Eiväthän ne mihinkään ehtineet kadota
1970-luvun alussa alkoi pihoihin ilmestyä kummallisen näköisiä rakennuksia. Nimi, tynnyrisauna, tuntui harvinaisen kuvaavalta. Reilun vuosikymmenen jälkeen tullut pieni notkahdus ei tynnyrisaunojen suosiota kadottanut. Hurjimmat väittävät tuon retron palaavan nyt hittinä takaisin – jos ei ole sitä jo tehnyt.
Ylihärmäläisen Arja Lepistön (o.s. Jaakonmäki) lapsuuteen ja nuoruuteen Isonkyrön Lehmäjoella kuului oleellisena osana tynnyrisaunan rakentaminen.
– Vuoden 1970 keväällä isä aloitti tynnyrisaunojen teon. Siitä, mistä kipinä rakentamiselle tuli, en tiedä, Lepistö sanoo.
Yrittäjäperheen tyttärenä myös Lepistö sai ja pääsi osallistumaan saunaprojektiin.
– Olin vähän toisella kymmenellä, kun otin saunatilauksia vastaan, Lepistö naurahtaa.
– Tuleeko ikkunat oikealle vai vasemmalle, punainen vai vihreä katto, saunan kehän koko ja pukuhuoneella vai ilman.
Lepistö osaisi vieläkin kysyä ne oleellisimmat – ja ainoat tarvittavat – kysymykset, mitä tilaus edellytti.
– Jos olisi mitat käytettävissä, pystyisin edelleen ohjeistamaan rakennusmiehiä saunanteossa, Lepistö vakuuttaa.
– Työjärjestys on edelleen muistissa.
Saunatilaukset tulivat Lepistön mukaan pääasiassa puhelimitse. Vain harvakseltaan ihmiset kävivät saunaan paikan päällä tutustumassa.
Vielä niitä näkee
Parhaimmillaan Jaakonmäen saunatyömaalla oli töissä neljä miestä.
– Isällä ei ollut aikaisempaa rakentamistaustaa. Hän hoiti jonkin aikaa palopäällikön virkaa Ylihärmässä ja teki kaivinkoneurakointia, kunnes vanhempani siirtyivät kauppiaiksi Lehmäjoelle.
Isän palopäällikkyydestä Lepistölle on jäänyt mieleen apteekkari Hymy Haunion asunnon tulipalo.
– Isä tiesi apteekkarin arvokkaasta kirjakokoelmasta. Hän ohjeisti mahdollisimman säästeliääseen vedenkäyttöön ja se piti kohdentaa oikein. Kirjakokoelma kuulemma pelastui, Lepistö muistelee.
Konkreettisempia muistoja lapsuusvuosilta osuu Lepistön silmiin vieläkin tämän tästä.
– Maakunnassa ajellessani silmiin pistää edelleen isän tekemiä tynnyrisaunoja. Niissä piippu tulee ulos saunan takaseinästä, ei katolta.
Tynnyrisaunan rakentaminen oli monen yrittäjän summa
Lepistön tynnyrisaunamuistot ottavat lisää kierroksia.
– Saunan ulkokaaren laudat olivat sisäseinää leveämmästä pyöröpuusta, muistaakseni viisituumaisesta. Kapeammat sisäseinän laudat olivat sileäpintaisia ja suoria.
Lepistö muistaa alkuaikojen ikkunoiden tulleen Otto Hautaselta. Sittemmin hänen valmistamiensa ikkunoiden nimi muuttui Skaalaksi.
– Myöhemmin ikkunat valmisti Karhun puutuote Lehmäjoelta. Mäkysen huoltamo hitsasi savupiiput.
Lepistön muistelut täydentyvät vielä kiuastiedoilla.
– Ensimmäiset kiukaat 40 litran vesisäiliöllä teki Finsa. Sen lopetettua toimintansa kiukaita toimitti Kastor, 25 litran säiliöllä.
Ulkomaalauksen saunanostajat hoitivat itse.
Mökkiversio ei saanut suosiota
Lepistö muistaa saunoja toimitetun Ahvenanmaata myöden. Ponttoneilla niitä vietiin myös lähisaaristoon.
– Valtaosan meidän kuljetuksista hoiti Elmeri Rinta-Koski, lehmäjokelainen hänkin.
Kerran sauna pääsi Rinta-Kosken kyydistä putoamaan.
– Vaurioita siihen ei tullut, Lepistö muistelee.
Saunoista tehtiin jonkin verran myös mökkiversioita. Levitettäville lavereille mahtui nukkumaan neljä ihmistä.
– Kovin suurta menekkiä ne eivät saavuttaneet.
Löylyt omaa luokkaansa
Lepistön isä sairastui syöpään 80-luvun lopussa. Saunojenteko oli loppunut jo vähän ennen sairastumista.
– Oliko lopettamisen syy sairastuminen vai menekin hiipuminen, siitä en ole varma, Lepistö sanoo.
– Isä kuoli 52-vuotiaana vuoden 1990 kesällä.
Omaan kotiin Jaakonmäki ehti saunan tehdä. Sitä muistellessa Lepistön mieleen putkahtaa vielä lisää lapsuuden faktatietoja.
– Saunan jalakset olivat 5,20 metriä pitkät. Siitä kaksi metriä oli saunaa ja kaksi pukuhuonetta. 1,20 metriä riitti terassille.
Löylyt olivat Lepistön mukaan tynnyrisaunassa ihan omaa luokkaansa. Ne olivat niin hyvät, että edes pesuveden kantaminen saunalle ei nuorta harmittanut. Sähköäkään ei saunalla kaivattu, kynttilänvalo riitti.
– Voi, kun vielä kerran pääsisi ne löylyt kokemaan.
Lomamatka Soinin Köppälään
Arja Lepistö muistaa hyvin yhden nuoruuden lomamatkan, joka taisi olla yrittäjäperheen ainoa.
-Sekin liittyi tynnyrisaunoihin, Lepistö nauraa.
Loma kesti kaksi päivää ja yöksi oli varattu leirintäalueelta mökki.
-Samalla reissulla Soinin Köppälästä haettiin uusi kiuas, sillä malli oli uudistunut.
Lepistön saatua ajokortin hän veti jalaksia varten hankittuja tukkipuita henkilöauton peräkärryillä.
Kuorma-auton lavalla kulkeneen höylän Lepistö muistaa myös saunatyömaalla käyneen.
-Se oli sitä aikaa. Mitään pahoja muistoja ajasta ei ole jäänyt.
50 penniä kappale
Yrittäjäperheessä kasvanut Arja Lepistö vannotti aikanaan itselleen, ettei ryhdy ikinä yrittäjäksi. Nyt hän on lunastamassa itselleen antamaansa lupausta, vuosikymmenten yrittäjyyden jälkeen.
-Valmistun pian lähihoitajaksi. Ennakkoaavisteluistani huolimatta se tuntuu juuri itselleni oikealta alalta, ja nimenomaan työ vanhusten parissa, Lepistö iloitsee.
Jonkin matkaa on kuljettu siitä, kun lapsi isänsä vanavedessä naulasi laudanpätkään pienen pyöreän puupalan ja liimasi sen päälle palasen huopakattoa.
-Myin itse tekemiäni tynnyrisaunoja kauppamme rappusilla, hinta 50 penniä.
Uuno ja Manta
Eivät perheen tynnyrisaunat pelkkää työtä Arja Lepistölle olleet.
-Piha oli täynnä lautakasoja ja niissä oli hauska leikkiä.
Myös perheen lampaat, Uuno ja Manta, majailivat pihapiirissä omassa siirrettävässä aitauksessaan ja lajilleen uskollisina pääsivät toisinaan irti.
Kerran nuori tyttö ehti tarrautua kiinni karkaavan lampaan villoihin. Lautakasat vilisivät tytön silmissä, kun lammas raahasi häntä ympäri pihaa. Miehet työmaalta tulivat hätiin ja lammas tyttöineen saatiin kiinni.
