Kuin päätön kana, tyhmä kuin kana…. Ei sinne päinkään!
Kapteeni-kukko on käynyt monesti eläinlääkärissä. Kosteuttavat silmätipat pitävät sen tasaisen hyvässä kunnossa.
Maskulaisen Helinä Äärin kukkolassa on tällä hetkellä neljä kukkoa: Kapteeni, Aamu, Pulu ja Hipsu. Ne ovat kaikki sekarotuisia ja tulleet patakasvatuksesta eli teurastus oli odottamassa.
Kapteeni on melko pieni sekarotuinen maatiainen, muut ovat hieman raskasrakenteisempia sussex-risteytyskukkoja.
Ääri on kasvanut lapsuudestaan asti kanojen kanssa.
– Olen aina tykännyt tehdä kaikkea kanoihin liittyvää.
Nyt hänestä tuntui reilulta tarjota uudesta kanalasta koti kukoille.
– Kukoilla on arvo itsessään. Eivät ne ole pelkästään kanaparven kylkiäisiä, Ääri vakuuttaa.
Pääsääntöisesti kukot tulevat toimeen keskenään, kunhan mukana ei ole kanaa.
– Yksilöitten välillä on toki eroja. Kaikki eivät aina tykkää kaikista.
Lue myös
Jo untuvikot osaavat laskea
Kanoilla on pitkälti samat perustunteet kuin ihmisellä ja muilla selkärankaisilla: ilo, suru, pelko ja viha.
– Niillä on mahdollisesti myös sellaisia tunteita mitä meillä ei ole, Ääri sanoo.
Kanat pystyvät lisäksi aistimaan ultraviolettivärin ja -valon.
– Kana erottaa meidän silmiimme näkyvästä valkoisesta kanasta erilaisia kuvioita.
Vajaa 10 vuotta sitten kanoilta löydettiin myös magneettiaisti, joka muuttolinnuilta on löydetty jo aikaisemmin.
Kanoilla on myös laajoja matemaattisia ja geometriaa hahmottavia kykyjä.
– Jo pienet untuvikot pystyvät laskemaan pienillä luvuilla, osaavat laittaa pieniä lukuja järjestykseen ja erottamaan esimerkiksi kolme herkkupalaa viidestä, Ääri sanoo.
Joka nokka ei aina miellytä
Oppivaisuuden lisäksi kanat ovat hyvin uteliaita ja sosiaalisia.
– Kana on poikkeus ihmisen ja lintujen suhteessa. Kanalla on pitkä historia ihmisen kanssa.
Kanat laumaeläiminä muodostavat monipuolisia suhteita myös keskenään.
– Mutta se ei tarkoita sitä, että kuka tahansa kelpaisi kaveriksi. Ja joskus ne haluavat olla myös yksin, Ääri lisää.
Ääri on iloinen siitä, miten erilainen suhde hänellä on muodostunut kunkin neljän kukkonsa kanssa.
– Teinikukot tykkäävät tulla syliin. Yksi tykkää harjan ja helttojen silittelystä. Aamu tunkee päätä kainaloon ja Hipsu hyppää aina kumartuneena ollessani olkapäälleni, Ääri nauraa.
Orsijärjestys se olla pitää
Äärin mieluisia hetkiä on nähdä kukot illalla orrella, sen kuinka ne hakeutuvat toistensa viereen.
– Ne nukkuvat lähes poikkeuksetta samassa järjestyksessä. Kapteeni on omalla orrellaan. Verkko erottaa orren toisella puolella olevat Pulun ja Aamun, jotka ovat kyljekkäin. Niistä hieman etäämmällä on Hipsu.
Kapteeni ei tule tällä hetkellä toimeen hurjanpuoleisen Aamun kanssa.
– Kapteenilla on krooninen silmävamma, eikä se aina näe kunnolla. Eläinlääkärin määräämät kosteuttavat silmätipat pitävät sen kuitenkin tasaisen hyvässä kunnossa, Ääri sanoo.
Kukkolan iltarutiineihin kuuluu vesitarjoilu. Paras vesi on se orrelle tarjottu vesi, vaikka sitä on tietysti tarjolla koko päivän.
– Eivät ne kaikki joka ilta juo, mutta aina sentään joku.
Broilereista kerrotaan kirjallisuudessa yllättävän paljon
Kukkolanpitäjä ja väitöskirjatutkija Helinä Ääri on selvittänyt, miten broilereita suomalaisessa kaunokirjallisuudessa kuvataan. Väitöskirjansa hän on tehnyt Turun yliopistossa otsikolla Broilerikulttuuri. Lihateollisuuden kanat suomenkielisessä proosassa ja sarjakuvassa vuosina 1969–2019. Väitöskirja tulee sekä myyntiin, että avoimesti saataville verkkoon.
Väitöskirjaansa varten Ääri tutki romaaneja, novelleja ja sarjakuvia. Vuonna 2015 alkaneen etsinnän tuloksena hän löysi lopulta 160 teosta missä kuvataan tavalla tai toisella teollisen lihantuotannon kanoja.
– Jopa paljon lukevat ihmiset yllättyivät tuosta teosmäärästä.
Maininnat ja vihjeet ovat Äärin mukaan pieniä ja jäävät helposti huomaamatta. Mitä lähemmäs 2000-luvun taitteesta nykypäivään tullaan, sitä enemmän kuvaukset muuttuvat ja sitä enemmän niitä löytyy.
– On yllättävää miten monenlaisiin asioihin broilerintuotanto kirjallisuudessa ja meidän kulttuurissamme liittyy. Eläintuotantokuvaukset liittyvät jopa paljon romantiikka- ja erotiikkakuvauksiin, Ääri lisää.
Poikkeava kulutuskäyrä
Broilerintuotanto on meillä verrattain nuorta.
– Sen lasketaan alkaneen 1959. Sittemmin siitä on tullut nopeasti osa meidän perusarkeamme, Ääri sanoo.
1960-luvulla broilerin kulutus oli olematonta, mutta on kasvanut 2000-luvulla valtavasti. Kasvuun vaikuttivat aikanaan myös mikroaaltouunien ja jääkaappien yleistyminen.
– Broileri menee pian sianlihakulutuksen ohi, Ääri uskoo.
Hän sanoo broilerintuotannon olevan kokoonsa nähden edelleen yllättävän näkymätön asia meidän kulttuurissamme.
– On mielenkiintoista, että joku niin nopeasti laajeneva asia jää vain taustakohinaksi.
Vaikka broilerintuotanto on kirjallisuudessa enimmäkseen ruokakuvausta, ovat kuvaukset viime vuosina monipuolistuneet.
– Nyt esille nousevat myös voimakas jalostus, isot tilakoot ja kuvaukset elävistä broilereista.
Ääri sanoo broilerin olevan yleisin lintu niin Suomessa kuin maailmalla. Suomessa teurastetaan yli 80 miljoonaa broileria vuodessa.
– Se tekee jokaiselle suomalaiselle yli 15 kananpoikaa.
