Ensimmäinen oli pelikaani, sitten havaittiin naakat
Harrastajilla ja amatööreillä on ollut suuri merkitys Suomen linnustotutkimuksessa. Ympäristötieteen lehtori Timo Vuorisalo kertoi Suomen linnustotutkimuksen alkuvaiheista Tieteen päivillä.
Suomen ensimmäinen lintuhavainto kirjattiin vuonna 1605. Tuolloin Sigridus Aronus Forsius oli nähnyt pelikaanin Turun linnan edustalla. Ensimmäiset havainnot naakoista on kirjattu vuodelle 1628. Tuolloin Juhana Henrikinpoika ampui niitä Naantalin kirkolla – ja sytytti samalla kirkon katon tuleen.
Ensimmäiset kirjat suomalaisista linnuista julkaisi von Wright: Finlands foglar, osa I vuonna 1859 ja von Wright ja Palmén Finlands foglar, osa II vuonna 1873.
3-osainen Fauna Fennica -käsikirjat Suomen selkärankaiseläimistöstä julkaistiin vuosina 1810 ja 1819. Suomessa oli tuolloin tavattu 192 lintulajia, joista 7 oli harhailijoita.
Lue myös
Lisää lajeja ja lisää tietämystä
Vähitellen lintujen lajiluettelo alkoi karttua. Vuonna 1857 luettelossa oli jo 237 lajia. Finlands foglar tiesi vuonna 1873 kertoa Suomessa olevan jo 316 lintulajia. Tällä hetkellä Suomen lintujen lajiluettelo on 2,4-kertaistunut 1800-luvun alusta. Vuoden 2021 loppuun mennessä Suomessa on havaittu 486 luonnonvaraiseksi luokiteltua lintulajia.
Lukumäärän kasvu ei välttämättä kerro lajien lisääntymisestä. Syynä saattaa olla myös tietämyksen kasvu ja linnuista kiinnostuneiden määrän lisääntyminen.
Suomesta tuli 1900-luvulla yksi maailman johtavista maista linnuston levinneisyyden ja kannan muutosten seurannassa.
Lukumäärä pinta-alaa kohti
Suomen lintutieteilijäksi kutsutaan Johan Axel Palménia (1845-1919), joka toimi eläintieteen professorina Helsingissä. Palmén julkaisi väitöskirjan lintujen muutosta, kehitti lintutopografian tutkimusohjelman ja aloitti lintujen rengastuksen vuonna 1913.
Topografinen tutkimus sisälsi alueen elinympäristöjen kuvauksen, lintujen lajiluettelot elinympäristöittäin ja kunkin lajin runsausarviot eri elinympäristöissä.
Lintutieteilijä Einari Merikallio alkoi 1900-luvun alkupuolella suositella siirtymistä topografisesta tutkimuksesta määrälliseen tutkimukseen. Havaitut lintuparit kirjattiin kulkureitin pääsaralta 25 metriä molemmin puolin ja vielä sen ulkopuoliselta apusaralta.
Merikalliosta tulikin lintulaskentojen merkittävin pioneeri Suomessa. Ensimmäiset lajilaskennat hän teki kesällä 1917 Kuolajärvellä. Hän myös käynnisti valtakunnalliset pesimälintulaskennat, joita teki itse vuosina 1941-1956.
