Ei suomenhevosta rakkaampaa
Riina Keskinen ja Olli Sippola edustavat eri sukupolvia, mutta rakkaus heillä on yhteinen. Suomenhevosen tenho on temmannut molemmat iäksi.
Onpa rohkea, pystypäinen varsa”, Olli Sippola toteaa Riina Keskisen Riksun Ruusu -tamman orivarsasta. Lausuma on kehu, sillä pikkuvarsan tomera, joskin vielä hieman koikkelehtiva meno kesäisellä laitumella ennustaa sille uljasta raviaskelta myöhemmin.
Tuurissa asuva Riina Keskinen ja kuortanelainen Olli Sippola ovat molemmat suomenhevoskasvattajia. He eivät tunne toisiaan entuudestaan, mutta kohdatessa yhteisistä keskustelunaiheista ei tule loppua. Suomenhevosten sukulinjat, omien hevosten jälkeläisten ravimenestys ja kokemusten vaihto hevosklinikoista, eläinlääkäreistä ja varsanostajista puhuttavat.
Yhteneväistä on myös ajankäyttö. Kaikki liikenevä aika kuluu hevosten parissa.
–Kesällä luulisi, että hieman helpottaa, kun hevoset ovat laitumella, mutta eihän se niin mene. Kesällä on kiireisintä.
Omat hoppunsa tuovat varsomiset, joita Keskinen pyrkii seuraamaan talliin ja laitumille asennettujen kameroiden avulla. Varsomisen jälkeen alkavat seuraavan varsan valmistelut eläinlääkärivierailuineen, klinikkakäynteineen ja siemenenhakureissuineen.
–Suomenhevosvarsan tekeminen on onneksi vähän halvempaa kuin lämminverisen, Olli Sippola sanoo.
Kaksikko laskeskelee suomenhevosvarsan hinnaksi tulevan vähintään kolme tuhatta euroa, eikä summaan ole laskettu tamman kuluja eikä tokikaan omia työtunteja.
– Hevosten kanssa eläminen on ympärivuorokautista, mutta en silti haluaisi elää muulla tavoin, Riina Keskinen varmentaa.
Molemmilla on hyvänä apunaan puolisot ja perheet, mistä he kiittelevätkin.
Ei bisnes, vaan elämäntapa
Suomenhevoskasvattaja siis omistaa emätamman tai -tammoja, joita sitten varsottaa parhailla mahdollisilla isäoreilla. Varsat myydään vieroituksen jälkeen puolivuotiaina tai viimeistään seuraavana vuonna. Hyvällä hinnalla kai?
Tuottoisuus kuulemma vaihtelee suuresti. Toisinaan varsa yritetään varata hyvällä hinnalla, vaikka se ei ole vielä edes syntynyt. Joskus tuntuu, ettei saa kaupaksi edes alle tekohinnan, Olli Sippola sanoo.
–Ei tämä mikään kovatuottoinen bisnes ole, Riina Keskinen painottaa.
Hän tekee hevostenpidon lisäksi muuta työtä yrittäjänä ja toimitusjohtajana. Sippolan hevoskasvatuksen on mahdollistanut maanviljelijän työ.
Mikä sitten ajaa hommaan, Olli Sippola?
–Kiintymys hevosiin, se se kai on. Minulla on ollut hevosia vuodesta 1973, joten on tähän hevosarkeen jo niin tottunut.
–Rakkaus suomenhevoseen ja kaikkeen tähän tekemiseen. Kun varsa syntyy ja on terve, se on upea hetki. Vielä kun oma kasvatti lähtee tallilta hyvään kotiin ja saa myöhemmin menestystä kilparadoilla, se kruunaa kaiken, Riina Keskinen sanoo.
Toki raha on tärkeä tekijä, ilman sitä ei hevostoimintaa pyöritetä. Sippolalla on tallissaan kymmenen hevosta, Keskisellä kaksitoista. Molempien kasvatit ovat niittäneet menestystä.
Sippolan kasvattajaura on huipentunut suomenhevoskasvattajan Graalin maljaan eli ravikuninkuuteen, kun Emme-tamman varsa Evartti kruunattiin viime vuonna ravikuninkaaksi. Oriin menestys on tuonut tienestejä myös kasvattajalle, raveissa maksettavina kasvattajarahoina.
–Tuuletitko villisti Seinäjoen Kuninkuusraveissa viime vuonna? Riina Keskinen kysyy Olli Sippolalta.
– Nooo… en. Sippola estelee.
– Nautiskelin voitosta sitten yksistäni. Jännitin kyllä kovaa, vaikka etukäteen ajattelin, etten jännitä.
Kirkkain kruunu on tavoitteena
Olli Sippola on kasvattanut 48 hevosta. Riina Keskisen luku on 39. Sippola sanoo olevansa kasvattajana jo jäähdyttelyvaiheessa. Tallissa on vain yksi siitostamma, 24-vuotias Emme.
Keskinen sitä vastoin on vasta pääsemässä vauhtiin. Siitoskäytössä olevia suomenhevosia hänellä on peräti kahdeksan, eikä toiminnan pienentäminen ole ajatuksissa.
Keskinen on rakentanut tiluksilleen moderneja tallirakennuksia ja pihattoja toisensa perään – niin melkein voisi sanoa – ja kumpuilevaan maastoon aidatut laitumet jatkuvat kauas.
–Jos tästä jotain puuttuu, niin ajomaastot. Ehkä jossain vaiheessa saan vähän lisää maata, niin voin tehdä tilan ympäri ajolenkin.
Ajomaastoja ei varsinaisesti kasvatustoiminnan vuoksi tarvita, sillä siitostammoja ei treenata.
–Myytäviä varsojakaan en aja, mutta toki niille opetetaan perustaitoja, kuten talutuksessa kulkemista ja totutetaan kavioiden hoitoon sekä muihin hoitotoimenpiteisiin.
Tavoitteena Riina Keskisellä on jatkaa elämäntapaansa suomenhevosten parissa. Kuninkuusravien voittajaseppele olisi myös mukava joskus vielä nähdä oman kasvatin kaulassa.
Etelä-Pohjanmaa on suomenhevosmaakunta
Suomessa on kaikkiaan 74 000 hevosta. Niistä 19 000 on suomenhevosia. Suomenhevosista noin 2 300 asuu Etelä-Pohjanmaalla. Suomen koko hevoskannasta (kaikki rodut) noin 8 % asuu eteläpohjalaispitäjissä.
Täällä on siis paljon hevosia suhteessa asukasmäärään, koska ihmisiä maakunnassa asuu vain 3,6 % Suomen väestöstä. Erityisen vahva asema Etelä-Pohjanmaalla on suomenhevosella. Suomenhevosvarsoja syntyi Suomessa viime vuonna 1 127 kappaletta, niistä 9,7 prosenttia (109 kpl) Etelä-Pohjanmaalla.
Eteläpohjalaisomistuksessa olleita suomenhevosia tai maakunnassa syntyneitä suomenhevosia on osallistunut Kuninkuusraveihin ainakin 69 kappaletta. Myös voittoseppeleitä ovat maakunnan hevoset kisasta kaulaansa saaneet.
Seinäjoen Kuninkuusraveissa järjestetäänkin suomenhevosvarsojen huutokauppa (perjantaina 30.7.), mikä sopii hyvin suomenhevosen juhlan aattoon. Kaupan on 2- ja 3-vuotiaita varsoja, joita maakunnan suomenhevoskasvattajat ovat saaneet alkukesän aikana ilmoittaa huutokauppaluetteloon.
Lähde: Hevostalous lukuina -julkaisu, Hevosalan koulutustarve Etelä-Pohjanmaalla -opinnäytetyö (Hanna Autio).