Piraattiradio vei eteläpohjalaisklopin putkaan
Mika odotti poliisien kanssa kotisohvalla tarkastajan tuloa. Hänen piratismitietonsa olivat löytyneet vapaa radio -aatetta kannattavan lehden toimitukseen tehdyn ratsian yhteydessä.
Poliisi seurasi perässä, kun Mika kävi tarkastajaa odotellessaan jääkaapilla.
– Varmisti, etten vain lähde pakoon, Mika naurahtaa.
Tuolloin, 1990-luvun alkupuolella, kärähti samanaikaisesti myös toinen eteläpohjalainen piraattioperaattori. Molemmat pojat vietiin Seinäjoelle putkaan.
– Samassa putkassa meitä ei voitu kuitenkaan pitää, joten minua lähdettiin viemään naapuripaikkakunnalle säilöön, Mika muistelee.
Pidätys tapahtui myöhään iltapäivällä, joten kuulusteluja ei saman päivän aikana enää tehty. Edessä oli putkayö.
Lue myös
Tietoja pumpattiin
Nyt aikuisiällä Mikaa harmittaa, että nuorta miestä vietiin tuolloin hurjaa vauhtia.
– Parikymppisen nuoren klopin mielessä kuulustelut tuntuivat tuolloin hirveän suurilta. Tuntui, että olin suurikin rikollinen. Muistan jopa kysyneeni, että eihän suvun autiotaloa, josta lähetys tehtiin, tuomita valtiolle menetetyksi. Sen verran suurieleisesti tarkastaja tilanteen dramatisoi. Myöhemmin ilmeni, että toimintatavalla saatiin paikalliset viranomaiset agitoitua näyttäviin kuvioihin, koska olihan kyseessä ”suurradiorikolliset”.
Hän ounastelee, että tänä päivänä kuulustelut saattaisivat mennä jopa virka-aseman väärinkäytön piikkiin.
– Kuulusteltavalta pumpattiin tietoja. Alan lehdestä otetuilla, ja kuuntelijoiden lähettämistä lokitiedoista oli saatu tietoon lähetyspäivämäärät, joihin vedottiin. Tosiasiassa Telehallintokeskus ei ollut edes itse lokeja laittomista asemista kerännyt. Erään toisen aseman oikeudenkäynnissä tämä tietääkseni todettiinkin, ja syyte päivämäärien ja lähetyskertojen osalta hylättiin.
Myöhemmin Mika sanoo kuulleensa useita karuja kokemuksia samaisen tarkastajan kuulusteluista ja ratsioista.
– Epäiltyjen koteihin oli menty parvekkeen kautta, vaikka ketään ei ollut edes kotona. Kaunoja on jäänyt monelle mieliin, syystäkin.
Maksamiensa sakkojen määrää Mika ei enää tarkalleen muista. Hän arvelee niiden olleen maksimissaan noin 1 000 markkaa.
– Takautuvasti teostot ja gramexit saatiin rikoskumppanin kanssa maksuun, ja nekin olivat muistaakseni kohtuullisia.
Piraattilähetyksiä suurempia rikoksia Mika ei ollut sitä ennen tehnyt, eikä ole tehnyt sen jälkeenkään. Hänen yrityksensä työllistää tänä päivänä useita henkilöitä.
– Moiselle harrastukselle ei olisi enää aikaakaan.
Informaatio ratsiasta lähti välittömästi liikkeelle
Etelä-Pohjanmaalle päätyneisiin pidätyksiin johtanut ketju lähti liikkeelle Jyväskylästä. Poliisi teki ratsian vapaa radio -aatetta kannattavan Skanneri-lehden toimitukseen ja toimittajan kotiin, joka oli itsekin piraatti.
– Sieltä viranomaiset saivat haltuunsa kuin tarjottimella minun ja muiden asemien yhteystiedot, Mika sanoo.
Informaatio ratsiasta lähti välittömästi liikkeelle. Puhelimitse varoituksen saatuaan Mika lähti työpaikalta kotiin piilottamaan todisteita. Laitteita oli myös hänen kotonaan, vaikka vastuu niistä oli lähinnä kaverilla. Mikan vastuulla oli pääasiassa ohjelmien teko. Laitteita piilotettiin kuka minnekin, tallin vintille ja viljalaareihin.
– Parin viikon päästä ne sitten tupsahtivat pihaan. Ratsia tehtiin molempien operaattoreiden koteihin yhtä aikaa.
Suurin osa alan harrastajista kärysi tuolloin. Hän muistaa YLEn ja Radio Seinäjoen uutisoineen asiasta, mutta hyvin pienesti.
Innostus ei ole hiipunut
Ympäri Suomen toimineet piraatit jatkoivat kokoontumisia käryjen jälkeen. Tapaamisissa on vaihdettu uskomattomia kertomuksia tapahtumien kuluista ja takaa-ajoista metsissä. Tarinoita on tallennettu tuleville sukupolville aina 1960-70-luvuilla toimineista asemista saakka.
Piraattiradiotoiminnan loputtua Mika perusti kavereineen myöhemmin myös luvallisen radioaseman.
– Piraattiradiotoiminta oli kyllä hienoa aikaa, kun ei ollut nettiä tai muita tiktokkeja. Kuuntelijapalautteen saamista piti odottaa viikkoja, että kirjeposti hollantilaisen postilokeron välityksellä tuli Suomeen. Kirjeenvaihdon kautta syntyi lisäksi yhteyksiä muiden maiden piraattien kanssa.
Edelleen Mika kuuntelee silloin tällöin piraattiradioita. Niitä löytyy vielä runsaasti, sekä Suomesta että varsinkin Euroopasta.
– Pidän perinteitä yllä ja annan kuuluvuudesta raportteja. Asemat ovat niistä kiitollisia.
Rokki soi, kantaa ei otettu
Mikan ja hänen kaverinsa piraattilähetykset ajoittuivat pääasiassa viikonloppuihin ja juhlapyhiin, myös yöaikaan, jolloin kuuluvuus Eurooppaan oli monesti hyvä.
– Lyhytaalloilla lähettäminen oli paljon huolettomampaa kuin esimerkiksi ULA-taajuuksilla. Tilaa lyhytaallolla oli, varsinkin nykyään, koska monet maat ovat ajaneet ulkomaan lähetykset alas, Suomi mukaan lukien.
Mika sanoo heidän ohjelmiensa olleen rock-painotteista, ei kantaaottavaa. Sitäkin olisi tietysti voinut harrastaa ja joku sitä 70-luvulla tekikin.
– YLEn radiomonopolin murtaminen koettiin tärkeäksi, ja suomalaisilla 60-70-lukujen piraattiasemilla oli tässä oma osansa, heille kuuluu kunnia.
Hän toteaa oman toimintansa olleen enemmän kokeiluintoista, taito oli toissijainen asia. Virheistä, niin tekniikassa kuin kuuluvuudessa, opittiin tekemällä.
– Tämän päivän tiedoilla tietäisin miten toimia ja välttäisin kuopat. Emmekä me olisi silloinkaan kärähtäneet, ellei lehden toimitukseen olisi tehty ratsiaa. Sieltä löytyi tiedot tarjottimella. On vaikea kuvitella, mitä olisi tapahtunut ilman ratsiaa. Mihin asti olisi menty…
Tänä päivänä yli viisikymppisellä Mikalla on selkeät ajatukset nuoruutensa toimista.
– Tekisin kaiken ehdottomasti uudestaan. En kadu päivääkään!
