Kunpa sinut tuntisin paremmin – parisuhdekurssi antaa uusia näkökulmia ja toimintamalleja

Perheneuvojat Riikka Uuksulainen ja Unto Kangasniemi työskentelevät Perheasiain neuvottelukeskuksessa, josta voi hakea maksutonta keskusteluapua pariskuntana, yksin tai perheenä. Perheneuvoja toimii keskustelun välittäjänä ja kuuntelijana auttaen etsimään parisuhteeseen uusia näkökulmia ja toimintamalleja.

Riikka ja Unto vetävät 23.‒25. lokakuuta Lankarin leirikeskuksessa Nurmossa Seinäjoen seurakunnan ”Kunpa sinut tuntisin paremmin” -kurssin. Viikonlopun aikana pohditaan parisuhdetta ja pyritään lisäämään ymmärrystä, painopiste on keskusteluissa oman parin kanssa.

Mistä kumpuaa se tunne, että en enää tunne puolisoani?

Unto: Positiivisessa mielessä kyse voi olla siitä, että pitkässäkin parisuhteessa kumppanistaan löytää aina uusissa tilanteissa uusia puolia, joista voi yllättyä.

Riikka: Parisuhteessa voi kehittyä tunne siitä, että olemme etääntyneet toisistamme. Jos ei puhuta, katsota, kosketeta, kuunnella tai käännytä toistemme puoleen, ei pian enää tiedetä, mitä toinen ajattelee, missä toinen suhteemme suhteen menee. Silloin kokee olevansa yksin.

Unto: Kun aika arjessa on kortilla, muuttuu yhteinen elämä herkästi erillään juoksemiseksi. Etäännytään, yksinäistytään, ei enää tiedetä, mitä toiselle kuuluu.

Mitä kannattaa tehdä, kun itsessään tämän tunteen tunnistaa?

Unto: Kannattaa pysähtyä ja varata aikaa, miettiä, miten murtaa arjen rutiini. Voiko tehdä edes yhden pienen muutoksen? Aika kahdestaan, irtaantuminen arjesta, voi olla pieni viikonloppumatka tai vaikka nokipannuretki laavulle.

Riikka: On hyvä harjoitus miettiä, mitä meidän kotimme kynnyksellä tapahtuu. En tarkoita, että pitäisi luoda jokin seremonia, mutta toiselle voi näyttää moikkaamalla, että täällä olen, olen odottanut sinua ja ajatellut sinua – tervetuloa kotiin. Jo näin pienestä läsnäolon tarjoamisesta voi tulla askel yhteyden korjaamiseen, pois etääntymisestä.

Unto: Se, millä sanoilla kotiin tullaan, on todella merkityksellistä – vai tullaanko sinne sanoilla ollenkaan. Sanotaanko, minne mennään tai koska tullaan. Tietoisuus siitä, missä toinen sekä konkreettisesti että ajatuksissaan menee, luo turvallisuutta.

Riikka: Kun ollaan erossa, on tärkeää tietää, että ollaan kuitenkin toisensa mielessä. Voiko vaikka päivän aikana laittaa WhatsApp-viestin tai kysyä illalla, miten meni se palaveri, jota aamulla jännitit? Jo näin pienestä syntyy tunne, että olen tärkeä toiselle, hän välittää ja on kiinnostunut siitä, miten arkeni sujuu.

Unto: Useimmiten huomaamme kyllä sen, mikä toisessa hiertää, mutta todella tärkeää on kysyä itseltään, miten minä voin tilannetta korjata. On aikuisuuden ja kasvun edellytys, että osaa katsoa peiliin. Kaikki ei ole toisen vastuulla.

Riikka: Kun on kiukkuinen, vihainen tai hermostunut, alla on yleensä jotakin paljon haavoittuvampaa. Epävarmuutta siitä, kuinka tärkeä on toiselle – välitätkö minusta, arvostatko minua? Kannattaa myös pohtia omien reaktioidensa taustoja, tunnenko epäoikeudenmukaisuutta tai tulevani ohitetuksi.

Unto: Yksi tärkein parisuhteen turvallisuuden mittari on puhuminen. Voinko puhua tulematta syytetyksi, uskallanko paljastaa omat haavani ja herkät kohtani tulematta torjutuksi?

Haluamme jokainen tulla nähdyksi, kuulluksi, hyväksytyksi ja rakastetuksi – Ja nähdä, kuulla, hyväksyä ja rakastaa.

Unto Kangasniemi, Perheneuvoja

Jos pari tuntee olevansa umpikujassa, miten Perheasiain neuvottelukeskus voi auttaa?

Unto: Jotta pari uskaltaa puhua, täytyy tilanteen olla turvallinen. Turvallisuutta lisää jo se, kun keskustelussa läsnä on kolmas osapuoli, ammattilainen. Ammattilainen rohkaisee, auttaa ja sanoittaa, toimii tunnepurkausten hillitsijänä, kanavoijana – ja ymmärtäjänä.

Riikka: Perheneuvontaan kannattaa hakeutua jo silloin kun mietitään, miksi meidän on vaikeaa puhua, vaikka haluaisimme ja kun tilanne ei ole vielä eskaloitunut isommaksi kriisiksi. Avain ymmärtämättömyyden ymmärtämiseen löytyy monesti siitä, että parisuhteeseen ei tulla tyhjiöstä. Toistamme usein tahtomattamme historiamme ja perhetaustastamme meille opettamia haitallisia käytösmalleja ja rooleja.

Unto: Aina tunteille ei ole aluksi edes sanoja, joutuu hämmästellen miettimään, mikä se on ja mistä se tulee. Kun perheneuvonnassa pohdinta saa aikaa ja tilaa ja asioita piirretään vaikka ihan konkreettisesti taululle, tehdään jo neljän ja viiden kerran aikana hurjia oivallusmatkoja, joita ei arjessa tule tehdyksi.

Riikka: Täällä ei tosiaan tehdä pelkästään parityötä, vaan myös huikeita oivalluksia henkilökohtaisella tasolla: kuka minä olen, miten minä suhteessa olen ja toimin. Kun turvallinen suhde toisen kanssa alkaa pariterapiassa rakentua, saa itsekin mahdollisuuden koostua ihmisenä uudella tavalla.

Unto: Perheneuvoja ei missään tilanteessa asetu kummankaan puolelle, hän on aina parisuhteen puolella – ja lasten puolella.

Riikka: Joskus perheneuvontaprosessissa pari voi tulla johtopäätökseen, että heidän ei ole enää mahdollista jatkaa yhdessä. Silloin neuvonta on eroon liittyvien tunteiden työstämistä ja jos perheessä on lapsia, yhteistyövanhemmuuden suunnittelua. Myös eroparit hyötyvät siitä, että pystytään puhumaan.

Unto: Etelä-Pohjanmaan perheasiain neuvottelukeskuksessa meitä on viisi perheasiain sovittelijakoulutuksen saanutta. Perheasiain sovittelu koskee nimenomaan lasten asioita, miten ne erotilanteessa järjestetään. Teemme sovittelua koko maakunnan alueella, pari voi siihen itse hakeutua.

Kenelle ”Kunpa sinut tuntisin paremmin” -parisuhdekurssi sopii?

Riikka: Rohkaisen mukaan kaikkia pareja, jotka haluavat vahvistaa keskinäistä yhteyttään ja haluavat ymmärtää toisiaan paremmin, myös niitä hankalia kohtia, joita kaikilla pareilla on aika ajoin. Mitä tapahtuu siinä erossa, halkeamassa, kun emme enää löydä toistemme lähelle.

Unto: Kun joudutaan toisistaan erilleen, tulee riitoja ja yksinäisyyden tuntemusta. Halkeaman tutkimisen kautta avataan sitä, kuinka uskaltaa turvallisesti näyttää toisillemme haavoittuvuuttamme, kuinka puhua omista tarpeista ja peloista ja sitä kautta löytää läheisyyttä toiseen.

Riikka: Vähän rohkeutta täytyy olla, pitää uskaltaa heittäytyä haastavampiinkin aiheisiin. Toisaalta avointa mieltä ja suostumista ajattelemaan parisuhdetta ja meitä, keitä me olemme. Viikonlopun aikana tehdään paljon paritehtäviä, jotka jaetaan vain kumppanin kanssa. Tämä ei ole vertaisryhmä, asioita ei tarvitse jakaa muille eikä omasta suhteesta puhua julkisesti.

Unto: Kurssille voivat tulla niin vasta seurustelevat parit kuin useamman vuosikymmenen aviossa olleet. Ihminen muuttuu koko elämänsä ajan ja toisen saa löytää uudelleen aina eri elämänvaiheissa. Parisuhde on elämän iso voimavara ja ihmisen on hyvä olla lähellä toista, sellaisena kuin on, hyväksyttynä. Haluamme jokainen tulla nähdyksi, kuulluksi, hyväksytyksi ja rakastetuksi – ja nähdä, kuulla, hyväksyä ja rakastaa.