Sama koti yli 60 vuotta
Vaasalainen Maija Granberg on asunut samalla tontilla jo vuodesta 1958.
Kun on hyvän paikan elämäänsä löytänyt, turha sitä on vaihdella. Näin voisi ajatella Lapualta 15-vuotiaana perheensä mukana Vaasaan vuonna 1950-muuttanut Maija Granberg (os. Latvasalo).
Maija sai tuolloin ensimmäisen ja ainoaksi jääneen työpaikkansa Tiklaksen ompelimosta Vaasasta. Hyvin monenlaisten ihmisten kanssa toimeen tullut Maija istutettiin työnjohtajan tehtäviin jo nuorena ja koko työura meni yhdessä hujauksessa.
– Kuljin töihin täältä Gerbystä pyörällä ja talvella bussilla, 85-vuotias Maija muistelee.
Sulho hurmasi hiihtämällä
Latvasalon perhe oli vuokrannut talon 500 metrin päästä Maijan tulevan sulhon Bengt Granbergin kotitalon läheltä.
Bengt oli nuorin kahdeksanlapsisesta perheestä, jota Matilda Granberg elätti siinä vaiheessa yksin.
– Bengt oli kova poika hiihtämään ja hän alkoi kiertämään lenkkiä Maijan talon lähistöllä sillä seurauksella, että pari vihittiin v. 1958 Maijan ollessa 23-vuotias, Maijan miniä Nina Granberg kertoo.
Olematon äitiysloma
Maijan mies Bengt oli ammatiltaan sähkömies. Bengtin äiti jäi asumaan nuoren parin kanssa samalla tontilla olevaan toiseen taloon.
– Poikamme Peter syntyi vuonna 1961 ja Bengtin sisko Alida hoiti häntä, kun me molemmat olimme töissä, Maija kertoo.
Tuohon aikaan äitiysloma oli vuoden 1917 teollisuustyöasetuksen mukaisesti teollisuustyössä työskenteleville naisille neljän viikon palkaton vapaa. Vuonna 1964 tuli voimaan sairausvakuutuslaki, joka turvasi äideille 9 viikon pituisen äitiysrahakauden.
– Minäkin palasin töihin, kun Peter oli kuuden viikon ikäinen, Maija jatkaa.
Uusi talo talkoilla
Granbergien perhe oli tullut tontilleen joskus 1920-luvulla. Siinä olleet kaksi hirsiasuinrakennusta alkoivat olla siihen astisen tiensä päähän.
1960-70-luvulla ei arvostettu vanhoja ja sen ajan silmissä alkeellisia ja heikkoja asuinolosuhteita. Vanhat hirsitalot saivat väistyä modernin tieltä.
– Isä rakensi talkoilla tämän talon pian 50 vuotta sitten vuonna 1971, Peter Granberg laskee.
Vanha hirsitalo purettiin alta ensin pois. Saaren veljekset purkivat talon ja veivät sen hirret. Niiden nykykohtaloa ei Pekka Saari enää millään muista.
– Veljeni Esko oli tarkka purkaja. Talon ulkopaneelitkin otettiin talteen. Olin Strömbergillä puuverstaalla töissä, joten ajoin ne siellä höylän läpi. Esko sitten teki niistä oikein hyvännäköisen pihasaunan.
Lue myös
Yksineloa yli 20 vuotta
Bengtin menehtyminen syöpään vuonna 1997 jätti Maijan monelle suomalaisvanhukselle tuttuun tilanteeseen. Mies kuolee ensin ja leski saa jäädä nauttimaan eläkepäivistään yksin.
– Hyvin olen tässä lopulta viihtynyt. Peter ja Nina auttavat niin paljon, että olen pystynyt taloa hoitamaan, Maija selventää.
Miniä Nina kertoo, että jossakin vaiheessa Maija haikaili myös pienempään kerrostaloasuntoon, mutta nyt taas niitä ajatuksia ei Maijalla ole viime aikoina ollut.
– Minulla käy joitakin tuttuja tässä piipahtamassa lähes päivittäin. Naapuriin on myös muuttanut perhe, jolla on kaksi alle kouluikäistä lasta. He tulevat välillä myös käymään vanhempansa kanssa, kun olen pihalla puuhailemassa, Maija kuvailee arkeaan.
