Huutokauppakeisari huutaa hyväntekeväisyyteen

– Duudsonien räjäytettäväksi en kyllä mene, Aki Palsanmäki naurahtaa.

Monenmoisia osallistumispyyntöjä huutokauppakeisari on julkisuuden myötä saanut. Duudsonit hän hylkäsi ihan varmuuden vuoksi, vaikka dynamiitista ei suoranaista puhetta ollutkaan. Eikä mies joka paikkaan ehtisikään, sillä varsinainen leipätyö pitää miehen kiireisenä.

Hyväntekeväisyyshuutokauppoja keisari meklaroi tasaiseen tahtiin.

– On hienoa, että niitä järjestetään ja on hienoa, että niihin löytyy tavaran lahjoittajia, Palsanmäki kehaisee.

– Ei tarvitse nuorison katuja maleksia, kun esimerkiksi urheiluseurat saavat huutokaupoista varoja nuorisotoimintaansa.

Hyväntekeväisyyshuutokaupat eivät juurikaan eroa tavanomaisista, mutta yllätyksiä ne joskus teettävät.

– Korkein kuparipannusta saatu hinta on 3 400 euroa ja se maksettiin hyväntekeväisyyshuutokaupassa.

Kuparipannuepisodi lähti aikanaan liikkeelle, kun huutokaupan alkuun piti keksiä takuuvarma myyntituote.

– Tampereen kuvaajapojat keksivät sitten ne nimmarit siihen pannun kylkeen, Palsanmäki kiittelee.

Vasarointia unissakin

AitoMedia etsi vuosikymmenen alussa ohjelmaideaa Kehä 3:n ulkopuolelta. He kiersivät vaivihkaa 25:ssä eri osto- ja myyntiliikkeessä, huutokaupoissa tai kirppareilla ympäri Suomen ja päätyivät lopulta Palsanmäen markille.

– Me mietimme pitkän aikaa, mutta päätettiin sitten kokeilla vielä tätä ohjelmakorttia. Huutokauppa kun oli siinä vaiheessa kovin haasteellista hommaa, Palsanmäki muistelee.

Palkattua meklaria käyttäneelle ujolle miehelle oli suuri haaste lähteä itse esiintymään. Homma alkoi kuitenkin sujua. Nyt, kun 12. tuotantokausi on alkanut, ei ujosta koulupojasta näy merkkiäkään.

– Sen verran kierroksia tv-huutokaupan jälkeen kuitenkin jää, että pariin tuntiin on turha unta odottaa. Ja kun uni aikanaan tulee, jatkuu kuulemma meklarointikin. Näin Heli on kertonut, Palsanmäki tunnustaa.

Siinäkö syy miksi Heli ei ole koskaan meklariksi pyrkinyt.

– Olen sitä joskus ehdottanut, mutta vastaus on aina ollut ehdoton ei.

Nykyajan iltamat

Huutokaupan vaikein asiakas on Palsanmäen mukaan humalainen mies.

– Kukapa sitä haluaisi omalle työpaikalleen humalaisen, toista halveeraavan sivustahuutajan.

Mukavinta asiakasta hänen on vaikea nimetä. Huutokaupan hyvä henki syntyy koko porukan mukanaolosta. Kun yleisön saa mukaan hyvään huumoriin ja vitsinheittoon, on työ parhaimmillaan.

– Tämähän on loppujen lopuksi vaativaa työtä ja elinkeino, ei mikään teatteriesitys.

Palsanmäki vertaa nykypäivän huutokauppaa vanhan ajan iltamiin. Erityisen tärkeä tapahtuma on varttuneille. Huutokauppa saattaa olla monelle lähes ainoa paikka tavata ihmisiä. Lisämaustetta tapahtumaan tuo, jos on vähänkin selvillä kaupattavien tuotteiden hinnoista.

– Nykyään asiakkaat ovat hyvin hintatietoisia. Tavaran pitää olla myös siistiä ja ehjää.

Myytävän tavaran valikoima on Palsanmäen huutokauppa-aikoina muuttunut. Alussa myyntiin paljon sekalaista kodin irtaimistoa. Nykyään kenellekään ei kelpaa edes ilmaiseksi muutaman vuoden vanha kahvinkeitin. Myös huonekaluja myytiin alkuaikoina paljon.

– Nykyään käyttöhuonekalujen myynti on heikkoa ja antiikin hintakin on tippunut. Poikkeuksen tekevät tietysti design-tuotteet kuten Alvar Aalto tai Yrjö Kukkapuro. Kestosuosikkeja taas ovat kulta ja hopea, Palsanmäki toteaa.

– Ja maaseudulla käy aina kaupan esimerkiksi traktorit, mopot ja perämoottorit.

Yhdessä yrittämistä

– Tätä yritystä ei pystyisi kumpikaan hoitamaan yksin, ei Heli enkä minä, Palsanmäki tunnustaa.

Kausityöntekijät ja kyläyhdistysaktiivit käyvät auttamassa kiireimpinä aikoina, mutta pitkiä työpäiviä yrittäjäpariskunnalla riittää ympäri vuoden.

– Tänäkin aamuna Heli oli jo heti kuuden jälkeen tietokoneen ääressä. Eli juuri niissä kirjanpito- ja sähköpostihommissa, mihin minusta ei ole, Palsanmäki tunnustaa.

Eikä puolison kehut lopu vain työntekoon.

– Tässä kohdin vakka on kantensa löytänyt. Heli on ahkera ja rakastavainen. Päivääkään meidän ei ole tarvinnut mykkäkoulua pitää. Teemme työtä ja harrastamme yhdessä, vuoden jokaisena päivänä. Enkä päivääkään vaihtaisi pois.