Hyvä kalapaikka vetää siiman kireäksi
Kaislikot, virtauspaikat, karikot ja syvänteiden reunat. Siinä kalamies Jani Laihon vinkit hyviksi kalapaikoiksi.
Kalastusvene kaartaa Vaasan Gerbyn satamasta kohti ulappaa. Veneen omistajalle Jani Laiholle Vaasan matala saaristo on tuttu. Jo pienestä lapsesta asti perheen mökillä Vaasan saaristossa aikaa viettänyt Laiho tietää reitit, karikot ja mikä tärkeintä, parhaimmat kalapaikat, joiden tarkkaa sijaintia hän ei toki voi paljastaa.
– Keväällä kaislikon reuna on hyvä paikka saada kalaa. Keskikesällä taas virtauspaikat ovat hyviä, sillä ruoho valtaa matalikot, ja siellä on sitten taas tosi vaikea kalastaa. Karikot ja syvänteiden reunat ovat myös yleisesti hyviä paikkoja, Laiho kertoo.
Laihon kalakaveri Tero Syrjämäki heittää ankkurin mereen ja ensimmäinen stoppi on karikon lähettyvillä. Muutama heitto kuitenkin osoittaa, että tässä kohtaa ei tänään kala ole syötillä, ja saalistusta häiritsee uistimiin tarttuva pohjaruoho. On siis aika vaihtaa paikkaa.
Tuttu paikka tuottaa tulosta
Seuraavaksi vene ankkuroidaan salmeen, jonka keskellä kulkee veneväylä.
– Tämä on tuttu ja hyvä paikka, jossa on ympärillä kaislikkoa, karikkoa ja virtausta. Tässä on vettä kolmisen metriä ja jigaukseen sopiva kova pohja. Jos pohjassa on paljon kasvustoa, niin jigi on siellä koko ajan jumissa tai tulee jotain roskaa mukana, Laiho sanoo.
Kalamiehet tietävät mistä puhuvat, sillä ei mene kuin viitisen minuuttia, kun ensimmäinen ahven on kiinni. Sen jälkeen ahvenia alkaa tulemaan liukuhihnalta. Pienimmät heitetään takaisin mereen ja muutama isompi otetaan talteen.
– Ahventa heitetään yleisimmin jigillä. Puntteja on sitten vähän eri kokoisia veden syvyyden mukaan.
Heiton jälkeen jigi päästetään ensin pohjaan, sitten kelataan muutaman kerran ja taas päästetään pohjaan. Jigissä on vain päällä yksi koukku, joten se ei jää niin helposti pohjaan kiinni.
– Kun tällä heittää, niin pitää vähän tuntea ja tietää, millainen pohja on, Laiho painottaa.
Peto on kiinni
Jigit lentelevät veneen molemmille puolille. Toisella puolella on veneväylä virtauksineen ja toisella puolella kaislikkoa sekä karikkoa. Ammattimiesten käsissä heitot napsuvat kivien juureen ja kaislikon reunoihin.
– Eilen oli aivan tyyni ja tässä pyöri pikkukaloja. Silloin tietää, että myös isommat pedot ovat liikkeellä. Luultavasti tänäänkin tulee sivuosumina haukea, Laiho sanoo.
Parin ahvenen jälkeen jigiin nappaa kiinni ensimmäinen hauki, joten kyllä kalamies taas osasi lukea tilanteen oikein.
– Haukikalastuksessa kumit eli pehmovieheet ovat yleistyneet kovasti. Ennen oli enemmän rautalusikoita ja jerkkejä, Laiho kertoo ja esittelee kalastuspakistaan yhtä pehmoviehettä, jossa on selvästi useampia puremia myös kyljessä.
Kisoja ja kavereita
Laihon kesälomat kuluvat hyvin pitkälle saaristossa mökillä tai kalassa merellä. Kisoihin hän myös osallistuu melko usein ja Vaasassa järjestettävään Kurre Cupiin hän on osallistunut jo kolmisenkymmentä vuotta.
– Seuraavassa valtakunnallisessa kisassa pitää saada yksi kuha, kolme ahventa ja yksi hauki, joiden yhteispituus lasketaan. Kisaa varten järjestäjältä tilataan maksullinen mittatarra, joka liimataan omaan mittalautaan. Kun on saanut kalan, niin siitä otetaan kuva mittalaudalla ja lähetetään verkkopalveluun.
Viime vuonna yhdessä kisassa mukana oli 1 200 osallistujaa ja Laihon sijoitus oli 90. paikkeilla.
– Se on aika hyvä tulos täältäpäin. Ihan kärkikahinoihin täältä ei voi päästä, sillä järvistä saa helpommin isoja kaloja.
Kisoja tärkeämpää kalastuksessa on kuitenkin itse kalastaminen ja kavereiden kanssa ajan viettäminen.
– Meillä on kavereiden kanssa perinteinen viikon reissu joka toinen vuosi. Olemme käyneet muun muassa Korppoossa ja Kolilla. Ensi kevääksi varasimme reissun Rymättylään. Se on mukava lähteä äijien kanssa vähän kalastelemaan, hymyilee pienestä lapsesta asti kalastusta harrastanut Laiho.
Kalastusreissu on ohi ja vene kaartaa takaisin Gerbyn satamaan. Saaliiksi jäi tällä kertaa muutamia isompia ahvenia, joista saa tehtyä iltapalaksi herkullisia ahvenfileitä.
Kaiku ohjaa suoraan ison kalan kitaan
Jani Laihon kalastusveneessä on asennettuna Garminin kaikuluotain, jonka hän on voittanut kalastuskisasta.
– Tuossa minun omassani näkyy viistokaiku ja kaksi normaalikaikua, jotka ovat suoraan alaspäin keilalla. Livekaikuluotaimista voi nähdä suoraan, että tuolla pohjassa on kala. Sen jälkeen voi sitten tiputtaa uistimen kuvan perusteella käytännössä suoraan kalan suuhun, koska myös uistin näkyy ruudulla, Laiho kertoo.
Kuulostaa kovin helpolta ja sitä se onkin, jos vaan ensin opettelee kaikuluotaimen tekniikan.
– Se vaatii aika paljon harjoittelua, että osaa lukea kaikuluotaimen kuvaa oikein. Sitä pitäisi ihan erikseen lähteä harjoittelemaan ilman kalastusvehkeitä.
Kun tekniikan osaa, niin ison kalan metsästys on huomattavasti helpompaa.
– Ei se aina varmaa ole, että kala nappaa kiinni. Joskus ne vaan katselevat uistinta ja menevät takaisin pohjaan. Sitten alkaa uistinten vaihtelu, ja yleensä se sitten jollain nappaa.
Kisoissa livekaikuluotaimen käyttö on sallittua, mutta ei järkevää.
– Se on sen verran hidasta puuhaa, että luultavasti kisan aikana et sitä käyttämällä ehdi edes saada vaadittua viittä kalaa. Toiset puhuvat, että onko se sitten enää aitoa kalastusta, mutta toisaalta siinä on parempi mahdollisuus saada se iso kala, Laiho toteaa.
