Moottorikäyttöisiä polkupyöriä eli takinhännänpolttajia talli täynnä
Moottorikäyttöisiä polkupyöriä on tulossa Matti Vuorenmaan kokoelmiin lisää. Omien sanojensa mukaan hänen pitäisi päästä pian jo katkaisuhoitoon. Hoitolaa ei vain ole löytynyt.
Moottorikäyttöinen polkupyörä. Se pörinä kiinnitti alavutelaisen Matti Vuorenmaan huomion jo lapsena. Kiinnostus lähti itämään varhain.
– Nyt minulla on kunnostettuna ja koottuna yhteensä 37 pyörää, Vuorenmaa laskee.
– Seuraavana olisi tarkoitus saada sivuvaunullinen pyörä kunnostettavaksi, hän haaveilee.
Pääsääntöisesti Vuorenmaa kerää 1920-30 -lukujen pyöriä.
Lue myös
20 kilometrin lenkki
Vuorenmaa kelpuuttaa pyörän esille vasta sitten, kun se on läpäissyt 20 kilometrin yhtäjaksoisen ajolenkin.
– Sen verran moottorin ja koko pyörän pitää moitteettomasti kestää.
Tuon tavoitteen saavuttaminen on usein lujan takana.
– Kuusen alla vuosikymmeniä lojuneet pyörät vaativat paljon työtä. Kaikki pyöräni ovat alun alkaen olleet umpiruosteessa.
Kunnostuskelpoinen runko ja moottori kulkevat harvoin yksissä. Moottori on usein etsittävä toisaalta, eivätkä jumiintuneet laakeritkaan aina kunnostuksella tokene.
– Rompetoreilta pystyy tekemään hyviä löytöjä.
Mopo vei suosion
Suomessa polttomoottoripolkupyörien kausi alkoi 1910-luvulla ja päättyi mopojen tuloon 1950-luvulla. Suomi oli Ruotsia kymmenisen vuotta jäljessä, eikä moottoripolkupyörä saanut meillä ikinä samaa suosiota kuin naapurimaassa.
– Ostajan piti aluksi asentaa pyörän moottori itse. Se ei aina onnistunut, kun talon ainut työkalu saattoi olla sokerisakset. Myöhemmin myös myyjät alkoivat tehdä asennustyötä, Vuorenmaa kertoo.
Ensimmäisten moottoroitujen pyörien veto hoitui kivirullalla, sen jälkeen remmivetoisina ja ennen mopoa pyörät liikkuivat ketjuvetoisina.
Vuorenmaa kertoo Kansallisarkiston tiedoista selviävän, että moottoripolkupyöriä käyttivät niin kulkukauppiaat kuin kätilötkin.
– Kätilön kädet ovat voineet kyllä vähän haista bensalta, Vuorenmaa uskoo.
Valmistusta myös Alavudella
Polkupyöriä valmistettiin muun Euroopan tavoin myös Suomessa, ja myös Alavudella.
– Alavuden malleja olivat Vihtori Kartosen valmistama Ooppel sekä H-J. Vainionpään valmistamat Kestävä 1-2, Maaseutu 1-2, Hyvä 1-2 ja Cleveland, Vuorenmaa laskee.
Tämä on mainos. Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.– Myös Juho Väliaho valmisti Hyvä-merkkistä pyörää.
Terho-Oksalan valmistamaa Ennätys-merkkistä pyörää Vuorenmaa kaipaa erityisesti.
– Minulla on siitä vain kyltti, hän harmittelee.
Potkukelkkatehdas Esla markkinoi aikoinaan pyöriä ja valmisti niihin myös osia.
1-1,5 litraa/100 km
Vuorenmaan vanhin pyörä on vuoden 1870 korkeapyöräinen malli. Vanhin moottori on vuosimallia 1919 ja asennettu vuoden 1905 polkupyörään. Proteesipajan sotien jälkeen valmistama invalidipyörä kuuluu myös Vuorenmaan kokoelmaan. Harvinaisin on dieselmoottorilla toimiva pyörä. Sen jopparille on sidottuna moottorin käynnistämiseen tarvittava lämmittävä puhallin.
– Moottoreiden piti polkupyörissä olla alle 50 kuutioisia. Vaihteita moottorissa oli vain yksi, korkeitaan kaksi.
Bensaa kului sadalla kilometrillä litrasta puoleentoista litraan.
– Tankin vetoisuus oli puolestatoista kolmeen litraan, Vuorenmaa sanoo.
Vuorenmaan kokoelmista löytyy noin 80:tä eri öljy- ja karbidilyhtymallia.
– Öljyn jälkeen lyhdyt paloivat kirkkaasti karbidin ja veden seoksella.
– Sota-aikaiset lyhdyt sai lyhyiden ja pitkien valojen lisäksi myös pimennetyksi.
Tämä on mainos. Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.
Harrastajat vähissä
Moottorikäyttöisiä polkupyöriä keräilevät voi Suomessa laskea yhden käden sormilla. Eniten pyöriä on kerännyt Vuorenmaa.
– Se on jännä tunne, kun pyörän saa moottorin kanssa pelaamaan, Vuorenmaa toteaa.
Vuorenmaan pyörät olivat näytteillä Taidekeskus Harrissa Alavudella Suomen viettäessä satavuotisjuhlaa. Vuorenmaa toivoo, että ihmiset pääsisivät näkemään pyöriä jatkossakin.
Erityisen tyytyväinen hän on siitä, että omat lapset ovat kiinnostuneita hänen harrastuksestaan.
Omatekemiä nahkaistuimia
Istuimen nahkaa on liotettava vedessä viikosta puoleentoista.
-Sen on oltava läpimärkä, Matti Vuorenmaa toteaa.
Hän alkoi valmistaa pyörän istuimia itse, kun niitten etsintä ja saatavuus alkoi olla työn takana.
Materiaalina on nelimillinen kasvisparkittu nahka. Vedessä pehmennetyn nahan Vuorenmaa muotoilee itse tehtyyn muottiin ja naulaa kiinni kolmella naulalla.
-Viikon verran sen on takan edustalla kuivuttava.
Samalla istuin saa pintaansa oman leiman muotin pohjan metallilaatasta.
-Kun istuin on muodossa, se ei siitä enää oikene.
Istuimen reunat Vuorenmaa muotoilee tasaiseksi mattopuukolla ja toisen omatekemän muotin avulla.
-Istuimeen saa kovuutta keittämällä sitä mehiläisvahassa tunnin verran.
