Kysyimme: Minkä käyttämäsi Nokian matkapuhelimen muistat edelleen ja miksi?
Vaasan kaupunginteatterin Nokia-näytelmän pääroolissa yritysjohtaja Jorma Ollilaa näyttelee monista elokuva- ja televisiorooleistaan tuttu Jorma Tommila. Pyysimme lukijoitamme muistelemaan heidän käyttämiään Nokian matkapuhelimia. Katso vastaukset!
Monen suomalaisen taskuja täytti erityisesti 1990-luvun aikana Nokian matkapuhelin. Pointti kerää yhdessä Vaasan kaupunginteatterin kanssa muistoja lukijoidemme käyttämistä Nokian matkapuhelimista. Onko sinulla ollut käytössä Nokian ensimmäinen menestynyt GSM-puhelin 2110 vai vasta vuosituhannen vaihteessa julkaistu 3310? Olitko trendien huipulla ja hankit Matrix-elokuvasta tutun banaanipuhelimen? Entä pelasitko pelejä N-Gagella vai hoiditko bisneksiä Communicatorilla?
Näin lukijamme muistelevat Nokian kännyköitään:
”Mulla on ollut nokia puhelin aikoinaan käytössä vuoden mallia 3310 ja oli joku matopeli nokia kännykässä silloin ja tuli pelailtua matopeliä ja käytin nokia puhelinta.”
”Mun ensimmäinen puhelin oli nokia jota käytin lähes yläasteen loppuun asti, todella toimiva ja hyvä vekotin.”
”Ensimmäinen Nokia-puhelimeni oli RinGo. Pidin sitä yläasteella mukana, vaikka puhelimia oli vain muutamalla tyypillä koko koulussa. Puhelin oli sen verran iso, että sen ruuvattava antenni piti irroittaa, jotta se mahtui taskuun. RinGoon sai tallennettua jokaiseen numeroon 1-9 talteen puhelinnumeron, mutta tekstiä sillä ei voinut kirjoittaa lainkaan. Muistaakseni soittoääniä sai valita muutamasta erilaisesta.”
”Mun elämäni eka puhelin 1998 oli keltakuorinen Nokia antennilla 5110. Antenni, matopeli ja kuuluvuusalueen etsiminen oli arkea silloin. Klassisen matopelin ottaisin tuosta ajasta vielä takaisin. Puhelimen syrjäytti aikanaan Nokia 3210 vaihdetta unelmien kuorineen ja ”huikea uutuus” soittoäänen sävellysmahdollisuus”
”Nokia 5210 unohtui auton katolle, mutta kumikuorien ansiosta pysyi kyydissä, vaikka pitkään kääntyiltiin kaupunkialueella.”
”Minulla oli muistaakseni toinen omistamani puhelin Nokia 8110 eli banaanipuhelin. Se varastettiin minulta Ruotsissa kun jätin sen vahingossa autoon.”
”Lapseni sai ensimmäiseksi puhelimekseen vanhan Nokia 5110:n. Kun kaverit kehuivat mitä kaikkea heidän uudemmilla puhelimillaan pystyi tekemään, tokaisi silloin noin kymmenvuotias tyttäreni: – Teidän puhelimillapa ei voi pelata mölkkyä!”
”Nokian punainen 6150. Ostin sen 1998. Se oli kahden pienen lapsen äidille ihan hirvittävän kallis. Nuorempi lapsistani oli kova karkailemaan ja halusin puhelimen turvaksi. Ajattelin, että kun ostan puhelimen, ostan kerralla hyvän. Olin ensimmäisestä uutena ostetusta puhelimestani niin ylpeä ja onnellinen, että ostin vielä samanvärisen lompakon. Käsilaukkua ei siinä värissä löytynyt. Välillä puhelimen antenni oli taaperoikäisen suussa automatkalla. Ikenien kutittamiseen se toimi purulelua paremmin. Välillä se saattoi luiskahtaa maahan, kun oli sylin täydeltä lapsia ja kauppakasseja. 11 vuotta käytin uskollista puhelintani. Se toimi aina luotettavasti. Puhelimet ympärillä vaihtuivat ja lopulta kävi niin, että luovuin punaisen käytöstä. En siksi, että se hajosi vaan siksi, etten enää kehdannut kaivaa käsilaukustani puhelinta, jossa on antenni.”
”Ensimmäinen oikea Nokia-kännykkäni oli Technophone 880, joka oikeasti oli Nokia 2110. Maalatin sen kuoren närpiöläisellä automaalarilla, halusin siihen saaristomeren ja ylle sinivalkoisen Suomi-taivaan, jossa lentää ujas Finnairin DC-9, alareunassa lukee Raimo. Olin silloin Finnairin tytäryhtiössä Matkatoimisto Areassa töissä. Olimme sitten vaimoni kanssa Lontoossa, Heathrown kentällä turvatarkastuksessa miesvirkailija otti puhelimeni hihnalta, tuijotti sitä, ja ihmetteli: ”What the fuck is this”. Kännykät ei olleet silloin muutenkaan kovin yleisiä, puhumattakaan individualistisilla kuorilla. Tuo on minulla edelleen tallella. Sen jälkeen kymmeniä eri puhelimia – nokialaisia – joista monesta olisi tarina kerrottavana.”
”2110 oli eka gsm ja paras.”
”3110 ja 6110. Ensimmäiset värinäytölliset puhelimet. Pitkä akunkesto, pieni koko. Ihan parhaat.”
”Puhelinten numerojärjestelmä on jäänyt mieleen esim. kymmentä vaille yhdeksän puhelin eli nokia 2050. En ole vielä koskaan omistanut kuin Nokia – merkkisen matkapuhelimen.”
”Puhelin oli 3410. Vaikkakin yhteinen historia oli lyhyt, on se silti jäänyt mieleen. Ostin puhelimen kesätyörahoilla ja tähän hankintaan menikin suurin osa kesällä ansaituista rahoista. Jos oikein muistan, niin ostin puhelimen torstaina, latasin sen täyteen, kuten ennen oli tapana suorittaa huolellinen lataus puhelimelle ennen käyttöönottoa. Perjantaina sim-kortti sisään ja tutustumista uuden puhelimen toimintoihin. Illalla Hietasaareen vaahtobileisiin ja lauantaina herätessä puhelin ei enää toiminut, kun piirilevy oli hapettunut. Ei muuta kuin nöyrin mielin sim-kortti takaisin vanhaan puhelimeen ja odottamaan seuraavaa kesää, että pääsee tienaamaan rahat uuteen puhelimeen. Seuraavana kesänä hankittu Nokian malli ei ole jäänyt mieleen, mutta eipä ole enää tullut vaahtobileissä käytyä.”
”5110, ensimmäinen oma puhelin, jolla otettiin matopeli turnauksia pikkuveljen kanssa.”
”Parhaiten muistan Banaanipuhelimen (WAP). Elettiin vuotta 1999, oltiin messuilla kampus-alueella, vieressä Wapice esittelemässä mitä pystyi ohjelmoimaan kyseiseen puhelimeen jonka itsekin olin juuri saanut. Olivat juuri aloittaneet yrityksenä, nykyään heitä on jo reilusti yli 300.
Eka NMT-puhelin oli Ericsson. Eka Nokia oli Nokia 101. Legendaarista Nokian tiiliskiveä (juppipuhelinta) en ikinä omistanut, mutta saman aikakauden Ericssonin kylläkin, eli Hotline 900. Järjetön metallinen järkäle, 750 mAh tehoakulla. Maksoi hieman käytettynä 9600 markkaa, sain henkilökuntahintaan Vöyrinkaupungin Mobira-liikkeestä, joka kuului Expert Meriläiseen, Vaasanpuistikko 14.”
”Nokia antoi aikoinaan Japanissa joulupukille käyttöön uuden punaisen 2110:n. Oli siinä paikallisilla ihmettelemistä, kun soittoäänenä vielä oli Kulkuset, kulkuset…”
”Nokia on paras puhelin.”
”Kaverini oli ostanut kaveriporukan ensimmäisen matkapuhelimen. Ylpeänä hän kantoi luuria povitaskussaan, mutta puhelimen ollessa kuin tiiliskivi, hänen takkinsa roikkui toispuoleisesti. Se oli vaurauden merkki. Olihan se omakin puhelin lopulta hankittava ja sellainen tulikin vuonna 1995, jolloin hankin 2110 mallisen Nokian matkapuhelimen. Eipä sitä silloin osannut kuvitellakaan mitä puhelin vielä joku päivä merkitsisi.”
”6200, ensimmäinen Nokia ja paras oli aikanaan pikkukommari, kun siinä viestintä kulki pääosin emailina.”
”Ensimmäinen oma luurini oli legendaarinen Nokia 1611. Sillä sai laittaa tekstiviestejä ja käytinkin tätä mahdollisuutta paljon.”
”Elämäni ensimmäinen kännykkä oli Nokia 3120 classic. Sain sen 36-vuotiaana. Puhelinnumeroon tuli tuo ikä jolloin sain tuon ensimmäisen kännykkäni sekä oma syntymävuoteni ja numero on käytössä edelleen. Siitä on helppo muistaa minkä ikäisenä olen saanut ensimmäisen oman kännykän.”
”Voitin Nokia 3210 -puhelimen jostain arvonnasta ollessani 13-vuotias. Ei ollut matopelin voittanutta! Siihen aikaan liittymäpaketti sisälsi usein 1000 tekstaria/kk, ja ne viestit tuli äkkiä käytettyä kavereiden kanssa viestitellessä. Olin sopinut parhaan ystäväni kanssa, että jos viestiin ei odota vastausta, sen loppuun voi kirjoittaa ”etv” (ei tarvi vastata). Näin tekstareita säästyi tärkeämpiä viestejä varten.”
”Nokian puhelimen päässä oleva musta antenni meni rikki mutta tilalle sai ruuvattua näppärästi ruuvin. Ja taas sai soitettua ja laitettua txt.”
”Sain työpuhelimeksi E7:n aika pian sen markkinoille tulon jälkeen. Hieno muutenkin, mutta parasta oli qwerty-näppäimistö. Kirjoittelin yhdessä seminaarissa muistiinpanoja ja tauolla joku tuli sanomaan, että on todella rumaa luennoitsijaa kohtaan, kun näprään puhelinta kaiken aikaa.”
”Nuoret ovat aina persoja uutuuksien perään, joten esikoiseni luopui ensimmäisestään hyväkseni. Mallia en muista. En ollut perehtynyt vielä kapulan käyttöön, joten se jäi äänille, kun menin töihin. Siihen aikaan kännykät olivat lähinnä bisneskäytössä. Olin pitämässä peruskoulun yläasteen oppituntia, kun puhelin soi. Oli pakko vastata. Luokasta alkoi kuulua kuorolausuntaa: ”Juppi, juppi, juppi, juppi, juppi.” Häpeilin, että minulla oli kännykkä ja pidin nokialaiseni aina visusti piilossa.”
”Ensimmäinen kännykkäni Nokia 3310 toimii edelleen. Viestitila alle 20 viestiä.”
”Minulla oli työpuhelimena Nokia 9000 Communicator. Kun laukussa oli myös privaattipuhelin, oli käytettävä suht isoa käsilaukkua. Vaan olihan komulalla mukava näpytellä viestejä. Kunnon näppis!”
”Parhaiten mieleen on jäänyt Led-valoilla välkkynyt 3220. Ai että se oli päheetä, kun puhelin soi ja eriväriset valot vilkkuivat puhelimen sivuilla silikonien suojassa. Ne silikonit olivatkin sitten kyllä murheenkryyni, koska rispaantuivat ajan myötä. Muistan ottaneeni pikku kännykkäpussukastani vuorinkin pois, ettei ne sivujen silikonit niin hankaisi vastaan.”
”Nokia-muistoja on paljonkin. Esimerkiksi se ikoninen soittoääni pärähti jossakin ulkomailla hississä soimaan, niin heti joku vieras kanssamatkustaja totesi amerikaksi ääntäen Nokia. Toinen hauska muisto on kun olin juuri saanut työsuhdepuhelimeksi Comunicatorin ja sain ensimmäisen puhelun. Yritin kunnolla ja puhua, mutta huonosti kuului. Minä puhuin väärälle puolelle puhelinta, kun siinä olikin mikrofoni ja kaiutin ensimmäistä kertaa eri puolella kuin näppäimistö.”
”Ensimmäinen nokialaiseni oli 2110 ja siinä muistaakseni Radiolinjan kortti. Rehvakkaasti otin sen ensi kerran mukaan mökille Puulaveden Ihotun saareen. Olihan tuo vähän pettymys, kun yhteyden sai vain seisomalla laiturin päässä toinen jalka laiturin ulkopuolella. Oli kuitenkin helpompi tapa puhua kuin olisi joka kerta veneellä siirtyynyt hiukan järvelle. Pidempi puhelu oli veneestä toki helpompi.”
”Nokia 6110 puhelin: Tätä idioottivarmaa, ei koskaan toimimatonta laitetta latailen vieläkin ihan vaan omaksi ilokseni pari – kolmekertaa vuodessa. Siinä ei vieläkään käytön jäljet juurikaan näy.”
”Ensimmäinen oma kännykkäni tietysti. Se oli Nokia 5110, johon säästin itse 900 mk ja isä maksoi loput 90 mk. Olin sen hankkiessani 12-vuotias. Se oli todella hieno puhelin ja uusinta uutta silloin, ei ollut monella meidän luokalla yhtä hienoa. Matopeli ja vaihtokuoret! KylläSilläKelpasiTekstaillaKavereilleJaPoikakavereilleKaikki160merkkiä.
Varmaan tästä on jäänyt elämään, että tykkään panostaa puhelimeen vielä tänäkin päivänä ja hankin mieluusti lippulaivamallin.”
”Nokia Cityman 250 ja sen notkea antenni oli aika hieno juttu! Sain sen työpuhelimeksi joskus 1990-luvun puolivälissä. Siinä oli jopa tekstiviestiominaisuus. Muistaakseni siinä oli myös joku nipsu, jolla sen sai vyölle. Koska se oli mun eka puhelin, sitä piti aika usein ns. sopivissa tilanteissa vähän vilkuilla ja katsoa, että onko äänet päällä tai onko pykäliä, että asiakkaat saavat minut kiinni, jos on asiaa. Tai jos vaikka olisi viesti tullut. Ja vain siksi, että joku näkisi, että minullakin on puhelin. Myöhemmin olin töissä yrityksessä, jossa testattiin GPS-toimintaa ja sen toimivuutta ja soveltuvuuksia (2001).”
”Minulla oli Nokia 101 puhelin 1992. Se oli olut käytössä etykin kokouksessa Helsingissä. Sillä oli puhuttu 14 min kun ostin etykin mainoslaukku on vielä minulla siihen aikaan kun meni paariin kahville ja pani puhelimen pöydälle, ihmiset katsoivat mikä ihmemies tuo oikein on kun on tuommonen vekotin.”
”Eka kännykkäni oli Nokia 5111. Vuosi oli 1996. Olihan se mahtava kun pystyi vaikka lenkiltä tai autosta soittamaan jollekulle. Siihen aikaan tekstiviestejä kutsuttiin sanomiksi ja rajoitus oli 160 merkkiä. Sekin tuntui pitkältä viestiltä.
Lämmöllä muistelen myös kullanväristä Nokia 8210 -mallia. Se oli todella pieni ja sopivan naisellinen. Mahtui mukaan vaikka kuinka pieneen iltalaukkuun. Taisin ostaa sen itselleni synttärilahjaksi joskus vuonna 2003 tai 2004.
Monia muitakin Nokian malleja minulla on ollut käytössä, mutta nämä kaksi ovat parhaiten jääneet mieleen.”
”Nokia 3310 oli ensimmäinen kännykkäni kun aloitin yläasteen. Sitä ennen olin saanut fiilistellä äitini Nokia 2110:lla eli ”venttikympillä” matopeliä ja kokonaista kahdeksaa eri soittoääntä. Nokia tune tuo mieleen lapsuudenkodin. 3310 avasi maailman tekstaamaan max. 160 merkkiä pitkiä viestejä luokkakavereille, tilaamaan nuortenlehtien kansissa mainostettuja soittoääniä ja logoja sekä kuvaviestejä. Soittoäänien ”sävellystä” varten löytyi myös netistä paljon tunnettuja kappaleita, joita sai omalla kännykällä säveltää. Takakuoreen sai automaatista ostaa tarran, joka vilkkui puhelimen soidessa. Kuorien väri oli oleellinen, ja samoin niiden tuunaaminen tarroilla. Lähes kaikilla koulukavereillani 3310 oli ensimmäinen puhelin.”
”Helppo kysymys. Tietysti 5110! Kaverit sai sen jo yläasteella. Minä en. Mutta onneksi kaverit antoivat kokeilla. Matopeli oli parasta! 13 v nuorempi pikkuveljenikin sai kokeilla ystäväni matopelipuhelinta usein. Haaveilin värikuorista ja pelistä, mutta ensimmäinen oma puhelimeni olikin sitten joku vanhempi malli, jossa ei ollut pelejä ja akkukin kesti tosi vähän aikaa. Sen mallinumeroa en edes muista, mutta iso se oli 5110 verrattuna. Maalasin itse kynsilakalla kuoret, koska eihän siihen edes saanut uusia kuoria. Sen jälkeen tuli vielä monta nokialaista ennen kuin lopulta joskus 2010 jälkeen hankin ensimmäisen iphonen. Edelleen palaisin mieluusti nokialaisen pariin, jos vain sen toimintakyky nykyisessä sovellusmaailmassa toimisi. Olispa puhelin jälleen enempi muutakin kuin somen käyttöväline.”
”Nokia 2010 oli ensimmäinen puhelin. Ostin laitteen käytettynä 90-luvun puolessavälissä Seinäjoen Mäkitorpasta. Tämän jälkeen vanhemmat avasivat liittymän siihen. Tästä alkoi ns. puhelinkäyttöni. Sen jälkeen oli aika laaja skaala puhelimia aina kommunikaattoreista ja banaanipuhelimista ihan uusiin Lumioihin. Lumiat alkoivat sitten olla surkeita puhelimia Windows-käyttiksineen ja piti siirtyä toisiin brandeihin ja unohtaa Nokia. Tästä pystyi päättelemään sen, että Microsoft-jutut olivat viimeistään kuolinisku silloiselle Nokialle.”
”Nokian kommunikaattori oli ihan ylivertainen laite sähköpostien ym. kirjoittamiseen. Kosketusnäyttöpuhelimella paljon hitaampaa. Lumia oli kivan värinen, mutta käyttöjärjestelmä sekava. Olin kerran 2000-luvulla jossain Aallon koulutuksessa liittyen innovaatioihin. Siellä otti kyllä korvaan, kun yksi Nokian pakkausmuotoilun tiimin jäsen sanoi meille ulkopuolisille, että ”Mulla olisi kyllä hyvä idea puhelinten pakkauksiin, mutta en voi kertoa siitä (omassa) tiimissä, kun ne vie mun bonarit (bonukset). ” ….silloin ajattelin, että ei mene enää hyvin Nokialla, kun työntekijät pihtaavat tietoja ja bonukset olivat rapauttaneet toiminnan. Ja loppu onkin historiaa kuten näytelmästä näemme. Sääli.”
”Nokia-muistoista varhaisiin Salossa asumisen aikoihini, tietysti. Kaikki kaverit olivat Nokialla töissä. Silloin palkan lisäksi työsuhteen alkaessa sai myös Nokian osakkeita. Useasta kaveristani sitä myöten tulikin Nokia-miljonäärejä! Toinen muisto liittyy mieheni ensimmäiseen ”kannettavaan” Nokiaan, olisko ollut Nokia-Mobira, se mahtui hyvin auton takalaatikossa pidettäväksi. Raahattavasta puhuttiin. Nokia Kommunikaattori aikoinaan oli työpuhelimena, enkä siitä meinannut millään luopua, kunnes oli ihan pakko. Huippukännykkä. Neljäs muisto (näitä riittää) liittyy ajankohtaan, kun ensimmäiset Nokia-älypuhelimet lanseerattiin. Tuokokuussa noin 10 vuotta sitten voitin 1. älypuhelimen Nokia 500:n ja elokuussa tuli arvontapalkintona toinen Nokia (mallia en enää muista). Pelkkiä hyviä muistoja Nokiasta. Hyvä kun teette aiheesta juttua. Nokia on vahvasti elänyt kanssani nuoruudesta saakka.”
”Ensimmäinen Nokia-matkapuhelin perheeseen ostettiin miehen liikkuvan työn takia 90-luvun alussa. Puhelin oli akkuineen lähes puolen salkun kokoinen ja tuntui, kuin se olisi painanut lähes viiden kivillä täytetyn normaalikokoisen salkun verran. Tuon käytettynä ostetun puhelimen hinta oli vähän yli 3000 markkaa, eli paljon! Jos puhelimen omistaja ei poissaolon tms. takia pystynyt soittoon vastaamaan, jäi laitteeseen vilkkumaan vihreä valo. Sitä tietoa, kuka soittaja oli, tai kuinka monta puhelua oli tullut, ei jäänyt. Elämä oli jännittävää!”
”Elettiin vuotta 1999. Vanhemmat eivät suostuneet ostamaan minulle kännykkää. Olin 16-vuotias ja kaikilla kavereilla oli jo kännykät. Yhtenä aurinkoisena kevätpäivänä auto peruutti jäätelökioskin edessä päälle. Sain juuri ja juuri hypättyä alta pois, mutta pyörä sai iskut. Pyysin korvauksia kuskilta, aikeena korjauttaa pyörä saamillani rahoilla. Päädyin kuitenkin ostamaan käytetyn Nokian 3110. Se oli yksi elämäni onnellisimmista päivistä. Pyörä saatiin ajokelpoiseksi kotikonstein. Se ei ehkä kulkenut yhtä hyvin kuin ennen, mutta ei haitannut, koska taskussa oli Nokia ja se korvasi kaiken.”
”Sain ensimmäisen Nokia-puhelimen aivan yllättäen ollessani yläasteella. Isä antoi puhelimen juhlallisesti, mutta teki heti selväksi, että puhelinlaskut pitäisi itse maksaa. Kavereilla ei puhelimia silloin ollut, joten ison kapulan mukana kuljettaminen ei oikein houkutellut eikä vanhempien ajatus puhelimesta teinin ”lapsenvahtina” oikein toteutunut, kun puhelin aina jäi kotiin. Vähän ajan kuluttua isä kysyi, millä minut saisi kuljettamaan puhelinta mukana ja totesin, että jos vaihdetaan puhelimia. Siten sain omakseni sen ajan hittipuhelimen, Nokia 3310.”
Tarina jättiläisen noususta ja tuhosta
Vaasan kaupunginteatterin tulkinta Sami Keski-Vähälän näytelmästä on karnevalistisin keinoin kerrottu tarina Nokian noususta ja romahduksesta.
Nokia on draaman- ja huumorintäyteinen vuoristorata, jossa tositapahtumat, fiktio ja myytit punoutuvat yhteen. Nokia ei ole historian oppitunti, vaan teatterin keinoin kerrottu tarina lähihistoriastamme, joka paljastaa jotain yritysmaailmasta, siinä toimivista ihmisistä, sekä ehkä jopa meistä suomalaisista.
Joskus totuus on todellakin tarua ihmeellisempää.
