Puutarhassa voi myös nautiskella
Vaasan Gerbyssä asuva Siv Jern ei malta mennä iltaisin nukkumaan, kun puutarhassa on niin rentouttavaa puuhailla.
Vuonna 1989 Vaasan Gerbyssä asuva Siv Jern pääsi ”kotiinsa”. Hän muutti isänsä lapsuudenkotiin, jossa oli toki vieraillut lapsena ollessaan.
– Asuimme mieheni kanssa Turusssa ja olimme käymässä vanhempieni luona Gerbyn koulun vieressä, kun tämä oli tullut tyhjäksi. Sitä ennen tässä asui kaksi isäni siskoa. Toinen heistä kuoli ja hänen miehensä sekä toinen tätini muuttivat palvelutaloon.
Talo laitettiin silloin julkiseen myyntiin.
– Kävelimme tätä mäkeä ylös mieheni elo-syyskuussa kanssa, kun sanoin, että meidän on kyllä ostettava tämä.
– Joku sisäinen ääni huusi minulle, että tämä talo ei saa mennä suvun ulkopuolelle. Niinpä päädyimme tähän, Vaasan seurakuntayhtymässä perheterapeuttina työskentelevä Jern muistelee.
Sipulia, lehtikaalia, retiisejä
Siv Jernin ja hänen miehensä kotitalo on mäen päällä ja samassa pihapiirissä on myös toisen perheen talo. Näin ennen asuttiin. Samaan yhteiseen pihaan mahtui toinenkin perhe. Pienkylän alue Gerbyn alkupäässä on vanhaa maaseutua ja suurin osa kylän taloista on alun perin yli 100 vuotta vanhoja.
– Puutarhassa kevät ja alkukesä on mieluisinta aikaani. Silloin vihreys on kirkasta ja paljon erilaisia kukkia kukkii.
Kevään kukkaloiston aloittaa keltaisena vihreyttä piristävä kevätesikko. Vielä pakkasten tullessa puutarhassa kukkii. Silloin syysasterit ja malvat luovat kauneutta syksyn alkavaan pimeyteen.
Kesällä Siv Jern lähtee kolmeksi viikoksi Ahvenanmaalle yhdessä miehensä kanssa hänen lapsuuden maisemia katselemaan.
Sivin vihannespenkissä kasvaa sipulia, purjosipulia, perunoita, lehtikaalia, retiisejä, porkkanoita ja eri salaatteja.
– Kukat selviävät hyvin tuon poissaolon, mutta siskoni käy leikkaamassa nurmikon ja kastelemassa kukkia, jos on kovin kuivaa.
Loppukesän sadosta marjat ja omenat jaellaan ystäville.
– Myös raparpereja riittää tutuille ja niitä haluaville. Perunat ja porkkanat säilötään maakellariin talven ajaksi.
Kauneus palkitsee henkisesti
Rikkaruohot eivät joka ilta puutarhassaan viihtyvää Siv Jerniä häiritse liikaa.
– Kitken kyllä niitä, mutta eivät ne tällaisesta pihasta ikinä katoa, Siv naurahtaa hyväntuulisena yli satavuotiasta puutarhaa silmäillessään.
Puutarhassa puuhastelussa on Jernin mukaan oma, aivan ainutlaatuinen palkintonsa.
– Tulee todella hyvä mieli ja rauha siitä kauneudesta, jota kukat ympärilleen luovat. Ainahan kukkien kasvattamisessa on oma jännityksensä siinä onnistuuko ne saamaan kukkimaan ja viihtymään.
Lasiterassi yli 30 vuoden jälkeen
Siv Jernin puutarhassa on pihasauna, jossa kylvetään kesät talvet. Sen edustalle rakennettiin kaksi vuotta sitten kesällä lasiterassi, josta tuli Sivin ehdoton suosikkipaikka.
– Aina kun pyöräilen töistä kotiin, otan ensimmäiseksi jotain syötävää ja menen sinne keinuun istumaan. Samoin saunan jälkeen siinä on leppoisaa katsella puutarhan kauneutta.
Loppukesän hienot illat jatkuvat Siv Jernillä pitkään, kun hyttyset eivät kiusaa lasiterassin sisällä.
– Myös keväällä lasiterassi suojaa kylmiltä tuulilta.
