Merirosvoradion lähetykset pyörivät, kun kiltit pojat olivat asialla
Anssi Nieminen lähetti piraattiradiolähetyksiä kolmisen vuotta. Sen jälkeen hän lähinnä auttoi muita piraatteja. Isot päiväsakkotuomiot pelottivat, sillä ankarin tuomio tuli aina lähettimen päälle kytkeneelle.
Ja tuomioita jyväskyläläiselle Anssi Niemiselle tuli.
– Putkassa en ollut kertaakaan, kuuluisteluissa useamman kerran. Sakkoja makselin pari kertaa, Nieminen muistelee.
Tarkkaa markkamäärää hän ei osaa enää sanoa, mutta päiväsakot liikkuivat 60 ja 80 välillä.
– Opiskelijan tuloilla nuo sakot olivat siedettäviä, alle 2 000 markkaa, mutta vakituisessa työssä olevalle maksettavaa kertyi huomattavasti enemmän. Oli parempi ryhtyä auttamaan muita esimerkiksi radio-ohjelmia tekemällä.
Kaikkiaan Niemiselle kertyi piraattiradiovuosia lähes kymmenen. Hän lopetti vuonna 1994.
Lue myös
Leppoisuudesta huolimatta välillä pelotti
Nieminen sanoo kiinni jääneiden saaneen hyvin erilaista kohtelua eri puolilla maata.
– Kuulustelut, missä olin aivan liian monta kertaa, tehtiin aina virkahuoneessa virka-aikana.
Asianosaiset tiesivät itse, ja niin tuntuivat tietävän myös poliisit, etteivät nuoret olleet oikeita rikollisia.
– Kuuluisteluissa säilyi tietty leikkimielisyys ja ne olivat osittain jopa hassuja. Poliisit eivät voineet ottaa asiaa liian vakavasti, jätkäthän vaan soittaa musiikkia radiossa. Emme me vahingoittaneet ihmisiä, eläimiä, luontoa tai materiaa, Nieminen lisää.
Yksi asia sentään pelotti – niitten napsahtavien rangaistusten lisäksi.
– Se, että olimme niin sanottuja kunnollisia poikia, emme edes tupakoineet, ja lopputuloksena saatoimme mahdollisesti joutua tekemisiin viranomaisten kanssa.
Eikä heistä, kunnollisista lainrikkojista, kehkeytynyt myöhemminkään kovin suuria rikollisia.
– Meistä yhdestä tuli kemian tohtori, toisesta lakimies. Itse olen tällä hetkellä ison kiinteistönhuoltoyhtiön aluejohtaja. Me olimme kilttejä poikia kaikin puolin, Nieminen naurahtaa.
Toiminta, missä ei pystynyt ansaitsemaan itselleen mitään, ei houkutellut ikinä oikeita rikollisia.
Ylistarossa oli kiinteä peilausasema
Piraattiradioiden ahkeraa jahtaamista perusteltiin sen mahdollisilla häiriöillä muun muassa lentoliikenteelle. Sitä ei todettu ikinä tapahtuneeksi, eikä siitä syytetty ikinä ketään.
– Meidän käyttämillämme tehoilla se olisi ollut kovin vaikeaa. Teoriassa se olisi kyllä ollut mahdollista, mikäli harhalähete olisi lähtenyt eetteriin huonosta tai rikkinäisestä laitteesta. Nykyään lentoliikenteessä on käytössä jo erityyppiset hätäjärjestelmät sun muut, Nieminen lisää.
Ankaraa rikosnimikettä, törkeä häirintä, käytettiin Niemisen mukaan lähinnä siksi, että saatiin paikallisten poliisilaitosten huomio.
– Poliisia oli ehkä vaikea saada liikkeelle rikoksista, mistä ei voi edes tulla häkkiä.
Silloinen piraattiradioasemien jäljityksessä toiminut peilausauto on nyt esillä automuseossa Kangasalla. Kiinteitä peilausasemia oli Ylistarossa, Juuassa ja Forssassa. Ne ovat lopettaneet toimintansa jo kauan aikaa sitten.
Merirosvoradion lähetys oli jo loppumassa, kun poliisi pääsi yllättämään
Jo jonkin aikaa piratismia harrastanut Anssi Nieminen totesi vuonna 1987 puuhan jämähtäneen näpertelyn tasolle.
– Ajattelin, että tehdään jotain järeämpää ja lopetetaan sitten.
Pian hänellä oli 300 watin paikallisradiotason laitteet ja lähetys lähti eetteriin stereona. Päättäväisyys tuotti tulosta, jos sellaiseksi lasketaan Niemisen piraattiradion pääsy yhdeksi MTV:n Kymppiuutisten pääaiheeksi syksyllä 1987 ja keväällä 1988. Ensimmäisellä kerralla muut aiheet olivat suurvaltojen aseneuvottelut ja Efta-maiden kokous.
– Idealismia löytyi enemmän kuin tarpeeksi, Nieminen myöntää.
Koodisanat tuki fuck off tulivat liian myöhään
Koska autosta ei voinut lähettää 300 watin laitteella, oli maastouduttava. Paikaksi valittiin Jyväskylän ulkopuolella oleva kukkula. Huhtikuussa lunta oli ennakkoaavisteluista poiketen riittävästi. Kaverin äiti oli perhepäivähoitaja, joten kuljetuskalusto löytyi läheltä.
– Me neljä kaveria raahasimme koko setin ylös mäkeen kahdella pulkalla. Lähetyspaikka oli noin kilometrin tieltä.
Kaksi kaveria jäi ajelemaan ympäri lähetyspaikkaa päivystäen mahdollisia peilausautoja, jalkautuvia poliiseja tai Posti- ja telelaitoksen ihmisiä.
– Lähetys oli jo loppumassa, kun ne koodisanat, tuki fuck off, sitten tulivat!
Pojat olivat tullessaan talloneet maastoon hämäysjälkiä. Ei auttanut, ja varoituskin tuli liian myöhään. Hätääntyneet pojat eksyivät metsään, oli otettava kartta ja kompassi käyttöön. Poliisi yllätti kuun valossa reittiä hakeneet pojat.
– Yksi meistä jäi kiinni vähän aikaisemmin, toinen vähän myöhemmin. Eivätkä poliisit uskoneet Laukaan tien reunaan ehtinyttä ja kumisaappaissa kävellyttä poikaa iltalenkkeilijäksi, sillä matkaa keskustaan oli 6 kilometriä ja kello näytti puolta yötä. Vain minä pääsin pakoon. Juoksin tuolloin Cooperin testissä 3 100 metriä, Nieminen nauraa.
Metsässä Nieminen oli ehtinyt ottaa repun kaverin selästä ja heittää sen lumisen kiven taakse piiloon. Tuo liike osoittautui erinomaiseksi, sillä osa laitteista säästyi, samoin reissulta otetut kuvat (liitteenä). Ne haettiin metsästä tilanteen rauhoituttua.
Mutta ei Nieminenkään seurauksilta säästynyt. Seuraavana aamuna kello 9 soi ovikello.
– Kaverit olivat poliisilaitoksella sanoneet, että hakekaa se Nieminenkin.
Hän pääsi istumaan Maijan etupenkille.
– Poliisit tarjosivat sitä istumapaikkaa, sanoivat ettei näyttäisi niin pahalta.
Myöhemmin pojille selvisi, että yksi porukassa aikaisemmin mukana ollut kaveri oli ilmiantanut heidät. Poliisi oli seurannut heitä siviiliautolla.
Mukana ollut kutsui syytetyt istuntosaliin
Tuota kiinnijäämistä seuranneet käräjät ovat jääneet Niemisen mieleen erityisen hyvin.
– Yksi porukassamme mukana ollut oli tuolloin töissä Jyväskylän raastuvanoikeudessa vahtimestarina ja valmistui myöhemmin oikeustieteellisestä lakimieheksi. Hän ei saanut syytettä, sillä hänen osuutensa tekoon katsottiin vähäiseksi. Hän sitten vahtimestarina huusi meidät oikeussaliin sisään. Piraattilähetyksissä hän oli tuolloin mukana ensimmäistä ja viimeistä kertaa.
Niemiselle tuo reissu kustansi 80 päiväsakkoa. Kalustoa pojat menettivät paljon.
– Pulkatkin takavarikoitiin valtiolle menetetyksi rikoksentekovälineinä.
Idealismi ei kadonnut Niemiseltä tuonkaan tuomion jälkeen.
– Autoin sen jälkeen muita asemia ja tein ohjelmia.
Yhä edelleen Nieminen allekirjoittaa henkilökohtaiset sähköpostinsa, aiheen sattuessa sopivasti kohdilleen, FFFR eli Fight For Free Radio.
Piraattilähetys poliisiaseman katolta
Jyväskyläläinen Anssi Nieminen tietää eteläpohjalaisten piraattien olleen aikanaan ”luovaa porukkaa”.
– Olihan se melkoinen keskisormen näyttö, kun pojat veivät lähettimen poliisiaseman katolle.
Toinen, kylmälaukussa oleva lähetin, vietiin kauppaliikkeen katolle ja se kytkettiin liikkeen valomainokseen.
– Kun valo mainoksessa syttyi, käynnistyi myös C-kasetille nauhoitettu lähetys.
