Jälkipolvet ovat elämän ilo
Martti Kallio on elämänsä aikana kirjoittanut satoja kirjoituksia ja istuttanut toistasataatuhatta puuntainta.
Tänä päivänä laihialaisen Martti Kallion arkielämä sujuu verkkaisesti. Nyt, satavuotiaana, hän sanoo tuntevansa omat rajansa. Elämäntyönsä maanviljelijänä tehnyt Kallio asuu vaimonsa Railin kanssa Jokikylässä. Talon hän rakensi eläkepäiviä varten vuonna 1990. Matka Jokikylään kulki Torstilan ja Jakkulan kautta.
Lue myös
Runoileva maanviljelijä
Työt Kallio aloitti jo lapsuudessa auttaen isäänsä maanviljelijän työssä Torstilassa.
– Olen ollut maanviljelijä koko ikäni. Olin aktiivisesti mukana myös politiikassa ja yhteiskunnallisissa asioissa yleensäkin.
Lisäksi Kallio on kirjoittanut runoja, historiallisia kirjoituksia ja kuvaelmia. Kirjoiksi asti hän on koonnut niin omaelämäkerran kuin Laihian murresanakirjan.
– Lasken kirjoittaneeni elämäni aikana satoja kirjoituksia, Kallio muistelee.
Kolme vuotta sodassa
Elämänsä iloisinta aikaa Kallio kertoo olleen lasten syntymät ja heidän nuoruusvuotensa.
– Olen saanut ilolla seurata heidän menestymistään elämän eri vaiheissa.
Raili ja Martti Kalliolla on kolme lasta, 10 lastenlasta ja 13 lastenlastenlasta.
– Surullisinta aikaa taas oli sota-aika, niin henkisesti kuin fyysisesti.
Sotaan lähtiessään hän oli 19-vuotias. Sota loppui Kallion ollessa 22-vuotias.
– Palvelin Karjalan Kannaksella konekiväärikomppaniassa.
Sodan jälkeen Kalliolla alkoi toivorikas ja hänen mukaansa yllättävän valoisa uuden rakentamisen aika.
– Saimme veljeni kanssa ostaa iäkkäiltä sukulaisiltamme maatilan ja aloin heti viljellä maata tarmokkaasti. Opiskelut jäivät kohdaltani valitettavan vähälle sodan takia, Kallio harmittelee.
Ilmajoen opistolle hän kuitenkin ehti. Se oli sodan brutaalin luonteen jälkeen erityisen poikkeava ja ihana ajanjakso.
– Olen siitä kiitollinen opettajakunnalle ja opiskelutovereille. Sieltä välittyi ilo ja vahva elämänusko, Kallio sanoo.
Päänpudistus nykymenolle
Nykyinen maailmantilanne saa Kallion pudistelemaan päätään.
– Voi tätä ihmiskunnan rappeutunutta tilaa, kun turvaudutaan sotaan ja verenvuodatukseen. Luulisi meidän jo oppineen!
Aina yhteiskunnallisista tapahtumista ja maailman tilanteesta kiinnostuneena Kallio on viime aikoina seurannut uutisia lähinnä perheenjäsentensä avustuksella.
– Näköni ja kuuloni ovat huonontuneet, Kallio valittelee.
Kiitokset huolta pitäneille
Tärkeimmäksi asiaksi elämässään Martti Kallio mainitsee epäröimättä lapset ja lastenlapset kolmessa polvessa.
– Toki olen saavuttanut paljon muutakin, mutta ne ovat toisarvoisia asioita lasten rinnalla, Kallio sanoo.
– Sitä taas olen katunut, että varhaisnuoruudessa tulin vältelleeksi kaikenlaista opiskelua.
Tänään hän kehottaisikin nuorta itseään opiskelemaan.
Toistakin asiaa Kallio elämässään harmittelee. 12 vuotta tupakanpolttoa olisi saanut jäädä tekemättä. Muulloin hän on pyrkinyt elämänsä kaikissa kohdin terveellisyyteen ja kohtuullisuuteen.
– Olen lisäksi optimistinen luonne.
Tänä päivänä Kallio ikävöi ”kauniita radiolähetyksiä”. Samaan tunnelmaan eivät nykyajan tv-lähetykset hänen mielestään pääse.
Koti on Martti Kalliolle rakas paikka.
Se, että pystyn vieläkin asumaan omassa kodissani, on mahtavaa!
Kiitokset Kallio haluaa sanoa yhteiskunnalle, joka on pitänyt sotainvalideista ja -veteraaneista hyvää huolta viimeisten vuosikymmenten aikana.
