Odotettu vieras

Pirkko Sariola oli tehnyt pitkän ja hienon uran pankkimaailmassa, kunnes eläkepäivät alkoivat häämöttämään. Hän pohti itsekseen, että haluaisi auttaa ja tehdä vapaaehtoistyötä, joka ei kuitenkaan sitoisi häntä liikaa.

– Tulin Helsingistä junalla Seinäjoelle ja matkalla luin lehdestä jutun, jossa haastateltiin Ruokapankin yhtä vetäjää. Ajattelin sitä lukiessani, että tuo kassinviejän homma voisi sopia minullekin.

Sariola tunsi Ruokapankissa työskennelleen henkilön jo entuudestaan.

– Kävelin Ystävän tuvalle ja kysyin, että olisiko minulle tarvetta. Hän sanoi, että ilman muuta on ja teimme sopimuksen.

Sariola on ollut Seinäjoen seurakunnan Ruokapankin kassinviejänä jo pitkään.

– Tämä ei ole niin sitovaa, vaan joku toinen voi hoitaa omat keikkani, jos olen vaikka kesällä mökillä.

Auttajalle hyvä mieli

Kassinviejä kuljettaa muutamana päivänä kuukaudessa ruokakassit sellaisille ihmisille, jotka esimerkiksi sairaudesta johtuen eivät itse pääse ruokakasseja Ruokapankista noutamaan. Kassinviejät saavat puhelimeensa tekstiviestillä ruokakassien toimitusosoitteet. Työ on luottamuksellista, sillä vapaaehtoisilla on vaitiolovelvollisuus.

– Kerron heille kuka olen ja mistä, vaikka toki he osaavat minua odottaa. Voimme siinä myös vaihtaa muutaman sanan, mikäli ihminen niin haluaa.

Sariola kuljettaa ruokakasseja omalla autollaan, sillä suurelle lapsiperheelle voi mennä jopa kuusi isoa kassia.

Vapaaehtoistyön suurin nautinto on se, kun pääsee auttamaan tiukassa elämäntilanteessa olevia ihmisiä.

– Ihmiset ottavat avun hyvin vastaan ja ovat tosi kiitollisia, että ovat saaneet tällaisen avun. Kyllä siinä tulee hyvä mieli, kun on saanut vietyä kassit niitä tarvitseville, Sariola sanoo.

Vapaaehtoistyö elämäntapana

Eläkeläisten elämä on tunnetusti kiireistä.

– Kyllä ne päivät kuluvat niin, ettei enää töihin kerkiäisikään, Sariola naurahtaa.

Vapaaehtois- ja kökkätyö on tuttua Sariolalle jo niiltä ajoilta, kun hänen omat lapsensa olivat pieniä.

– Teimme mieheni kanssa varmasti 25 vuotta vapaaehtoistyötä, kun pojat pelasivat jalkapalloa TP:ssä. Nykyään yhteisöllisyys ja kökkähommat ovat aika paljon vähentyneet. Se on harmi, Sariola toteaa.