Makrameesolmeilun alkuun 1970-luvun kirjoilla

Mirkka Saarijärven boheemi luonne sai kipinän ja syttyi kunnon roihuun makrameesta ja sen monipuolisuudesta käsityönä.

– Se tuli vastaan sosiaalisessa mediassa ja verkossa mulle pari vuotta sitten. Siitä sitten innostuin.

Makramee oli hyvin suosittua hippiaikana 1960-70-luvulla ja nyt se on noussut nopeassa tahdissa uudestaan.

– Naiset käyttivät silloin kasseja ja vöitä ja kaikkea mahdollista. En tiedä miksi se nyt puolen vuosisadan jälkeen on noussut uudestaan.

Rautalangastakin voi tehdä

Saarijärvi tekee tilaustöinä seinävaatteita, amppeleita ja lyhtyjä.

– Teen itse melko kierteisestä puuvillasta, mutta raaka-aineena voi käyttää juuttia, nahkaa, trikoota, kuteita ja vaikka rautalankaa.

Suomessa on Saarijärven mukaan monta hyvää raaka-ainetta valmistavaa yritystä.

– Kauhavalla Lankava tekee hyvää lankaa, mutta itse tilaan omani Latviasta asti.

Saarijärvi pitää eniten neljän millimetrin puuvillalangasta.

– Jos tekee useammasta väristä, niin saa olla tarkkana mihin lanka lopulta päätyy. Toisaalta mitään sääntöjä ei ole ja se on kiva.

Visualisti, artesaani Saarijärvi vastaa päätyökseen Vaasassa ja Seinäjoella olevien myymälöiden visuaalisesta ilmeestä ja sisustuksesta.

– Yritän pitää tätä tilaustöiden tekemistä puoliharrastuksena ja sellaisena, että se voi olla myös luovaa.

Tilauksia laidasta laitaan

Saarijärvellä on tilauksia tasaisesti.

– Oikeastaan nyt keväällä kukka-amppeliajan alkaessa puhelin soi entistä useammin.

Intialaiset tehtaat myyvät tunnettujen makrameesuunnittelijoiden kopiotuotteita.

– Tekniikka on pystytty jäljittämään 1200-luvulle, joten siinä mielessä on vaikea mennä sanomaan kuka on keksinyt jonkun mallin.

Saarijärvi pitää Vaasassa makrameen teon kursseja ja toivoo saavansa siellä innostettua ihmisiä harrastuksesta.  Kurssilla pienen Seinävaatteen teon saa valmiiksi viidessä tunnissa, amppelin puolestaan kolmessa.

– Teen kuitenkin näitä itse ja silloin on vaara, että kotini täyttyy näistä.