Ykköstehtävä on edustaa Suomea
Suurlähettiläs Päivi Peltokoski ei pelkää palata lomalta takaisin Itä-Jerusalemiin. Sieltä hän ajaa joka aamu muurien läpi työpaikalleen Suomen Ramallahin yhteystoimistoon.
Nurmolaislähtöinen Päivi Peltokoski on ollut 26 vuotta ulkoministeriön palveluksessa. Suurlähettiläs hän on ollut viimeiset 3,5 vuotta, toimipaikkanaan Ramallahin yhteystoimisto. Hänen suurlähettilään nelivuotiskautensa Lähi-idässä on pian päättymässä ja toivelista uusista kohteista on jo laadittu.
– En voi koskaan tietää mihin päädyn. Olen nyt ollut ensimmäistä kautta ulkomailla pitkän Suomen jakson jälkeen ja seuraava paikka toiseksi kaudeksi on haussa. Tämä työ vaatii sopeutumiskykyä, sillä aina ei saa sitä mitä hakee. Erilaisia tehtäviä on niin paljon, Peltokoski sanoo.
Suurlähettilään ura ei ollut Peltokoskella erityisesti tavoitteena, mutta innostava harjoittelujakso ulkoministeriössä kannusti aikanaan uralle.
– Koen tärkeänä, että voin työssäni edistää minulle tärkeitä arvoja, kuten oikeusvaltioperiaatetta sekä ihmisoikeuksien kunnioittamista.
Lue myös
Sota ollut läsnä koko ajan
Peltokoski kirjoitti ylioppilaaksi Nurmon lukiosta vuonna 1987. Opiskeluja hän jatkoi Helsingin yliopistossa pääaineenaan valtio-oppi. Yliopiston jälkeen hän pääsi melko pian harjoittelijaksi ulkoministeriöön.
– Ja sinne myös jäin. Aloitin siellä vakituisena työntekijänä vuonna 1998.
Ura ulkoministeriössä alkoi pohjoismaisten asioiden parissa, jonka jälkeen neljä vuotta kului Moskovan suurlähetystössä ja edelleen kolme vuotta Tallinnan suurlähetystössä.
– Sen jälkeen olin pitkän aikaa Helsingissä, muun muassa Suomen Etyj-puheenjohtajuuden ajan 2008 ja sitten itäosastolla. Välillä olin yhden ulkomaanjakson Suomen Pietarin pääkonsulaatissa.
Peltokoski tiivistää olleensa suurimman osan työurastaan itäosastolla eli Venäjän, Itä-Euroopan ja Keski-Aasian maiden parissa. Ulkoministeriön kielenkäytössä Itä-Eurooppa tarkoittaa entisen Neuvostoliiton maita ilman Baltian maita.
– Palestiinaan lähtö oli minulle ensimmäinen kokemus Lähi-idästä. Työssäni sekä Palestiinassa että aikaisemmin itäosastolla sodat ja konfliktit ovat olleet itse asiassa koko ajan läsnä.
Uutta pitää oppia jatkuvasti
Peltokosken tehtäviin kuuluu päivittäinen yhteystoimiston johtaminen. Työ sisältää kahdenvälisiin suhteisiin liittyviä ja muita poliittisia asioita sekä kehitysyhteistyötä.
– Palestiina on tällä hetkellä paljon työn alla sekä EU-politiikassa että YK:ssa. Tärkeä osa työstämme kentällä on kehitysyhteistyö, sillä Palestiina tarvitsee nyt paljon apua. Ykköstehtävä meillä on kuitenkin edustaa Suomen etuja kuten kaikilla edustustoilla, Peltokoski tiivistää.
Suurlähettilään työ vaatii paljon politiikan, uutisten ja tutkimusten seurantaa sekä verkostoitumista.
– Myös Suomi pitää tuntea hyvin, Peltokoski lisää.
Pienenä yllätyksenä hänelle tuli aikanaan se, miten paljon uutta joutuu opettelemaan koko ajan.
– Tässä työssä ei ole koskaan valmis, hän myöntää.
Vuosittainen suurlähettiläiden tapaamisviikko kotimaassa on Peltokosken mukaan palkitseva tilaisuus.
– Ympäri käydään ja yhteen tullaan. Elokuussa Suomessa tapaa niitäkin kollegoilta, joita ei muuten näe. Me edustustoissa toteutamme Suomen ulkopoliittisia päätöksiä, jotka tehdään ulkoministeriössä Helsingissä. Niihin vaikuttavat kulloisenkin hallituksen prioriteetit.
Korkea-arvoista tutkimusta
Nykyisestä tilanteesta Lähi-idässä Peltokoski sanoo olevansa tosi surullinen.
– Koko toimintaympäristö on nyt muuttunut. Sodan lohduttomuus on hyvin hallitseva.
Työstään Peltokoski on pitänyt, vaikka siihen on sisältynyt hyvinkin raskaita aikoja.
– Kaikki ajatukset ovat nyt siinä, että rauha saataisiin Gazaan. YK-vetoinen neuvotteluryhmä, niin sanottu kvartetti, on kokoontunut viimeksi vuonna 2014, eli aivan liian pitkä aika sitten. Nyt pitäisi löytää nopeasti uusi neuvotteluryhmä.
Peltokoski sanoo meneillään olevalla konfliktilla olevan todella monimutkaiset ja pitkät historialliset juuret.
– Ennen mielipiteiden muodostusta kannattaa perehtyä alueen historiaan. Se ei ole mustavalkoinen. Onneksi meillä Suomessa on hyviä Lähi-idän tutkijoita ja tasokasta Lähi-itä –tutkimusta esimerkiksi Ulkopoliittisessa instituutissa.
