Riisipellot vaihtuivat lakeuksiin kun suomalais-japanilainen Sillanpään perhe muutti Vaasaan
Kun muuttaa ulkomaille, moni asia muuttuu. Mutta kun tärkein ‑ oma suomalais-japanilainen perhe ‑ on mukana, on kaikki hyvin. Ayjumi ja Pasi Sillanpää tutustuivat toisiinsa Pasin ollessa lomalla Japanissa.
Hymyilevä, siro nainen kukkakimonossaan ja varvassandaaleissaan on kuin eksoottinen kangastus, mutta hän on todellinen. Ayjumi ja Pasi Sillanpää muuttivat poikansa Rainen kanssa Suomeen puoli vuotta sitten Niigatan seudulta, joka tunnetaan laajoista riisipelloistaan. Miten perheen elämä Suomessa on sujunut?
– Oikein hyvin. Päiväni kuluvat enimmäkseen kotona lapsen kanssa touhutessa. Teen myös työtä, tosin sitäkin kotoa käsin, Ayjumi vastaa.
Ayjumi on kuvittaja ja piirtää manga-sarjakuvia japanilaiselle yhtiölle. Japanissa aikuisetkin lukevat yleisesti sarjakuvia. Menestyneistä novelleista voidaan tehdä sarjakuvia, ja jos ne puolestaan menestyvät, niistä tehdään animaatioita.
Piirtäminen tehdään nykyisin tietokoneella. Ayjumi on kuvittanut paljon romanttisia Harlekiini-kirjoja. Kuvitukset tehdään usein tiimityönä ja työssä edetään aikaa myöten avustavasta piirtäjästä pääpiirtäjäksi.
Konmaritus tuli Japanista
Japanilaiset kodit ovat ahtaita, joten ei ole ihme, että juuri japanilainen Marie Kondo loi suureen suosioon nousseen konmari-ilmiön, joka perustuu ylimääräisen tavaran karsimiseen ja kodin järjestämiseen.
Japanin kodeissa eletään Suomea enemmän vuodenaikojen ja sään armoilla. Tasaisesta sisälämpötilasta ei ole juurikaan tietoa, ja asunnot ovat usein talvella kylmiä ja kesällä kuumia. Huonekalut ovat monikäyttöisiä. Ateriointi tapahtuu tyynyjen päällä ja matalan pöydän ääressä istuen.
Ruokailun jälkeen kevyt pöytä voidaan siirtää syrjään ja huone muuntuu vaikkapa makuuhuoneeksi. Nukkumisen jälkeen futon- patja taitetaan kolmeksi ja pannaan syrjään. Käytännölliset liukuovet eivät vie tilaa. Äänieristys on kuitenkin huono, sillä liukuovien ruudut ovat usein paperia.
Japanissa tavataan sanoa, että saat flunssan, jos kastut. Se osoittautuu usein todeksi, kun asunto on viileä ja vetoinen. Mutta asunnot ovat silti kodikkaita, Pasi kertoo. Suomalais-japanilainen Sillanpään perhe onkin poiminut omaan arkeensa parhaita käytäntöjä kummankin maan tavoista ja kulttuurista.
Japanilaisessa kulttuurissa ikä ei todellakaan ole vain numero
Vaikka Ayjumi on asunut Suomessa vain lyhyen aikaa, hän on huomannut kulttuureissa eroja. Japanissa ihmisen ikä on tärkeä ja se kerrotaan aina, kun tavataan ensimmäisen kerran. Itseään vanhempia ihmisiä kunnioitetaan, tai voisi myös sanoa, joudutaan kunnioittamaan, sillä ikä tuo mukanaan auktoriteetin, jota ei sovi kyseenalaistaa, vaikka siihen olisi syytäkin.
On myös muita ikään liittyviä rajapyykkejä, esimerkiksi viimeistään 30 vuoden ikään mennessä olisi oltava naimisissa. Naisten oletetaan olevan kotiäitejä. Päiväkotipaikan
saaminen on vaikeaa ja lisäksi päiväkodeissa oletetaan, että joku perheestä, käytännössä usein äiti, pääsee käymään päiväkodissa vaikkapa keskellä päivää.
Myös virastoissa asioiminen on työläämpää, sillä Japani ei ole vielä tehnyt digiloikkaa: virastoissa asioidaan henkilökohtaisesti ja paperibyrokratia voi olla melkoinen. Faksikin on kovassa käytössä.
Sushi ei ole arkiruokaa
Suku ja ystävät seurustelevat Japanissa ruuan äärellä. Ulkona syöminen on edullista. Alkoholia käytetään yleensä maltilla: jos otetaan olutta, otetaan myös ruokaa, mutta sama pätee myös toisinpäin eli jos syödään, otetaan myös olutta. Suomessakin suosittu sushi on Japanissa hieman juhlavampaa ruokaa.
Päivän puheenaihetta eli koronaa ei voi ohittaa ja Ayjumi kertoo, että koronaa on erityisesti Tokion seudulla. Kasvomaskeja on totuttu käyttämään jo ennen koronaa, sillä korkean työmoraalin vuoksi japanilaiset menevät työhön ja kouluun usein flunssaisenakin ja maskilla on ehkäisty flunssan tarttumista.
