin esipuheen. Siinä olikin aivan tarpeeksi. Kirja on jo mennyt takaisin sinne mistä tulikin, mutta esipuheessa mainittu tehokkuus jäi huomaamattani jonkinlaiseksi johtotähdeksi, jota ajattelen, kun siivoan kaappejani.
Kukallinen kangastilkku ei välttämättä tuota minulle iloa siivouspäivänä, mutta kun tyttäreni kaatuu mäessä ja rikkoo lappuhaalarinsa, on äärimmäisen ilahduttavaa, että olen säästänyt kangastilkun, jolla housut voi paikata heti. Se jos mikä on tehokasta.
Laura Hiltunen,
bloggaaja
