Polku johti Kanadaan, josta löytyi uusi koti
Olavi Hepomäen työkeikka Kanadassa venyi neljästä vuodesta kuudeksitoista vuodeksi. Kanadasta tuli perheen uusi koti ja kaksi perheen neljästä lapsesta jäivät sinne asumaan.
Elettiin vuotta 2003, kun Olavi Hepomäki vaimonsa Riitan sekä perheen kahden alle kouluikäisen lapsen kanssa laskeutuivat Sudburyn lentokentälle Kanadaan.
– Kanadasta on yleensä kuvia, joissa maisema on jylhää ja metsää on paljon. Sen verran olimme internetistä tutkineet, että Sudbury on vanha kaivoskaupunki, eikä mitenkään kaunis paikka. Kun laskeuduimme sinne, niin vettä tuli vaakasuoraan ja oli tosi kylmä. Onneksi vastaanotto muuten oli tosi lämmin, Hepomäki muistelee.
Hepomäki oli tullut töihin Sudburyn Pyhän Matteuksen seurakuntaan suomenkieliseksi papiksi. Ontarion provinssissa sijaitsevassa yli 160 000 asukkaan Sudburyn pääkielenä on englanti.
– Sudburyssä oli tihein ranskalainen väestö Quebecin ulkopuolella, mutta kyllä siellä hyvin englannilla pärjäsi. Siellä asui myös hyvin vilkas suomalaisyhteisö, joita oli siihen aikaan vielä muutama tuhat.
Kohteliaat kanadalaiset
Olavin vaimo Riitta oli työskennellyt Tansaniassa kuusi vuotta, mutta Olaville Kanada oli ensimmäinen maa, jossa hän ulkomailla oli asunut.
– Kun menee ulkomaille töihin, niin kyllä sitä vähän orvoksi tuntee itsensä, vaikka siellä pärjääkin esimerkiksi kielen ja kulttuurin kanssa. Ihan aluksi sitä koittaa sopeutua niin kovasti, että hyväksyy kaiken.
Kanadalaisia Hepomäki kehuu iloiksi ja kohteliaiksi.
– Kohteliaisuus on kanadalainen hyve ja siellä koitetaan olla aina ystävällisiä. Kanada koostuu kansoista ja siellä ajatellaan, että kansan voimavara on moninaisuudessa. Erilaisuutta siedetään siellä enemmän kuin monessa muussa maassa, Hepomäki sanoo.
Pitkät pellot
Hepomäet muuttivat Sudburystä seitsemän vuoden jälkeen Etelä-Ontarioon.
Kanada on iso maa ja Hepomäet totesivat sen ajaessaan autolla niin itä- kuin länsirannikolle, joihin matkaa kertyi useita tuhansia kilometrejä.
– Kävimme ensimmäisenä kesänä itärannikolla Atlantin rannalla, muun muassa Nova Scotiassa. Toisena kesänä ajoimme länsirannikolle Vancouveriin ja tulimme USA:n puolelta Keskilänttä takaisin. Se oli kovaa ajoa ja samaa pellon reunaa päästettiin pari päivää. Varsinaiset lakeudet löytyvät kyllä sieltä, Hepomäki naurahtaa.
Etelä-Pohjanmaan lakeuksille Pedersöressä syntynyt Hepomäki on kotiutunut hyvin.
Kanadassa papin työ oli pääosin yksin puurtamista.
– Kanadassa papin työ oli pääosin yksin puurtamista. Täällä olen päässyt mukaan tiimiin, jossa on hieno jakaa ajatuksia. Työkaverit ovat tulleet tärkeäksi voimavaraksi, Hepomäki kiittelee.
Aikaa lastenlapsille
Kanadasta muodostui Hepomäen perheelle uusi koti. Kun tuli aika palata Suomeen, perheen kaksi lasta päättivät jäädä Kanadaan asumaan.
Tytär asuu Torontossa ja opiskelee yliopistossa. Poika asuu perheen omistamassa talossa Toronton lähellä Cambridgessä.
– He kokivat, että ovat niin paljon kanadalaisia, etteivät osaa elää ja asua Suomessa.
Perheen lapsista kaksi asuu Suomessa ja lapsenlapsia on yhteensä neljä.
– Yhtenä isona motivaationa paluulle olivat lapsenlapset. Täällä voimme olla enemmän läsnä heidän elämässään.
Kirkon ulkosuomalaistyö
- Kirkon ulkosuomalaistyötä tehdään 37 maassa.
- Ulkosuomalaisseurakunta on kohtaamispaikka, jonne voi tulla lukemaan suomenkielisiä lehtiä, käymään jumalanpalveluksessa, jutustelemaan ja olemaan mukana eri kerhoissa, tilaisuuksissa ja juhlissa.
- Kirkolla on mahdollista saada omalla äidinkielellä apua monenlaisissa tilanteissa passin katoamisesta sairastumiseen ja kotiikävään. Jumalanpalvelukset, kirkolliset perhejuhlat, mahdollisuus yksityiseen keskusteluun sekä diakoninen työ ovat tärkeä osa seurakuntien toimintaa.
