Article image
Malla Ivalo kertoo, että saattohoitopotilaan rinnallakulkijan on hyvä olla perusluonteeltaan positiivinen. Potilas kaipaa aivan tavallista yhdessäoloa ja aina ei sanojakaan tarvita.
Kaupallinen yhteistyö

23.10.2020
Terveys ja hyvä elämä

Saattohoidon tukihenkilö kulkee rinnalla

Teksti: Kirsi Poltto
Kuva: Sarah Senf

Saattohoidossa oleva potilas ja hänen läheisensä tarvitsevat paljon tukea. Saattohoidon vapaaehtoistyötä tekevä tukihenkilö on rinnallakulkijana raskaassa elämänvaiheessa.

Saattohoito on kuolevan ihmisen hoitamista silloin, kun toivoa paranemisesta ei ole. Tavoitteena on oireiden helpottaminen ja kivun lievittäminen. Samalla autetaan potilasta ja hänen omaisiaan mahdollisen ahdistuksen käsittelyssä.

Saattohoidon vapaaehtoinen tukihenkilö on koulutettu vaikeisiin hetkiin antamaan turvaa, seuraa ja apua kuolevalle sekä hänen omaisilleen.

‒ Tapaan kutsua itseäni tukihenkilön sijasta mieluummin rinnallakulkijaksi, sanoo Malla Ivalo, joka on yksi Pohjanmaan Syöpäyhdistyksen 2018 Seinäjoella kouluttaman pilottiryhmän vapaaehtoisista.

Kuuntelua ja läsnäoloa

Tavallinen ihminen voi antaa saattohoidon tukihenkilönä kuolevalle ihmiselle tai hänen omaiselleen vierellä oloa, kuuntelua ja kiireetöntä läsnäoloa.

Vapaaehtoinen saattohoidon tukihenkilö ei korvaa ammattilaisten työtä eikä läheisten tukea, vaan täydentää niitä. Hän toimii aina ammattihenkilöstön rinnalla ja yhteistyössä heidän kanssaan. Saattohoidon tukihenkilö myös allekirjoittaa vaitiololupauksen.

Potilas voi toivoa saattohoitoon vapaaehtoista tukihenkilöä, jos hänellä on vähän läheisiä tai haluaa muista syistä lisäapua. Potilaan läheiselle tukihenkilö voi antaa mahdollisuuden tarpeelliseen lepotaukoon tai olla keskustelukumppanina, jonka kanssa esimerkiksi käydä läpi läheisen sairauden herättämiä tunteita.

Sairaalapastori Vappu Kangas toimii yhteyshenkilönä Seinäjoen kaupunginsairaalan osastolla A4 ja saattaa tukihenkilöä kaipaavat ja tukihenkilöt yhteen.

‒ Hänen johdollaan meidän noin kymmenen hengen tukihenkilöryhmämme kokoontuu kerran kuukaudessa palaute- ja keskustelutilaisuuteen, jossa on lupa tuoda esille mieltä mahdollisesti askarruttamaan jääneitä asioita, kertoo Malla Ivalo.

Saattohoidon tukihenkilö on ihmisenä ihmiselle

Saattohoidon tukihenkilö on valittu huolella muun muassa haastattelujen perusteella ja hän on saanut tehtäväänsä koulutuksen. Koulutuksia järjestävät esimerkiksi syöpäyhdistykset.

Malla Ivalo on tehnyt elämäntyönsä sairaanhoitajana, mutta kertoo, ettei saattohoidon tukihenkilönä toimiminen edellytä ammatillista osaamista tai aikaisempaa kokemusta kuolevien ihmisten kanssa toimimisesta.

‒ Pitää tulla toimeen ihmisten kanssa ja auttaa, jos on perusluonteeltaan positiivinen. On tärkeää olla oma itsensä, ihminen ihmiselle.

Malla Ivalo on ehtinyt tähän mennessä olla noin kymmenen ihmisen rinnallakulkijana, heistä ensimmäinen oli potilaan läheinen, muut ovat olleet potilaita.

‒ Ensimmäinen tapaaminen uuden ihmisen kanssa toki aina jännittää, kun emme tiedä toisistamme etukäteen kuin nimet.

Tapaamiskerrat päätetään yhdessä, yleensä tavataan kerran viikossa. Tapaamisen sisällöstä päättää aina potilas, jutellaan – tai ihan vaan ollaan hiljaa.

‒ Usein ihmettelen, miten luontevasti kaikki alkaa aina sujua, tapaamiseen varattu tunti menee äkkiä. Monesti otan sanomalehden mukaan ja luen potilasta kiinnostavia artikkeleita ja keskustelemme sitten niistä. Aivan tavallista yhdessäoloa.

Sanojakaan ei aina tarvita.

‒ Kosketuksessa on voimaa. Jos ihminen ei enää oikein ole tässä maailmassa, ei puhu, niin kosketus puhuu. On tärkeää, kun joku on lähellä.

saattohoito

”Kuolemasta ei puhuta”

Malla Ivalo kertoo, että kuolevan potilaan kanssa itse kuolema ja siihen liittyvät asiat ovat lopulta ehkä yllättävänkin harvoin esillä tapaamisissa tukihenkilön kanssa.

‒ Kuolemasta ei puhuta, jos potilas ei itse halua. Harvat haluavat. Ehkä ne ajatukset tulevat sitten ennemminkin yksin ollessa.

Rinnallakulkijan ja potilaan yhteinen taival vaihtelee mitaltaan.

‒ Eräs jäi yhteen kertaan, pisin on ollut noin kuukausi. Aina tapaamiset eivät pääty kuolemaan vaan siihen, että potilas ehkä siirtyy kotiin tai toiselle osastolle.

Potilaan kuolema pysäyttää aina.

‒ Jotkut ihmiset koskettavat jostakin syystä pintaa syvemmältä. Erityisesti mieleen on jäänyt omaa mummaani muistuttanut henkilö. Hänen kuolemansa oli minulle todella kova paikka.

Malla Ivalo ei kuitenkaan koe rinnalla kulkemista raskaaksi.

‒ Tämä tuo omaan elämään kiitollisuutta, pysähtyy välillä huomaamaan, miten hyvin asiat ovat. Tapaamisista saa voimaa, kohtaamisesta tullessa ei ole väsynyt olo, se ei ole työtä. Jatkan tätä varmasti niin kauan, kuin vain itse jaksan.

Jaksamista tuovat itselle mieluisat puuhat, mielen rauhoittaminen.

‒ Täytyy muistaa myös ladata omia akkujaan. Itselleni hiljaisuus ja yksinolo ovat tärkeitä, ihan vaan mökillä oleilu tai itsensä kuulostelu retriitissä tai joogassa.

Suosittelisitko tätä artikkelia muille?

Anna arviosi klikkaamalla tähteä 1 - 5

Uusimmat kaupallisen yhteistyön jutut

Uusimmat videot

Uusimmat blogit

Kaikki kirjoitukset