Muurari – katoava taitolaji
Muurareita ei enää tahdo löytyä joka kylästä ja kaupungista, kun koteihin valitaan mielummin valmistakkoja.
Vaasalainen Kari Nummi on muurannut ensimmäisen kerran 30 vuotta sitten. Tuolloin Nummi oli työssä isossa rakennusyritys K.E. Nymanilla.
– Olin muurannut väliseiniä joissakin kohteissa. Sitten kävi niin, että muurarille oli jäänyt putki päälle ja menin jatkamaan hänen hommiaan.
Se meni Nummelta sen verran hyvin, että hän innostui ammatista.
– Siitä meni kolme viikkoa, niin olin jo koulussa Seinäjoella. Se oli paljon mainettaan parempi koulu, erittäin hyvää opetusta.
Muurareita tarvittiin aiemmin lähes joka taloon. Usein muurarit olivat viinaan meneviä miehiä.
Tämä on mainos. Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.– Koulun vetäjä tietysti tiesi tuon. Hän kertoi, että täällä on nollatoleranssi viinan suhteen. Toisesta varoituksesta lentää koulusta, ja nyt olette saaneet ensimmäisen, Nummi virnisteli muistellessaan koulun oppeja ja sääntöjä.
Yrittäjänä liian kiltti
Koulun jälkeen Nummi meni Vaasan kaupungille töihin, mutta se ei pidemmän päälle muuraamisesta innostunutta Nummea motivoinut.
– Siellä oli hyvin vähän muuraamista. Yhden kerran sitten piti muurata koulun ilmastointikoneen vierestä seinä umpeen. Seuraavana päivänä mestari tuli sanomaan, että he unohtivat toisen koneen. Seinä piti rikkoa, että sekin saatiin samaan tilaan.
Nummi sai tarpeekseen ja lähti yrittäjäksi.
– Olin yrittäjänä liian kiltti. Tein pitkää päivää. Luulin, että työt loppuu siihen, ja olin töissä koko ajan.
Yrittäjyyden jälkeen Nummi siirtyi Vaasanseudun urheiluareenoiden palvelukseen.
– Nyt on hieno tilanne, kun on vakihomma. Silloin voi vapaa-ajalla muurata, jos haluaa.
Purku osittain tai kokonaan
Muurarit ovat katoava luonnonvara. Suurimpaan osaan uusista taloista tulee valmistakka. Muurarien työt ovat niiden myötä merkittävästi vähentyneet.
– Talopakettien myötä myös elementtitakat tuodaan pumppukärryillä pääovesta sisään.
Takan muurauksessa menee noin viikko aikaa ja sen ajan talon paraatipaikka on työmaana.
– Onhan se tietysti pölyistä ja likaista hommaa, eikä se oikein sovi nykyajan kiireiseen rakentamiseen, vaikka paikalleen muuratusta takasta tulee edullisempi ja aina tilaaja toiveiden mukainen.
Nummi on ehtinyt korjata ja valmistaa monen mallisia tulipesiä. Myös entisajan pönttöuuneja hän on saneerannut.
– Vöyrillä oli pönttöuuni, jonka tiilet olivat irronneet. Siinä oli peltikuori, jonka leikkasin auki seinän reunasta.
Tulipesä ja tuliputki korjattiin ja hän onnistui laittamaan kuoren kiinni siististi popniittien ja pantanauhan avulla.
– Saumat peitettiin elastisella Plastic Puddingilla ja maalia päälle, niin siitä tuli hyvä uuni, joka on käytössä tänä päivänäkin.
Vanhan takan korjaaminen on aina tapauskohtaista. Aika usein Nummi antaa ohjeen, että takkaa on purettava paljon tai jopa kokonaan.
