Mitä niistä perusoikeuksista
Olipa kerran valtio, joka päätti antaa lääkäreille vallan päättää kansalaistensa oikeuksien rajoittamisesta. Tarkoitus oli hyvä – pandemian hillitseminen.
Kansalaiset hurrasivat ja ylistivät päätöksentekijöitä ”Me emme välitä perusoikeuksistamme. Me luotamme kaikkitietäviin virkamiehiin.” Muutama yksittäinen soraääni lääketieteen asettamista perusoikeuksien yläpuolelle vaiennettiin massahurrausten alle.
Koneisto lähti käyntiin. Tehostettiin, jäljitettiin, asetettiin ihmisiä karanteeniin ja eristettiin. Kaikki hiemankin eriävät mielipiteet huudettiin hiljaisiksi ”Miten te uskallatte epäillä viisaita virkamiehiä – lääketieteen ihmeidentekijöitä? Kyllä he tietävät oletteko positiivisia, altistuneita ja pitääkö teidät eristää. He perustavat päätöksensä lääketieteellisiin faktoihin. Ei niitä voi kyseenalaistaa. Teidän perusoikeutenne ovat toisarvoisia.”
Testejä oli kahdenlaisia A ja B. A testit olivat varmempia laboratorioversioita ja B:t pikatestejä, joilla jokainen pystyi tarkistamaan tilanteensa viruksen osalta ostamalla testin kaupasta maidon ja leivän ohella. B:t olivat epäluotettavampia, mutta kyllä nekin kelpasivat totuuttaan janoavalle kansalle. B kertoi todennäköisyyden. A varmuuden.
Miten te uskallatte epäillä viisaita virkamiehiä – lääketieteen ihmeidentekijöitä?
Myös suuret terveysjätit käyttivät B:tä ja ilmoittivat heti valtion koneistolle, jos heidän B-testinsä piirsi näyttöön positiivisuuden viivan. Koska B:t antoivat vääriä tuloksia, ihmisiä eristettiin ja asetetiin karanteeniin virheellisesti. Karanteeni vastasi tuomituille rikolliselle käytettävää jalkapantavalvontaa. Kotoa ei saanut käytännössä poistua.
Se, että vallankäytön uhrit eivät voineet tarkistaa testiä B, koska se oli hävitetty, teki näytön kyseenalaistamisen mahdottomaksi. Yksi oikeusvaltioperiaate heitettiin romukoppaan.
Lääkärit eivät välittäneet. Ei vaikka A-testi osoitti B:n tuloksen virheelliseksi. Se, jonka lääkärit olivat itse varmaksi julistaneet. Ei se heitä enää kiinnostanut. Heille oli annettu valta. He toimivat. Antoivat mahtikäskynsä kansalaisille eristäytyä ja asettua karanteeniin. Poliisin pitää keskeyttää pakkotoimi tai pidätys heti, kun sen perusteettomuus selviää. Lääkärit eivät tuota oikeusvaltion periaatetta noudattaneet. Eivät oikaisseet päätöksiään, eivät vastanneet kyselyihin.
Sivulliset uhrit, lasten jääminen jälkeen opetuksessa, sosiaalinen vinoutuminen, mielenterveyden heikkeneminen ja pahoinvoinnin lisääntyminen, niillä ei ollut merkitystä. Eikä sillä, että päätökset olisivat pohjautuneet juridisesti pitävään näyttöön. Yksilön perusoikeudet uhrattiin kovin helposti yhteiseksi totuudeksi nimetyn uskonnon alttarilla.
Ja kansa oli hiljaa. Hyväksyi kaiken ja jatkoi hetken kuluttua huutamista, ”Ihmiset on pakkorokotettava”. Demokratian kulmakivet haudattiin valtiossa hiljaisuudessa kansan siunauksella, ja valta annettiin määräämättömäksi ajaksi lääketieteelle. Ainoa totuus, joka valtiossa hyväksyttiin.
100 vuotta myöhemmin ihmiset ihmettelivät historiankirjoista, miten helposti kansalaiset luopuivat koko länsimaisen elämäntavan perusteista.
P.S Kirjoitus ei ole rokotevastainen.
Harri Puhakainen
Kaupallinen teematuottaja, I-Mediat
