Entisajan joulu Pohjanmaalla
Astumme sisään punaisen maalaistalon tupaan, joka kuvastaa ruotsinkielisen Pohjanmaan maaseutuelämää vuosina 1870-1920.
Sisällä on hämärää ja ainoana valonlähteenä toimivat ikkunat sekä liekit kiviuunin tulipesässä. Seinällä roikkuvilla kupariastioilla ja katon rajassa olevan peilin avulla valoa on pyritty heijastamaan ympäri tupaa, kertoo Stundarsin museopedagogi Martin Backman-Witting.
Lattiaa lämmittävät räsymatot on hänen mukaansa tehty Sulvan väreissä. Niistä tulee kuitenkin tavallisia vasta 1890-luvulla.
– Sitä ennen lattialle laitettiin joulun aikaan olkia, hän kertoo.
Katosta roikkuva kuusi
Lämmön vuoksi koko maalaistalon väki, jopa 12 ihmistä, nukkui Backman-Wittingin mukaan talon tuvassa.
– Tupa on sisustettu niin, että siellä mahtuu liikkumaan mahdollisimman hyvin.
Penkit ja ruokapöytä on aseteltu seinän viereen, ja lattiatilan maksimoimiseksi joulukuusi roikkuu katosta.
– Vanhimmat joulukuuset laitettiin ruukkuun pöydälle, mikä oli tavallista hienostokodeissa.
Vanhanajan koristeita
Tavallisen kansan luona joulukuuset alkavat yleistyä Backman-Wittingin mukaan myöhään 1800-luvulla. Niitä koristellaan sen mukaan, mihin on varaa.
Kuusessa on esimerkiksi itsetehtyjä olkienkeleitä, puulintuja ja pullaukko.
Kun nykymuotoinen postin kulku yleisyi, alettiin joulua koristella myös postikorteilla.
– Hienoimpia kortteja on laitettu kuuseen roikkumaan. Niitä säästettiin myös esimerkiksi tapetiksi.
Lisäksi tuvasta löytyy olkipukki, olkitähtiä ja himmeli.
– Se saa roikkua katossa juhannukseen asti, jolloin se tavallisesti poltetaan, Backman-Witting kertoo.
Takan reunalla roikkuvilla kulkusilla pyrittiin ennen vanhaan vähentämään liikenneonnettomuuksia.
– Lumipyryssä vastaantulevia ei näe, joten äänellä pyritään ilmoittamaan, että täältä tullaan kovaa vauhtia.
Kynttilät olivat harvinaisia ja kalliita, joten niitä käytettiin säästeliäästi.
– Hienoimmista kodeista saattoi löytyä lyhtyjä.
Joulupöydän antimet
Ennen jouluruokailua talon isäntä luki raamatusta jouluevankeliumin, Backman-Witting kertoo.
Pöydän antimet riippuivat talon varallisuudesta. Stundarsin maalaistalon joulupöydässä on esimerkiksi makkaraa, perunoita ja kuivattua leipää.
– Leipä ripustettiin kattoon roikkumaan, jotta takasta tuleva kuuma ilma kuivattaisi sen. Se oli suunnitelma B, mikäli kaikki muu ruoka sattui talven aikana loppumaan.
Joulun kunniaksi leipäpinon päälle on laitettu iso nokare voita.
– Parhaassa tapauksessa rikas maatila saattoi saada voita joka toinen sunnuntai. Köyhimmät ihmiset saivat voita jouluisin.
Lisäksi pöydässä on ohrapuuroa. Riisipuuro tuli Backman-Wittingin mukaan tavallisen kansan joulupöytään vasta 1900-luvulla.
Joulutonttu
Onnea yritettiin Backman-Wittingin mukaan ansaita myös tonttua lahjomalla.
– Uskomus on jäännös muinaisesta esi-isien palvonnasta. Tilan väki uskoi, että jos tontulle ei laitettu puuroa voin kanssa, tulisi seuraavasta vuodesta hankala.
Perinteisesti tonttu oli pukeutunut Backman-Wittingin mukaan kuin tavallinen maatilallinen.
– 1800-luvun joulukorteissa tontulla on myssy, mutta se on harmaan tai luonnon värinen. Punaisia myssyjä alkaa tulla, kun lähestytään 1900-lukua.
Jouluviihdettä
Ennen vanhaan ihmiset lauloivat Backman-Wittingin mukaan niin paljon kuin mahdollista. Se toimi musiikin korvikkeena ja auttoi työrytmin ylläpitämisessä.
– Monia lauluja tunnetaan myös nykyään. Varsinkin virsikirjoista tuttuja lauluja on laulettu jo silloin.
Joululeikkejä, kuten painia tai sokkopukkia, leikkivät niin lapset kuin aikuisetkin, hän kertoo.
Vanhan perinteen mukaan tuvan oveen koputettiin, minkä jälkeen sisälle heitettiin puukalikka.
– Julklapp tarkoittaa kirjaimellisesti joulukopautusta, Backman-Witting kertoo.
Kyse oli erityisesti aikuisten vanhasta tavasta kiusoitella toisiaan ja antaa lahjoja toisilleen. Puukalikan sijaan sisään voitiin heittää myös postikortteja, kirjeitä, tai pieniä paketteja, hän kertoo.
Joulupukki
Mikäli talossa vieraili joulupukki, oli sillä tyypillisesti oljista tehty pukkinaamari tai sarvet. Backman-Wittingin mukaan lapset juoksivat joulupukkia karkuun, mikä viihdytti talon vanhempaa väkeä.
– Pukki saattoi antaa myös lahjoja, mutta mitä kauemmas historiassa mennään, niin sitä enemmän pukki toi mukanaan piiskaa.
Lahjat olivat harvinaisia, pieniä ja lähes aina käyttötavaraa, Backman-Witting kertoo. Niiden paketointi ylsiestyi ensin vauraissa talouksissa.
– Lahjat paketoitiin kankaaseen tai sanomalehtiin, kun niistä tuli tavallisia.
Usein joulupukki lahjottiin lähtemään esimerkiksi alkoholiryypyllä.
– Alkoholilla oli 1800-luvulla erittäin tärkeä rooli kaikissa juhlissa. Juhlien yhteydessä on ryypätty sairaita määriä.
Stundarsin joulu
Mitä vähemmän huomiota kiinnittää pieniin yksityiskohtiin, sitä vähemmän joulunvietto on Backmann-Wittingin mukaan muuttunut.
Tänä vuonna osaan Stundarsin rakennuksista pääsee hänen mukaansa vierailemaan viimeisen kerran Jouluvaelluksella, joka järjestetään 18. joulukuuta klo 18-19.30. Jouluvaellus järjestetään yhteistyössä Sulvan seurakunnan kanssa.
– Täällä tulee olemaan jouluseimi, enkelikuoro, lyhtyvalaistusta ja vähän muutakin toimintaa. On myös mahdollista osallistua piparkakkujen leivontaan 1800-luvun tyyliin.
Maalaistalon tuvassa luetaan jouluevankeliumi ja maalaiskaupassa on joulutunnelmaa, Backmann-Witting kertoo.
– Kaikki ovat tervetulleita jouluvaellukseen ja oman lyhdyn saa ottaa mukaan.
