Rautaperseillä maisemat vaihtuvat

Kun kauhajokelainen Tapani Ojala nousi moottoripyörän selkään ensimmäisiä kertoja nuorena miehenä, hän ei arvannut, että harrastus kulkisi mukana läpi elämän. Varsinainen into syttyi kuitenkin vasta myöhemmin, kun lapset olivat lähteneet maailmalle ja aikaa omille intohimoille löytyi enemmän.

– Kyllä se vähän meni keski-iän kriisin piikkiin. Olin toki nuorena ajanut, mutta vasta myöhemmin elämäntilanteen rauhoituttua tuli se todellinen innostus. Nyt olen ajanut jo 25 vuotta.

Ojala törmäsi vuosituhannen alussa kansainväliseen ilmiöön: rautaperseajoihin, joissa ajetaan tuhansia kilometrejä tiukoissa aikarajoissa.

– Luin jostain artikkelista näistä ajoista vuonna 2003. Pari vuotta kypsyttelin ajatusta, ja vuonna 2005 lähdin ensimmäiseen reissuun.

Ensimmäiset tuhannet kilometrit

Ensimmäinen rautaperseajo vei Ojalan pohjoiseen, Kemijärven ja Kuusamon suunnalle. Takana oli lähes vuorokauden yhtäjaksoinen ajaminen.

– Se oli varmaan 23–24 tunnin suoritus. Jotenkin se tuntui heti hauskalta, eikä tullut mitään paniikkiväsymystä. Liikunnallinen tausta auttoi: olin hiihtänyt ja juossut pitkiä matkoja. Nesteen juominen ja ravinnon rytmittäminen oli sieltä tuttua.

Matkat eivät aina suju suunnitelmien mukaan. Kaksi kertaa vuoden rautaperseeksi vuonna 2020 valittu Ojala on joutunut keskeyttämään: kerran yöllisellä taipaleella Kolariin renkaan puhkeamisen takia, toisen kerran rajun vesisateen vuoksi.

– Pitää olla rehellinen itselleen. Jos väsyttää liikaa tai keli on mahdoton, on parempi keskeyttää kuin väkisin yrittää.

Sään armoilla ja ajan herrana

Rautaperseajossa tärkeintä on suunnittelu ja rytmi. 124 ajoa ja 219 212 kilometriä niissä kuluttanut Ojala kertoo, että nykyisin hän lähtee liikkeelle useimmiten kello kolmelta yöllä.

– Se on minulle paras hetki. Silloin leikkaa pois pimeyttä molemmista päistä ja vireystaso pysyy korkeimmillaan.

Eläkkeellä olo on tehnyt harrastamisesta huomattavasti helpompaa.

– Ennen piti lähteä kesäloman aikaan, mutta nyt voin katsoa sään mukaan. Jos näyttää huonolta, siirrän lähtöä parilla päivällä.

Turvallisuus ennen kaikkea

Rautaperseajo ei ole kilpa-ajamista, vaan kyse on kestävyydestä ja luotettavuudesta. Säännöt ovat tiukat: ylinopeutta ei sallita, ja reitti todistetaan polttoainekuiteilla.

– Jokaisen kuitin perusteella lasketaan matka ja keskinopeus. Jos yhdelläkin välillä keskituntinopeus on liian suuri, ajo hylätään. Tämä ei ole nopeuskilpailu, vaan luotettavuusajo.

Ojala korostaa, että turvallisuus on kiinni myös kuskin ajotavasta.

– Pitää olla näkyvissä ja ajaa sääntöjen mukaan. Jos tulee rengasrikko, siihen pitää olla varautunut.

Kaikkeen ei silti voi varautua.

– Kerran murskekivi meni renkaasta läpi, eikä mikään paikkaus riittänyt.

Useimmiten Ojala ajaa yksin, mutta hänellä on yksi läheinen ajokaveri.

– Jos on samanlainen pyörä ja samanlainen ajorytmi, se toimii hyvin. Tauoilla sitten vaihdetaan kuulumiset. Mutta itse ajon aikana ei keskustella, sillä se veisi keskittymistä.

Vuosiajojen teemat ja muistot

Ojalan mukaan vuosittaisilla ajoilla on usein teema: kerran on kierretty näkötornit, toisena tanssilavat, kolmantena kyläkaupat.

– Kohteita on ympäri Suomen, yleensä noin kolmekymmentä. Niistä pitää valita kahdeksan, joista kaksi on pakollisia. Itse olen usein ajanut kaikki, jolloin kohteita kertyy neljästä viiteen vuosiajoon.

Harrastuksen kautta sitkeä moottoripyörämies on nähnyt lähes koko Suomen.

– Kyllä siinä maisemia ehtii katsoa. Katson usein sillä silmällä, että olisiko tässä hyviä taukopaikkoja tai kesäkahviloita.

Kansainvälisiä kokemuksia

Vaikka suurin osa ajomatkoista on Suomessa, Ojala on ajanut myös ulkomailla.

Saksassa hän on osallistunut pidempiin ja vaativampiin ajoihin, joissa matkaa kertyy yli 2408 kilometriä 24 tunnissa. Silloin vauhtia piisaa.

– Niitä ajetaan moottoriteillä, ja kyllä se on riskialtista. Jos tulee ruuhkaa tai huono keli, ajo voi kaatua siihen. Minulle ei ole käynyt niin, mutta en enää hae sitä kokemusta. Vuorokauden ajo Suomessa riittää, Ojala myhäilee seuraavaa ajoaan miettien.

Luotettavuusajon filosofia

Ojalalle rautaperseajossa on kyse itsensä tuntemisesta ja hallinnasta.

– Pitää osata kuunnella omaa kroppaansa. Ei ole pakko lähteä, jos olo ei ole hyvä. Tärkeintä on, että mies ja pyörä ovat kunnossa.

Vaikka laji saattaa kuulostaa äärimmäiseltä, Ojala painottaa sen inhimillisyyttä.

– Jokainen tarvitsee ruokaa, juomaa ja taukoja. Tässä harrastuksessa ei ole kyse uhoamisesta, vaan luotettavuudesta ja nautinnosta. Se on moottoripyöräilyä parhaimmillaan – pitkän matkan rauhaa.