Kotini kahdeksanjalkaiset lemmikit

Vielä viisi vuotta sitten 26-vuotias Sarina Hakala kiljui ja itki, kun hämähäkki vipelsi esiin kodin nurkasta.  

– Minulla oli niin paha araknofobia eli hämähäkkipelko, että tunsin olevani kuin kahleissa. Lapsesta asti olin pelännyt niitä ilman mitään kummempaa syytä. Sitten päätin, että nyt saa riittää ja aloin siedättää itseäni niille, hän kertoo.  

Siedätyshoito alkoi toisen hämähäkkiharrastajan luona, jossa hän altisti itsensä turvallisesti pelolleen. 

– Katselin hämähäkkejä ja kysyin samalla kaikenlaisia kysymyksiä niistä. Lisäksi katsoin hämähäkeistä kuvia, videoita ja elokuvia.  

Lopulta nuori nainen voitti pelkonsa. 

– Kokemus oli todella vapauttava. Kahleeni jäivät sinne harrastajan asuntoon, hän kuvailee. 

Pelkääjästä harrastajaksi 

Muutama kuukausi pelon voittamisen jälkeen, Hakalan kotoa löytyi jo ensimmäinen oma lemmikkihämähäkki.   

– Hintukka tuli meille 4,5 vuotta sitten. Se on lajiltaan Brasilian valkopolvi. Tutustuin tähän lajiin harrastajan luona vieraillessani.  

Brasilian valkopolvi sopii hyvin aloittavalle harrastajalle. 

– Se on moneen muuhun lajiin verrattuna eläväinen laji. Se hyökkää kimppuun kuin yleinen syyttäjä silloin, kun sille laittaa vettä tai siirtää sitä pois terraariosta. Sitä on mielenkiintoista seurata, Hakala nauraa.  

Hintukan jälkeen perheeseen tuli samana vuonna vielä muutama hämähäkki lisää ja siitä määrä on vain kasvanut. 

– Parhaimmillaan näitä on ollut yli 30. Tällä hetkellä meillä on 12 tarantulaa ja skorpioni nimeltään Väinö. 

Hämähäkkien terraariot ovat valloittaneet olohuoneen kirjahyllyn.  

– Suurin hämähäkkini on 22 senttiä. Pienin on taas noin kolmesenttinen. 

Jokaisessa terraariossa on vain yksi hämähäkki, vaikka joitakin lajeja voi laittaa samaankin terraarioon. 

– Silti on olemassa riski, että ne syövät toisiaan. Minulla oli kymmenen hämähäkkiä samassa terraariossa ja vain neljä niistä selviytyi, kun yksi alfanaaras popsi niitä. Nyt nämä neljä ovat lähteneet uusiin koteihin. 

Uuteen kotiin lähti myös Pete-hämähäkki, joka nousi junan kyytiin ja matkasi Etelä-Suomeen. 

– Pete lähti naisiin, parittelemaan, Hakala nauraa.  

– Koiraan, joka elää noin 10-vuotiaaksi, ainoa elämäntehtävä on tulla sukukypsäksi, etsiä parittelukumppani ja kuolla, hän jatkaa. 

Hämähäkkivauvoja, joita voi tulla kerralla kymmeniä tai jopa satoja, ei ole vielä nähty kodissa.  

– Yhden naaraan annoin kaverille, jos se saa vauvoja, saan sitten niistä muutaman. 

Hämähäkki lemmikkinä on halpa harrastus 

Kaikki Hakalan hämähäkit ovat eri lajia, joita hän on hankkinut eri puolilta Suomea muilta harrastajilta. 

– Olen maksanut niistä noin 10–50 euroa kappaleelta. Liikkeessä yhden hämähäkin hinta voi olla liki 100 euroa.  

Kun mukaan lasketaan terraariot ja muut tarpeelliset tarvikkeet, harrastukseen on kulunut 4,5 vuoden aikana noin 500 euroa. 

– Tämä on halpa harrastus moneen muuhun harrastukseen verrattuna, eikä vie paljon aikaa.  

Päivisin Hakala tarkistaa, että terraarioissa on kaikki hyvin, eikä kukaan hämähäkeistä ole kuollut. 

– Lisään kosteutta tarvittaessa terraarioihin ja annan hämähäkeille vettä ja ruokaa. Ne syövät hyönteisiä, kuten sirkkoja, jauhomatoja ja torakoita, joita kasvatan itse. 

Parhaimmillaan kodin saunassa on majaillut jopa 500 torakkaa. 

– Sauna on lämpöisin paikka säilytyslaatikolle. Nyt niitä on enää noin 150, kun olen antanut niitä muille pitkin Vaasaa. 

Hämähäkit eivät sovi kaikille

Myrkyllisten hämähäkkien kanssa puuhastelu ei sovi kuitenkaan kaikille, Hakala painottaa. 

– Omistajan pitää olla itsevarma ja tietää mitä tekee.  Kun hämähäkin siirtää väliaikaiseen paikkaan siivouksen ajaksi, paniikki ei voi iskeä. Järki pitää olla päässä koko ajan, eikä saa alkaa sooloilla. 

Hän itse siirtää hämähäkkejä aina kättä pidemmällä, kuten pinseteillä ja kumihanskat kädessä. 

– Hämähäkeillä on takaruumiissa poltinkarvat, joita ne potkivat, jos ne tuntevat olonsa uhatuksi. 

Myrkyllisyyden lisäksi hämähäkit ovat Hakalan mukaan myös hyvin apaattisia eläimiä, joten kavereiksi niistä ei ole.  

– Ne voivat hengata viikonkin samassa paikassa ja sitten liikuttaa paria jalkaa eteenpäin, kun taas jämähtävät paikalleen viikoksi, hän nauraa.  

– Ne ovat kuitenkin omalla tavallaan mielenkiintoisia. Kun ne hyökkäävät ruuan kimppuun, kaivavat tunneleita tai vaihtavat nahkaansa kasvaessaan, niitä on todella mielenkiintoista seurata, hän lisää.