Mieletön projekti
Vaasalaiset Riitta Viitala ja Jukka Vesalainen aloittivat puolitoista vuotta sitten valtavan projektin Västervikin huvilan kunnostamisessa ympärivuotiseen käyttöön.
Puuhella lämmittää helmikuista pakkasaamua Vaasan Västervikissä. Riitta Viitala ja Jukka Vesalainen ovat kantaneet huonekalut sisään jouluksi ja nyt suurin osa tavaroista on pikkuhiljaa löytänyt paikkansa.
Pariskunta aloitti merenrantahuvilan kunnostamisen ympärivuotiseen käyttöön loppukesästä 2022. Kaupat tehtyään Jukka alkoi purkaa rakennusta uusien rakenteiden tieltä. Jukka Vesalainen oli jäänyt eläkkeelle Vaasan yliopiston professorin tehtävistä ja, loppusyksyn ja talven päivät kuluivat nyt kylmässä rakennuksessa sitä vähä vähältä yksin purkaen. Riitta Viitala oli vielä pari vuotta myös professorina Vaasan yliopistolla. Hän oli purkuhommissa ja uuden suunnittelussa mukana viikonloppuisin ja lomilla sekä enemmän tai vähemmän myös iltaisin töiden jälkeen.
Ikävä ammattilaisia
Projektissa kävi niin kuin lähes aina vanhaa taloa purkaessa käy. Pitää purkaa yhä enemmän ja enemmän järkevän uudisrakennuksen rakentamisen mahdollistamiseksi.
─ Eihän tähän jäänyt pystyyn seiniä lainkaan. Vanhaa on osa peltikatosta, joitakin runkotolppia, osa peltikatosta ja tulisijan kivimuuri ja savupiippu, Vesalainen naurahtaa uuden talon isojen ikkunoiden luomia upeita merimaisemia katsellen.
Keväällä 2023 työmaa alkoi edetä nopeammin, kun paikalle tuli pari timpuria ja tarvittaessa, sähkö- ja putkimiehet sekä peltikaton tekijät.
─ Vastaava rakennusmestarimme ja samalla timpurimme Vesa Heino oli tässä täyspäiväisesti käytännössä lähes tuonne jouluun asti. Nyt on jo ikävä häntä ja muitakin tällä työmaalla vaikuttaneita todellisia rakentamisen ammattilaisia, Viitala ja Vesalainen toteavat haikeutta äänessään.
Loppusuora häämötti
Vesalainen oli pari loman pätkää lukuun ottamatta rakentamassa kellon ympäri koko projektin ajan. Se on kuitenkin juuri eläkkeelle jääneelle kirjoituspöytätyötä tehneelle kova puristus.
─ Olin kyllä tehnyt monenlaista remonttia ennenkin, mutta en tietenkään tämän mittakaavan ja tämän kestoista. Täytyy myöntää että turnausväsymystä ajoittain esiintyi, Jukka naurahtaa.
─ Etenkin, kun loppusuora alkoi häämöttää, tuntui, ettei tämä ikinä lopu. Siihen asti olin vain tehnyt päivä kerrallaan koko ajan eteenpäin puskien.
Vesalainen teki taloon itse muun muassa portaat, joiden kanssa kului aikaa aika rupeama.
─ Siinäkin tuli eteen pikku probleemia matkan varrella, mutta ihan tyydyttävästi ne pystyttiin ratkomaan.
Lukemattomia päätöksiä joka päivä
Vanhan rakennuksen uudisrakentamisessa tulee käytännössä joka päivä eteen asioita, joita ei suunnitteluvaiheessa voitu tietää tai päättää.
─ Isot päätökset, kuten lattiat, puuhella, takka ja keittiö olivat sellaisia, joita pohdittiin useamman kerran, Viitala muistelee.
Vesalainen kertoo joutuneensa koko ajan rakentamisen edistyessä tekemään mikropäätöksiä lähinnä rakennusteknisten asioiden kanssa.
─ Kyselin Vesalta, mitä mieltä hän ammattilaisena on, ja usein uskoin häntä.
─ Eikä oikeasti tulee mieleen yhtään asiaa, jonka Jukka olisi joutunut työnvirrassa yksin päättämään, ja joka olisi sitten minua vaivannut.
Luomiväripensseli käytössä
Yläkerran kattoon parikunta halusi kattoparrut korostamaan vanhan rakennuksen ilmettä. Viitala koemaalasi ensin usealla eri sävyllä, kunnes löysi palkkeihin molempia miellyttävän värin.
─ Kaikissa palkeissa oli pitkittäinen syvä halkeama. Ajattelin, että se automaattisesti laitetaan kattoa kohti, niin ettei se näy, kun en saanut maalia sinne halkeamaan maalatessa töpöteltyä, Viitala huokaa.
Tietenkin parrut tulivat juuri päinvastoin, eli halkeama alaspäin, jolloin halkeaman maalaamattomuus paistoi ainakin rakentajapariskunnan silmiin häiritsevästi.
─ Kun näin valkoisen pilkottavan halkeamista, meinasin purskahtaa itkuun. Sitten vain kokeilemaan kaikenkokoista pensseliä, jotta halkeaman saisi ylöspäin maalattua, Viitala kertoo.
Lopulta ratkaisu löytyi luomiväripensselistä.
─ Maalasin halkeamat piiloon luomiväripensselillä. Mulla oli lukulasit päässä ja käytin maalaamiseen viidestä kuuteen tuntia, Viitala naurahtaa pikku virheen jälkeenpäin tuntuen hauskoja seurauksia.
