Tarvittaessa kengitys alkaa lattaraudan takomisella
Naamalleen betonilattialle, murskaantunut jalkaterä ja peukalon niveliä pois paikoiltaan. Onneksi kengittäjän ihanat asiakkaat ja positiivinen palaute auttavat jaksamaan.
Vöyriläinen kengittäjä Satu Heikinheimo on lähdössä päivän työhön. Eilisen seitsemän kengitystä tuntuu vielä kropassa, joten hän on tyytyväinen tämän päivän työmäärään. Tiedossa on kolme kengitystä. Huomenna on taas vuorossa täysi työpäivä.
– Vaikka työ on raskasta, positiivinen palaute niin asiakkailta kuin myös klinikoilta auttaa jaksamaan, Heikinheimo sanoo.
Lue myös
Kenkiä on lentänyt pellolle
Heikinheimo aloitti kengityksen omilla hevosillaan 1990-luvun lopulla. Kengittäjistä oli silloin, ja on edelleen, pulaa. Ammattilaisten työtä hän oli seurannut jo sivusta.
– Ajattelin, että tätä en ikinä tule ammatikseni tekemään. Oli se niin raskasta, Heikinheimo muistelee.
Eikä työ muutenkaan tuntunut kaikin ajoin sujuvan. Heikinheimo myöntää heittäneensä kenkiä pellolle, kun ei saanut taottua niitä kavion mallisiksi.
– Kun 11 hevosen tallin porukka sitten pyysi kengittäjäpulassa minua työhön, myönnyin, kunhan kroppa vain kestäisi.
Kengittäjä kouluttautui Kiuruvedellä
Alkeet opeteltuaan Heikinheimo lähti kengitysoppiin Kiuruvedelle, Ylä-Savon koulutuskuntayhtymään.
– Se on ainoa paikka Suomessa missä pystyy suorittamaan niin ammattitutkinnon kuin erikoisammattitutkinnon.
Vuonna 2010 hän valmistui kengittäjäksi. Opiskelu kesti puolisen vuotta. Tuolloin vaadittiin kolmen vuoden työkokemus ennen sertifikaatin suorittamista.
– Tuon sertifikaatin suoritin vuonna 2015 ja samana vuonna osallistuin ensimmäistä kertaa myös kengityksen SM-kisoihin, Heikinheimo sanoo.
Plakkarissa Suomen mestaruus
Kengittäjä Heikinheimo on osallistunut kolme kertaa kengityksen SM-kisoihin ja kerran Tanskassa järjestettyihin EM-kisoihin vuonna 2016.
Vuonna 2020 SM-kisoihin osallistui parisenkymmentä kengittäjää. Heikinheimo voitti mestaruuden. Tanskassa sijanumeroksi tuli 19.
– SM-kisoissa taotaan ensin lattaraudasta kengät annetun mallin mukaisesti. Ensimmäisen vaiheen kymmenen parasta pääsevät finaaliin eli kengittämään hevosen.
Itse kengitykseen sisältyy kengityssuunnitelma, vuolu, kenkien teko ja muokkaus. Kenkien sopivuus arvostellaan, jonka jälkeen tulee lupa naulata.
– Työ pitää tulla valmiiksi määräajassa ja työn etenemistä tuomarit seuraavat koko ajan, Heikinheimo sanoo.
Voittoonsa Heikinheimo ei ole kertaakaan kilpaillessaan uskonut. Omassa työssään hän näkee vain virheitä.
– Itse asiassa pelkään kilpailua. Toimin silloin kuin hidastetussa filmissä. Mestaruusvuonna olin tyytyväinen vain yhteen kavioon, hän muistelee.
Tuomareina kisoissa toimivat niin kotimaiset kuin ulkomaiset ammattilaiset. Naisten määrä alalla on vuosien varrella lisääntynyt.
– Miehet ovat yleensä kisoja voittaneet, mutta nyt tilanne on ruvennut kääntymään toisin päin. Itse olen ensimmäinen avoimen Keikalla-luokan naisvoittaja. Muissa luokissa naisvoittajia on ollut jo aikaisemmin, Heikinheimo sanoo.
Suomessa kengitysseppäyhdistys järjestää kengitys- ja taontakilpailuja. Erikseen omana kilpailunaan järjestetään avoimet suomenmestaruuskilpailut, joissa on oma luokka aloittelijoille. Kilpailuissa on 2-4 eri luokkaa. Luokkien pisteet lasketaan yhteen ja eniten pisteitä kerryttänyt on Suomen mestari.
Vain yksi on jäänyt ilman yhtä kenkää
Autossa on kaikki tarvittava: ahjo, pylväsporakone, porakone, hitsausvälineet, kenkiä, varsoille liimakenkiä, välipohjia, täyteaineita… Satu Heikinheimo ei joudu pulaan kengitysreissuillaan. Kengitettäviä hän on sen sijaan joutunut viime aikoina karsimaan.
-Isoja työhevosia en enää kengitä. Raskasrakenteiset työhevoset painavat noin 1 300 kiloa. Ranteista ja sormista loppuvat voimat, niitten kaviot ovat niin isot.
Isot kaviot vaativat Heikinheimon mukaan myös erillisiä työvälineitä.
-Edes niitten kengät eivät tahdo mahtua ahjoon.
Työn kannalta katsoen Heikinheimo ei ole erityisen mieltynyt shetlanninponeihinkaan.
-Kaviot saa kyllä vuoltua hyvin, mutta naulaaminen ison vatsan alla vasemmalla kädellä on vaikeaa, samoin jalan pitäminen ilmassa. En ole keksinyt siihen mitään hyvää konstia.
Kengittämättä Heikinheimolta on jäänyt vain yksi hevonen. Kolme jalkaa meni ongelmitta, mutta aikanaan kipeänä ollutta kaviota hevonen ei antanut käsitellä.
-Rauhoituspastakaan ei auttanut, paikalle olisi pitänyt kutsua eläinlääkäri, Heikinheimo muistelee.
Vajaasta 200 asiakashevosesta vain kahdelle hän on joutunut käyttämään rauhoituspastaa.
Niveliä sijoiltaan ja mustelmia
Työtapaturmia Heikinheimolle ei ole liiemmin sattunut. Jalkaterä murtui hevosen hypättyä sen päälle, peukalosta on muutama nivel luiskahtanut sijoiltaan hanskan jäätyä pylväsporakoneen kitaan ja kerran hän on lentänyt naamalleen betonilattiaan.
-Mustelmia ja pehmytkudosvaurioita on kyllä ollut.
Vapaa-aikana ja omien hevosten kanssa Heikinheimo kertoo sattuneen enemmän vahinkoja.
Asiakkaidensa hän kertoo olevan hyvin perillä kengityksestä ja myös vaativan paljon.
-Netissä on paljon tietoa alasta.
Lisää tietoa Heikinheimo jakaa myös pitämällä anatomialuentoja ja irtokenkäkursseja vakiasiakkailleen.
Vaihtuuko kengitys koodaukseen?
Kengitysväli harrastehevosilla on 6-8 viikkoa. Talvella väli on pidempi. Erikoiskenkiä vaativilla tai kilpahevosilla kengitysvälit ovat harrastehevosta lyhyempiä ja itse kengitystyö tarkempaa. Huonolla kengityksellä voi saada paljon pahaa aikaan.
Kengitystensä määrää Heikinheimo pyrkii vähentämään, sillä kroppa ei palaudu raskaasta työstä entiseen malliin. Tulevaisuuteen on hyvä varautua, joten Heikinheimo on aloittanut matematiikan ja koodauksen opiskelut. Neljäs työura saattaa olla ennen pitkää edessä.
-Aloitin työt lähihoitajana. Sen jälkeen ajoin linja-autoa kuutisen vuotta. Nyt kokopäiväistä kengitystä on takana seitsemän vuotta.
Heikinheimo kertoo opiskelevansa huvin vuoksi, mutta sen verran hyvin opiskelut ovat edenneet ja kannustusta tullut, että kuka tietää. Ja koodaajien tarpeenhan tietävät kaikki.
Näin Heikinheimon kisa eteni Suomen mestaruuteen Keikalla-luokassa
Ensimmäisessä vaiheessa kilpailija kertoo tuomareille mitä ongelmia hän hevosen kavioissa tai jalan asennoissa näkee. Kengittäjän tulee myös kertoa, minkälaiset kengät hän aikoo hevoselle tehdä.
Kun suunnitelmat ovat valmiit, alkaa varsinainen kisa ja ajanotto pyörähtää käyntiin.
Työ alkaa kavioiden vuolulla. Kun kilpailija katsoo työvaiheen olevan valmis, hän pyytää tuomareita tarkistamaan vuolun. Mikäli tuomareiden saapuminen kestää, voi kengittäjä jo aloittaa kenkien takomisen.
Vuolun arvioinnin jälkeen takominen jatkuu. Valmistuttuaan tuomarit arvioivat kenkien sopivuuden. Sen jälkeen kilpailija saa naulata kengät kiinni. On jälleen arvioinnin vuoro.
Koska tuomareilla on useampia arvioitavia ja työt etenevät samassa tahdissa, ehti Satu Heikinheimo kokea pientä paniikkia joka työvaiheen jälkeen. Tuomareiden tuloa piti ajoittain odotella. Aika kellossa raksutti, mutta seuraavaan työvaiheeseen ei ennen hyväksyntää päässyt käsiksi.
Suomen mestaruuden voittaessaan Heikinheimo teki työn ensimmäistä kertaa annetun ajan puitteissa. Näin saldoon ropsahti pisteet myös viimeisestä työvaiheesta.
