Kummitukset näyttäytyvät odottamattomilla tavoilla
Ensimmäisenä työpäivänä, tyhjässä talossa, Natalia tunsi hipaisun hiuksillaan ja kasvoillaan. Sama toistui seuraavana päivänä. Kolmantena päivänä oli selvitettävä mistä on kysymys.
Carlsron museon oppaana Kristiinankaupungissa toiminut Natalia Kaleva laittoi kameran jalustalle. Se kuvaisi videolle hämärän käytävän tapahtumia. Kun kosketus tuntui taas Natalian hiuksissa, hän tiesi tapahtuman tallentuneen. Kotona videota katsoessaan ja kuvaa suurentaessaan Kaleva oli kauhuissaan. Hän sanoo käsiensä vapisseen.
– Huh, huh! Käytävän päässä olevasta peilistä erottui kasvot, tutut miehen kasvot.
Kaleva tunnisti museon perustajan Åke Weckströmin.
– Ymmärsin, ettei hän täältä keräämiensä 11 000 esineen keskeltä mihinkään lähtisi. Hän kävi tarkastamassa, kuka uusi työntekijä täällä hänen villassaan on. Ymmärsin, että hän hyväksyi minut.
Lue myös
Energiaa jää tapahtumapaikoille
Natalia Kaleva on tutkinut Carlsron huvilan historiaa. Hän on huomannut, että kaikki kummitukset ovat rakennuksen toisessa kerroksessa.
– Siellä asui alun alkaen huvilan rakennuttajan Carl Alfred Carlströmin perhe. Samoin rakennuksen ollessa hotellina, asuinhuoneet sijaitsivat toisessa kerroksessa. Siinä kerroksessa on tapahtunut paljon asioita, eikä aina niin hyviä, Kaleva uskoo.
Hän sanoo voimakkaiden tunnepurkauksien jälkeen tapahtumapaikalle jäävän aina energiaa.
– Herkät ihmiset voivat niitä energioita aistia – ja mielikuvitusaivot reagoivat, Kaleva vakuuttaa.
Tositarina leijuvasta miehestä
Natalia Kaleva tietää tositarinan, jonka Carlsron museon perustajan Åke Weckströmin sanotaan itse kertoneen.
Weckström oli jälleen kutsunut ystäviään vierailulle huvilalle. Lääkärin vaimon kerrottiin olevan hieman totinen ja pedanttinen ihminen.
– Tuo hieno nainen ei paljon nauranut eikä puhunut, Kaleva sanoo.
Muiden jäädessä alakertaan vaimo lähti katsomaan huvilan yläkertaa. Pian nainen ryntäsi kauhusta huutaen portaat alas.
– Häntä oli vaikea saada rauhoittumaan, niin paniikissa hän oli, Kaleva tietää.
Hieman rauhoituttuaan nainen kertoi häntä käytävällä vastaan kävelleestä ja oudosti pukeutuneesta miehestä. Miehellä oli takki, silinterihattu ja kaulassa valkoinen huivi.
– Mies lähestyi rouvaa hitaasti, ja kun hän oli riittävän lähellä nainen huomasi, että miehellä ei ollut jalkoja. Hän leijui. Nainen kauhistui ja juoksi pois.
Kaleva kertoo Carlströmin pitäneen hienoista vaatteista ja silintereistä. Tuo leijuva mies kohtasi lääkärin vaimon käytävällä, lastenhuoneen kohdalla.
– Varmasti hän kaipasi lapsiaan, Kaleva uskoo.
Portaat natisivat viimeiselle askelmalle asti
Muutama vuosi sitten Natalia Kaleva järjesti museossa yötapahtuman. Hän sanoo myös aikuisia ihmisiä kiinnostavan kummitustarinat.
– Kerroimme alakerran juhlasalissa kummitustarinoita ja muita yliluonnollisia tarinoita, Kaleva muistelee.
Puoliltaöin järjestetyn ja taskulamppujen valossa tehdyn museokierroksen jälkeen osallistujat lähtivät kotiin. Kaleva päätti jäädä museoon yöksi kummitusten toivossa.
– Menin kolmanteen kerrokseen, hän sanoo.
Museo oli yön hämärässä hiljainen ja Kaleva ehti jo todeta olevansa paikalla turhaan.
– Sitten kuulin portaista aivan selkeät askeleet!
Hän sanoo portaiden lisäksi tulijan nahkasaappaiden narisseen. Kalevan sydän jyskytti, hiukset nousivat pystyyn ja iho meni kananlihalle.
– Mitä minun pitäisi tulijalle sanoa, toivottaa hyvää iltaa, mitä kuuluu, Kaleva ehti miettiä.
Tunnelma oli tiukka kuin kitaran kieli, kun Kaleva odotti rappusten viimeisen askelman narinaa. Sitä ei tullut.
– Kaikki loppui sillä samalla hetkellä. Mutta tuona hetkenä sain myös idean tulevan historiallisen romaanini päähenkilöstä. Olin miettinyt sitä kauan. Talo vastasi minulle. Talot kertovat tarinoita, Kaleva uskoo.
Villalle Kaleva ei tuon oivalluksen jälkeen enää uskaltanut yöksi jäädä. Hän juoksi autolle ja ajoi kaupungille kotiinsa nukkumaan.
Kaikki alkaa lapsuudesta
Natalia Kaleva kertoo Carlsron museon lisäksi myös Kristiinankaupungin keskustan kummituksista. Niille kävelykierroksille hänellä riittää mielenkiintoisia tarinoita. Kokemuksia kummituksista hän on kuullut ihmisiltä paljon. Omista kummitusjuuristaan hänellä on selkeä näkemys.
-Meillä kaikilla on lapsuudesta omat muistomme, hän sanoo.
Kalevan äidillä oli kiire korkeakouluopiskeluissaan, joten isän kontolle jäi iltasatujen kertominen.
-Isä ei pitänyt prinsessasaduista, joten hän kehitti itse kauhutarinoita. Mitä kauheampi juttu, mitä mustempi metsä, mitä mustempi talo, mitä mustempi pöytä, mitä mustempi ruumisarkku sillä mustalla pöydällä oli, sen parempi.
Kaleva kertoo nukkuneensa kauhusatujen jälkeen prinsessasatuja paremmin.
-Äitini oli parantaja. Ja kyllä minäkin uskon, että on olemassa yliluonnollisia asioita.
Kuvitelmat eivät riitä, Carlsron kokoelmat pitää nähdä
Åke Weckström osti Carlsron vuonna 1960. Hänen elämäntyönsä oli keräily, joten hän kasvatti museon kokoelmia vaimonsa kanssa. Weckströmin kuoltua 1989 museo siirtyi Carlsron museosäätiön hoitoon.
Vuonna 2002 Kristiinankaupungin museotoimi otti vetovastuun Carlrosta.
Rakennuksen kunnostus aloitettiin vuonna 2020.
Museoon ja sen uskomattoman monipuoliseen 11 000 esineen kokoelmiin pääsee tutustumaan myös tämän kesän aikana.
