Isä-näytelmä antaa voimaa muistisairaiden läheisille

Pieni ihme oli myös se, että teatteri onnistui saamaan oikeudet Florian Zellerin palkittuun Isä-näytelmään. Muistisairaudesta kertova Isä-näytelmä tulee ensi-iltaan 24.9. ja näytöskausi jatkuu marraskuuhun.

– Näytelmäoikeuksien saaminen pieneen teatteriin ei ollut mikään itsestäänselvyys, mutta se onnistui, näytelmän ohjannut näyttelijä, ohjaaja Eija-Irmeli Lahti iloitsee.

Näytelmän keskiössä on iäkäs mies, isä, jonka muisti alkaa oikutella. Isän roolissa nähdään huikean roolisuorituksen tekevä Jouko Mäkinen.

– Jouko Mäkinen on tässä elämänsä roolissa. Hän on ehdottomasti isä. Maanviljelijä Kauhavan metsistä ja aivan taivaan lahja tähän rooliin. Tätä näytelmää ei olisi voinut tehdä ilman häntä, Lahti kiittelee.

Vaikka aihe on vakava ja tummasävyinen, näytelmä onnistuu käsittelemään muistisairauden kanssa eteen tulevia tilanteita lämpimän humoristisesti.

Lahti toivoo, että ihmiset tulisivat katsomaan esityksen, sillä näytelmä tarjoilee hyvässä muodossa informaatiota siitä, mitä muistisairaudet voivat saada aikaan ja minkälaisia kuvioita muistisairauden ympärillä voi olla. Tilanteet koetaan näyttämöllä niin kuin ne oikeassa elämässäkin usein ovat.

– Niitä voi rauhassa katsoa ja ottaa vastaan katsomossa ilman että joutuu itse valokeilaan mitenkään. Totta kai asioita voi lukea ja opiskella, mutta tässä näet ne tilanteet elävänä näyttämöllä.

Näytelmästä vertaistukea ja lohtua

Näytelmä vilisee arkisia, usein absurdejakin tilanteita. Isän itsensä mielestä hänen muistissaan ei ole mitään vikaa. Päin vastoin, hänen päänsähän on terävä kuin partaveitsi! Tytär sen sijaan hössöttää turhia ja keitä ne kaikki ihmisetkin ovat, jotka ovat alkaneet rampata hänen kotonaan? Huonekalujenkin paikkoja on siirretty.

– Näytelmän isä on ollut elämässään suuri auktoriteetti. Insinööri, joka on tottunut määräämään ja päättämään asioista. Miten tällaiselle ihmiselle, joka on aina tottunut hoitamaan itse omat asiansa, sanot että hän tarvitsee nyt apua, Lahti taustoittaa.

Päävastuun isän asioiden hoitamisesta kantaa tytär. Näytelmästä käy ilmi, että on ollut myös toinen tytär, joka mitä ilmeisimmin on menehtynyt onnettomuudessa. Poissaoleva tytär on isän mielessä hyvin voimakkaana idolina, jota hän palvoo ja muistelee.

– Käy juuri niin kuin usein käy, että se läheinen, joka joutuu kantamaan vastuun, tekemään käytännön päätökset ja hoitamaan, joutuu tulilinjalle. Hän on se paha, joka ei saa kiitoksen sanaa eikä ymmärrystä, Lahti kuvaa.

Myös tyttären mies joutuu kohtaamaan isän epäluulon. Isä kokee hänet epäystävälliseksi, koska hän on uusi ja vieras.

Isä-näytelmä ei etene kronologisesti pisteestä a pisteeseen b, kuten ei muistisairauskaan. Välillä on selkeitä hetkiä ja välillä todellisuus, muistot ja kuvitelmat menevät sikin sokin.

Isä ei aina tunnista ihmisiä ympärillään. Myös oma historia on välillä hukassa. Kun tyttären isälleen hankkima hoitaja tulee tutustumiskäynnille ja tiedustelee, mikä te olette ammatiltanne, isä vastaa, että tanssija ja ehdottaa että hän voi antaa hoitajalle steppinäytöksen. Lisäksi hän kertoo olleensa sirkuksessa ja näyttää itse keksimänsä korttitempun.

– Miten se mieli tuottaa tällaista. Siinäkin tilanteessa, kun hän on hauska, ei voi olla silti välttymättä siltä, että liikuttuu. Että voi rakas, kun ei tuossa ole totta edes nimeksikään, Lahti sanoo.

Hoitajat isä sekoittaa mielessään vähän väliä joiksikin toisiksi. Vaikeissa tilanteissa auttaa kuitenkin isän hurtti huumori.

– Näytelmän isä ei ole lainkaan synkkämielinen, sillä hänellä on kyky kääntää monet tilanteet huumorin puolelle. Hän keksii asioita ja on niin briljantti, että se väkisinkin naurattaa, Lahti kertoo.

”Tämä on asia, joka meidän kaikkien vaan pitää ottaa huomioon”

Muistisairauksista puhuminen voi yhä olla vaikeaa.

– Edetessään tauti vie ihmisiltä lopulta itsemääräämisoikeuden, jonka vuoksi koemme, että siinä on jotain hävettävää. Siltikin, vaikka muistisairaus koskee hyvin laajaa ja aina vain laajempaa ihmisjoukkoa. Jos ei se juuri tänään sinua vielä kosketakaan, niin huomenna voi jo koskettaa, Lahti huomauttaa.

– Kyllä siihen kannattaa valmistautua. Ei peläten pahinta, vaan hankkia tietoa, että tällainen juttu ja mitä se tarkoittaa. Tämä on asia, joka meidän kaikkien vaan pitää ottaa huomioon, Lahti toteaa.

Lahdella on myös omakohtaista kokemusta sairaudesta.

– Iäkäs tätini sairastui muistisairauteen 90-luvun lopulla. Silloin sairaudesta ei puhuttu vielä juurikaan ja koin että olin aika lailla kykenemätön ja peukalo keskellä kämmentä, kun vähitellen havahduin siihen, mikä tädin tilanne oli. Olisin tarvinnut silloin paljon enemmän herätystä tähän asiaan, Lahti kertoo.

Lahden mielestä olisi tärkeää, että kukaan ei jää taudin kanssa yksin.

– Usein, kun ihmiset kokevat isoa tuskaa, he luulevat, että kenelläkään muulla ei ole näin vaikeaa. Siksi on lohdullista nähdä, kuinka samanlaisia tilanteita kaikki muutkin muistisairaiden omaiset kohtaavat.

Vaikka Isä-näytelmä on ennen kaikkea hauska, itkemättä näytöksen läpi tuskin selviää.

– Ei selviä, mutta itkuhan on hirvittävän hyvä asia. Ihmisten ei pidä pelätä itkua. Se on luonnon meille antama keino purkaa asioita. Olen tavannut elämäni aikana muutamia ihmisiä, jotka eri syistä eivät enää pysty itkeä ja voin sanoa, että se kohtalo on aika kova.

Emännät asialla

Kortesjärven Ylikylän nuorisoseura on pieni ja tunnelmallinen teatteri, joka on tullut tunnetuksi paitsi laadukkaista esityksistään, myös herkullisesta buffetistaan. Saliin mahtuu kerrallaan vain reilut sata henkeä, joten paikat kannattaa varata ajoissa.

– Täällä on emännät aina asialla, se on sanottava. Täällä on vielä sellainen vanhanaikainen trahteerausmeininki. Ja vaikka saliin mahtuisi kyllä enemmänkin, emme ota, että säilyy tietty intiimiys ja tuntuma tarinaan, Lahti mainostaa.

On hirveän tärkeää, etteivät muistisairaiden omaiset jää yksin tämän asian kanssa, näyttelijä, ohjaaja Eija-Irmeli Lahti sanoo.

Isoissa teattereissa elämäntyönsä tehneen Eija-Irmeli Lahden kotiteatteri löytyi Kortesjärveltä

Kortesjärvi on tuttu Eija-Irmeli Lahdelle jo 1990-luvun puolivälistä saakka.

– Tellervo Suoranta oli täällä silloin kulttuurisihteerinä, hyvin aktiivinen nainen ja hän oli minut hiffannut silloin jostain. Tulin hänen pyytämänään tekemään Marita Mattilan näytelmää Kolmella kissillä on kippurootu Kortesjärven kirkonkylälle, näyttelijä, ohjaaja Eija-Irmeli Lahti kertoo.

Yhteistyö Kortesjärven Ylikylän harrastajateatterilaisten kanssa alkoi pian sen jälkeen.

– Tämä on minulle vähän kuin kotiteatteri, jossa olen saanut toteuttaa itseäni. Tehdä vähän erilaisia, isoja ja tärkeitä juttuja. Täällä on valtavan hyvä henki, ihmiset ovat tosi sitoutuneita teatterintekemiseen. Ja kylänraitilla järjestään lähes kaikki vastaantulijat nostavat kättä, Lahti kertoo.

Yhdessä on tehty isoja ja pieniä näytelmiä, jotka kaikki ovat olleet omalla laillaan rohkeita ja satsausta vaativia. Lahden ohjauksiin on kuulunut mm. Pohjalaisia, Pesärikko, Onnellinen mies, Liian paksu perhoseksi ja Pikku Pietarin piha.

Sitoutuminen ja innostuminen kaikkein tärkeintä

Kun Lahtea kysyttiin ohjaamaan Isä-näytelmää, hän käytti paljon aikaa sopivien näyttelijöiden valitsemiseen.

– Sanoin, että sitten tulen, jos löydän isän. Ilman isää tätä näytelmää ei nimittäin voi tehdä. Sain isäksi haluamani miehen mutta myös muut roolihahmot ovat tärkeitä, että tarinasta tuli uskottava, Lahti sanoo ja jatkaa:

– Näissä asioissa innostuminen ja sitoutuminen ovat kaikkein tärkeimpiä. Olen tehnyt yhteensä yli kaksisataa ohjausta ja oppinut, että kaikki muu kyllä järjestyy, jos nämä kaksi toteutuu.

”Ek sää sit koska mittä unhot”

Isän roolihahmo ei ole millään muotoa mustavalkoinen, vaan hänessä on monta puolta. Lahden mukaan hyvin itsenäisen, vahvan ihmisen sairastuminen muistisairauteen on omaisille usein hyvin haastavaa.

– Tunnistin tämän itse edesmenneestä tädistäni. Hän oli yksinasuva nainen, vanhapiika, kuten silloin vielä sanottiin, yrittäjä ja tottunut aina hoitamaan itse omat asiansa. Hänellä oli loppuun asenne, että hän tietää ja hoitaa kaiken ja hänessä ei ole mitään vikaa.

Jos Lahti huomautti tädin unohtaneen jotain, vastaus kuului ”Ek sää sit koska mittä unhot”.

– Mitä siihen voi muuta vastata kuin että no joo, johon toinen, että no niin! Siinäs näet, Lahti huokaa.

– Siihen on niin helppo mennä sitten itsekin, että no ei kai se mitään olekaan, mutta se ei kannata.

Alzheimer läsnä koko ajan

Esitys ei ole synkkä, vaikka aihe on murheellinen, vakava ja tumma.

– Kyllä syvällekin mennään, mutta ihan vain hetkellisesti. Kun ihminen on tilanteessa, jota hän ei ihan hallitse, hän saattaa olla meistä vähän koominen ja se aiheuttaa näytelmässä hauskoja tilanteita. Ei tämä kuitenkaan mikään huvinäytelmäkään ole, jossa Alzheimer on vain jossain taustalla, kyllä se on läsnä joka kohtauksessa.

Tilanteet ovat arkisia ja oikeita, joita elävässäkin elämässä kohdataan.

– Itsekin olen muistanut tätini kanssa kohtaamiani tilanteita kymmeniä kertoja tätä tehdessäni, Lahti kertoo.

Onko niin että jaettu suru on pienempi suru tässäkin asiassa?

– Ehdottomasti, näin uskon. Kun tajuaa, että en ole yksin tämän asian kanssa. Tuolla tapahtuu sellaisia asioita, joita minäkin olen kokenut. Tai että, ai tuollaistakin voi tapahtua. Sehän on hirveän tärkeää tämän asian kanssa, ettei ole yksin, Lahti painottaa.

Muistivaikeuksiin kannattaa kiinnittää huomiota

Kuinka paljon ihmiset itse pelkäävät sairastuvansa muistisairauteen?

– Itse ainakin vahdin itseäni koko ajan. Huomioin tilanteita, että en vain muista. Minulla on aina ollut turhankin hyvä kasvomuisti mutta jos en saa nimestä kiinni, niin se on aika ahdistavaa. Yritän kyllä kehittää koko ajan muistiani ja treenata sitä. Vaikka olen eläkkeellä vakinaisesta työstäni, niin heitän keikkaa ja opettelen tekstejä ulkoa, Lahti sanoo.

Lahti kannustaa myös läheisiä kiinnittämään huomiota muistiasioihin.

-Minä en ainakaan tätini kohdalla osannut heti ollenkaan lukea merkkejä, ja sitten kun aloin ymmärtämään, niin aluksi vain jotenkin työnsin sen pois, keksin selityksiä siinä missä tätinikin, Lahti tunnustaa.

Yhteistyötä ammattikorkeakoulun ja E-P:n Muistiyhdistyksen kanssa

Tuottaja Joonas Autio iloitsee siitä, että myös pienellä nuorisoseuralla voi olla isoja yhteistyökumppaneita. E-P:n Muistiyhdistyksen yleisölle tarjoillaan luentoja muistisairaudesta sekä muistisairaan kohtaamisesta. Oppilaitosyhteistyötä tehdään Seinäjoen ammattikorkeakoulun kanssa.

– SeAMK:issa ylempää AMK:n tutkintoa ikääntymisen asiantuntijana suorittava Anne-Mari Mäki-Valkama työstää seminaariluentosarjaa muistisairauksista. Lisäksi hän kerää opinnäytetyöhönsä katsojapalautetta näytelmän herättämistä ajatuksista, Autio esittelee.

Yleisötyöhön sisältyy myös koulutuksellinen osuus.

– Neljän esityksen jälkeen on mahdollisuus jäädä kuuntelemaan luentoa. Luennot ovat kaikille avoimia ja maksuttomia ja luentojen jälkeen on tilaa myös keskustelulle, Autio kertoo.

Opinnäytetyön tekijä tarjoaa keskusteluapua myös puhelimitse.

– Tarjolla on myös ihan rehellisiä puhelinaikoja, jolloin näytelmän katsoneet voivat soittaa hänelle ja purkaa tuntojaan.

Näytelmän ohjaa näyttelijä, ohjaaja Eija-Irmeli Lahti.
Rooleissa nähdään Jouko Mäkinen, Laura Jokinen, Eero Kankaansyrjä, Heli Kivikangas, Sami Paalanen ja Katja Ylipelkonen-Puuskamäki.