Kirja mukana kaikkialla
”Aattoillan paras hetki on se, kun kaikki on rauhoittunut ja saa olla kuusen ääressä kirjan ja suklaarasian kanssa”, kuvailee vaasalaisen lukupiirin jäsen.
– Kirjan on ehkä saanut joululahjaksi tai sen on hankkinut itse varmuuden vuoksi, jotta varmasti saa haluamansa, kuvailee lukemiselle parasta hetkeä lukupiirin jäsen Päivi.
Hän liittyi vaasalaiseen, vapaamuotoisesti kokoontuvaan lukupiiriin muutamia vuosia sitten ystävänsä pyynnöstä. Piiriin tarvittiin uusia jäseniä ja ystävä tiesi Päivin kirjallisuuden ystäväksi. Alkujaan piiri oli vaasalaisen Anne Salovaaran idea. Hän päätti perustaa lukupiirin marraskuussa 2013 muutaman tuntemansa lukutoukan kanssa. Kaikilla jäsenillä oli taustalla sama halu. Luettaviin kirjoihin kaivattiin monipuolisuutta.
– Huomasin, että luin aina melko saman tyylisiä kirjoja. Pysyin mukavuusalueellani. Tuohon aikaa myös lapseni oli pieni ja kirjaan tarttuminen tuntui vaikealta. Ajattelin, että porukan kanssa lukeminen voisi olla hauskaa, Anne kuvailee yhdeksän vuoden takaisia ajatuksia.
Mukaan piiriin pyydettiin ystäviä ja ystävien ystäviä. Kymmenestä hengestä liikkeelle lähtenyt ryhmä on vuosien aikana vakiintunut noin kahdeksaan.
– Aluksi mukana oli pari miestäkin, mutta he sitten jättäytyivät pois, Anne nauraa ja viittaa joukon naisvaltaisuuteen.
Lukupiirin yhdeksän vuotta, 70 kirjaa
Lukupiirin jäsenistä osa toimii opettajina ja osa muissa ammateissa. Kaikkia yhdistää rohkeus erilaisten kirjallisuuslajien kohtaamiseen.
– Tutumpien genrejen lisäksi olemme lukeneet kauhukirjallisuutta, runoutta ja näytelmiä. Moniin teoksista ei olisi tullut tartuttua ilman lukupiiriä. Yhdessä olemme lukeneet hyvin erilaista kirjallisuutta.
Yhdeksän vuoden aikana lukupiiri on keskustellut 70 lukemastaan kirjasta. Vuorotellen jäsentensä luona kokoontuva piiri päättää yhdessä luettavat kirjat. Kokoontumisten välille jätetään 4–6 viikkoa aikaa.
– Pyrimme vaihtamaan kirjallisuuden lajia jokaisen kirjan kohdalla. Näin käymme läpi niin koti- kuin ulkomaista kirjallisuutta ja sekä nais- että mieskirjailijoilta, kertoo lukupiirin jäsen Petra.
Ajan riittävyyttä ihmettelevälle lukupiirillä on omat vinkkinsä.
– Yhdistämme kirjallisuuden moneen. Viime vuosina osa on siirtynyt kuuntelemaan äänikirjoja ja osa taas on vannoutuneita paperikirjojen lukijoita. Ryhmästä löytyy myös e-kirjojen lukijoita. Aikaisemmin luimme kaikki paperikirjoja.
– Kirjoja on hyvä lukea esimerkiksi lapsen harrastuksen yhteydessä, vaikka painisalin eteisessä, Anne vinkkaa.
– Tai kuunnella äänikirjaa kuskatessa lapsia niihin harrastuksiin, Petra lisää.
– Myös ruuanlaiton ja silittämisen yhteydessä kuulokkeet voi nostaa korville, lukupiirin jäsen Tiina hymyilee ja kertoo, että kuulokkeet ovatkin nykyään aina lähettyvillä kotona.
Tämä on mainos. Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.Pisteet kirjoille
Kokoontumisissa kirjoista keskustellaan ja keskustelun päätteeksi jokainen antaa kirjalle pisteen. Jäsenistä Salovaara on kirjojen pisteiden mukaisen ”paremmuuslistan” ylläpitäjä.
– Monesti mielessä ollut pistemäärä on parantunut keskustelun aikana. Keskustelu laajentaa näkökulmaa.
Lukupiirin ensimmäinen käsitelty kirja oli Jan Guilloun Pahuus vuodelta 1996. Piirin 70. luettu kirja oli Kurt Vonnegutin vuonna 1969 ilmestynyt Teurastamo 5. Sitä lukupiiri suositteli seuraavilla sanoilla: ”Epäromaani, joka perustuu kirjailijan omiin kokemuksiin toisesta maailmansodasta. Romaanissa ei ihannoida sotaa eikä siinä ole sankareita, vaan niitä, jotka selviävät ja niitä, jotka eivät”.
Etsitkö lukemista?
Lukupiiri kokosi Pointin lukijoille lukemiensa 70 kirjan joukosta viisi suositusta. Teokset edustavat kirjallisuuden eri lajeja ja tarjoavat luettavaa moneen makuun. Kirjat ovat jääneet erityisellä tavalla lukupiiriläisten mieliin.
John Williams: Stoner (1965)
”Kirja kertoo Stoner-nimisen yliopisto-opettajan elämäkerran. Ajaton. Todella hyvä. Teki suuren vaikutuksen meistä moneen.”
Aki Ollikainen: Nälkävuosi (2012)
”Suomen nälkävuosiin perustuva tarina siitä, miten ihmiset selviytyivät kyseisistä vuosista. Yhden perheen tarina sen eri jäsenten näkökulmasta. Aihepiiri saattaa kuulostaa ankealta, mutta ei ole sitä. Mielenkiintoinen, koskettava.”
Mary Shelley: Frankenstein (1818)
”Todella erilainen kirja, mitä oletin. Kauhukirjallisuuden klassikko, mutta vanhanaikaista kauhua. Toi hyvin esiin romantiikan aikakauden ja tieteen, jota tuohon aikaan palvottiin. Teemoja, jotka voi yhdistää tähänkin aikakauteen. Ajaton.
Anni Kytömäki: Margarita (2020)
”Finlandia-voittaja. Sijoittuu sodanjälkeiseen Suomeen. Kaunis luontokuvaus jäi meillä monella mieleen. Kuvaus myös sodan särkemästä mielestä ja kuinka siitä selviydyttiin eteenpäin.
Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät (2014)
”Finlandia-voittaja. Lähitulevaisuuteen sijoittuva romaani, jossa käsitellään monia teemoja älylaitteiden voimasta aina eläinkokeiden oikeutukseen saakka. Inhimilliset päähenkilöt, joihin voi helposti samaistua.”
Lukemisen ilo on tärkeintä
Anne Salovaara työskentelee kirjallisuuden opettajana Vaasan IB-lukiossa. Hän on myös kirjailija, jonka nuorille suunnattu novellikokoelma Afroditen askelin julkaistiin vuonna 2017 ja romaani Näin piirretään kuu vuonna 2019. Keväällä 2023 Salovaaralta ilmestyy satukirja.
– Lukeminen on koko elämän perusta. Jos et ymmärrä lukemaasi, et pärjää maailmassa. Lukeminen on kaikista tärkein, mitä kouluissa opetetaan. Tästä syystä myös koulujen lukuprojektit ovat valtavan tärkeitä. Ne saattavat innostaa lapsia lukemaan aikuisiälläkin.
Anne kannustaa lapsia ja nuoria minkä tahansa kirjallisuuden pariin. Tärkeää ei ole aloittaa paksuista klassikoista, vaan tarttua kirjoihin, jotka kiinnostavat.
– Kirjallisuus on jotain, mihin voi upota ja josta voi nauttia eikä sitä tarvitse osata analysoida mitenkään hienosti. Tärkeintä on, että lukemiseen löytää ilon.
