Johdatko arvoilla, joita noudatat itse?
Kun aloitin joukkueurheilun pienenä poikana yli 40 vuotta sitten, olivat ryhmämme jäsenet lähtöisin aika lailla samanlaisista olosuhteista. Kun nykyään johdan ammattiurheilijoita, ovat joukkueemme jäsenet lähtöisin hyvinkin erilaisista olosuhteista, kulttuureista ja maailmoista.
Miten voin omalla taustallani ymmärtää, tukea ja valmentaa kovin erilaisen maailmankuvan tai taustan omaavia ammattilaisia? Erilaisuus on ehdottomasti voimavara. Sille on annettava oma tilansa. Jos pakotat ihmisen tiettyyn muiden mukaiseen muottiin, menetät juuri sen, mitä olisit tarvinnut. Sen mitä muut ihmiset eivät pysty yhteisöön tuomaan.
Kaikki lähtee arvoista. Asetamme yhdessä työpaikkamme arvot ja ne toimivat raameina kaikelle toiminnalle. Sain omat arvoni lapsuudenkotini ahkerasta, suvaitsevasta, erilaisia ihmisiä hyväksyvästä ilmapiiristä sekä joukkueista, joissa toimittiin yhdessä yhteisen päämäärän saavuttamiseksi. Mielestäni hyvä johtaminen on mielenrauhaa ja luottamusta työntekijöihin.
Uskoa ihmisen hyvyyteen. Olen siitä onnellisessa asemassa, että viimeiset noin 10 vuotta valmennettavani ovat olleet ammattiurheilijoita ja näin ollen todella motivoituneita. Silloin onkin pyritty arvojen kautta löytämään pelaajille isompaa merkitystä kuin yksittäisen jääkiekko-ottelun voittaminen. Se on voinut olla peliin saapuvien ihmisten elämänlaatuun vaikuttaminen positiivisesti. Kun pelaat jääkiekkoa ja annat kentällä kaikkesi kunnioitat niitä, jotka viitsivät tulla katsomaan ottelua. Jos tuo arvo antaa sinulle peli-iloa tai vaikkapa sinnikkyyttä, niin todennäköisesti saat omassa roolissa itsestäsi enemmän irti ja voittaminen on silloin todennäköisempää. Samalla saatat pelastaa jonkun päivän. Jonkun jolle sinun edustamasi joukkue on elämää suurempi asia ja ehkä ainoa yhteisö mihin kuulua.
Olen myös työskennellyt ryhmissä, joissa pelaajat olivat harrastepohjalta. Sielläkin arvot ohjasivat tekemistämme. Hyvän ilmapiirin luomiseen yhteiset arvot ovatkin avainasemassa. Silloin kun pääasiallinen työssäkäynnin motiivi on raha, on johtaminen ja motivoiminen erilaista. Silti siinäkin voi onnistua. Pelolla ja palkanmaksajan auktoriteetilla johtamisen ajat alkavat olla ohi. Niillä voi saada ammattiurheilussakin nopeita, hetkittäisiä tuloksia mutta vääjäämättä se kuihtuu pois, jos itse työssä ei ole imua tai ilmapiiri on ahdistava ihminen voi uupua.
Kun ihmiset, työkaverit ja alaiset tulevat kovin erilaisista taustoista, on se ensin hyväksyttävä itse. Johtajana minun on myös esimerkilläni ja arvoillani viestittävä samaa asiaa koko työyhteisölle.
Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että erilaisuuden nimissä saa toimia miten tahansa. Yhteiset arvot luovat raamit, joita kaikkien on noudatettava. Kun sitten niin ei tapahdu, on asiaan puututtava. Sekin on oma taiteenlajinsa. Olen kantapään kautta oppinut, että kannatta yrittää sopia jo etukäteen, miten toimitaan vakavassa ristiriitatilanteessa. Mikä toimintatapa sopii toiselle, ei sovi toiselle. Siksi kysyn etukäteen; jos tulee ongelmia, miten haluat, että ne ratkotaan.
Nykynuoret ovat työntekijöinä arvoiltaan ja ajatuksiltaan kovin erilaisia kuin 1960-70-luvuilla syntyneet. Sitäkin on ymmärrettävä, osattava johtaa ja motivoida. Enää ei tarvitse väkisin roikkua huonon johtamisen työpaikoissa. Kun työntekijöiden vaihtuvuus on suurta, on aika katsoa peiliin. Miksi meiltä lähdetään? Tai toisinpäin miksi meille halutaan. Onko johtamisemme työntö- vai vetovoima? Menestymisen ja mestaruuksien takana on aina hyvä johtaminen. Äärettömän kovassa kilpailussa parhaat kyvyt eivät auta, jos niistä ei saada parasta osaamista irti.
Mikko Manner
Jääkiekkovalmentaja
