Meidän kansallinen luonteenpiirteemme on puskurissa kiinni ajaminen
Kuvitellaan, että kiireellä jotain voittaa. Puskurissa kiinni ajaminen on myös ammattikuljettajalle tuttu ilmiö.
Kilometritolkulla puskurissa kiinni ajaminen on valitettavaa. Ilmiö on vuosien saatossa jopa lisääntynyt. Sen tietää vuosikymmeniä tien päällä työkseen ajanut toimitusjohtaja ja yrittäjä Jari Urpola Teuvalta.
– Mitä isompi perässä roikkuja, sitä vaarallisempi se edellä menijälle on.
Urpola ihmettelee, miksi raskaalla kalustolla yleensä halutaan ajaa kiinni edellä ajavan perässä.
– Luullaanko, että siitä on hyvä lähteä ohittamaan? On kylmä totuus, että siitä on äärimmäisen vaikea lähteä ohitukseen.
Urpola sanoo asiassa olevan ongelmia niin nuorilla kuin kokeneemmillakin kuljettajilla.
– On vaikea sanoa mistä se juurensa juontaa.
Lue myös
Muualla takapuskuriin ilmestyvä pyyhkäisee pian ohi
Urpola sanoo liikenteen olevan sitä kiihkeämpää ja vilkkaampaa mitä etelämmäksi Suomesta mennään. Jo Baltiassa ja Puolassa eron huomaa.
– Etelässä liikenteen tempo on nopeampaa meihin verrattuna. Siellä takapuskuriin liimautuja pyyhkäisee pian ohi. Kilometritolkulla siellä ei roikuta.
Edes Ruotsissa ei Urpolan mukaan ole samanlaista perässä roikkumisen ongelmaa kuin Suomessa.
– Norjan puolella taas olosuhteet ovat mahtaneet opettaa, että perässä ajo ei kannata. Jos edellä ajava joutuu ongelmiin, alkaa myös liian lähellä perässä roikkuvalle sattua ja tapahtua.
Meillä ei ole edes ruuhkia
Suomessa tiet ovat paljolti kapeampia verrattuna Keski-Eurooppaan. Meillä perässä roikkumista voi lisätä myös ohituspaikkojen vähyys.
– Esimerkiksi Ruotsissa on paljon leveäkaistateitä, Urpola sanoo.
Hän lisää, että meillä ei sentään ole ruuhkia. Keski-Euroopassa niitä riittää.
– On valitettavaa, että ihmisillä on mukamas niin kiire, Urpola huokaa.
Raskaan kaluston valvontaviikkojen yhteyteen voisi Urpolan mielestä sisällyttää myös resursseja valvoa liian lähellä perässä ajoja.
– Meitä on liikenteessä joka lähtöön.
Mitä pitäisi tehdä, kun rekka ajaa maantiellä kiinni henkilöauton perävaloissa?
Liikenneopettaja ja logistiikan kouluttaja Ari Huhtamäki Sedusta sanoo, että koulutuksessa kiinnitetään vahvasti huomiota ennakoivan ajamisen kulttuuriin, myös perässä ajamisen välttämiseen.
– Valitettavasti ammattikuljettajia on matkassa monilla eri aivoituksilla, hän sanoo.
Logistiikka-alan opiskelijoilla on aloittaessaan pääsääntöisesti kokemusta vain henkilöautolla ajosta. Huhtamäki sanoo, että hyvälläkään koulutuksella ei loppujen lopuksi päästä vaikuttamaan jokaisen kuljettajan omaan henkilökohtaiseen ajokäyttäytymiseen.
– Kannattaisi miettiä, voisiko 80 kilometrin tuntivauhdilla ehtiä sittenkin perille ajoissa, ja onko kuljettajalla itse asiassa niin kiire kuin hän luulee olevan, Huhtamäki analysoi.
Raskaan kaluston nopeudenrajoittimia säädetään Huhtamäen mukaan eri nopeuksille. Kuorma-autoissa saattaa ylin säädetty nopeus olla 88 – 89 kilometriä tunnissa, toisissa 82 – 84 kilometriä.
– Nykyisillä polttoaineen hinnoilla raskaan kaluston nopeuksia on saatettu taas laskea.
Edellä ajavalla ei ole mitään helppoa keinoa reagoida liian lähellä puskurissa ajavaan raskaaseen kalustoon.
– Tapaukset ja tiet ovat kaikki erilaisia. Turvallisin vaihtoehto lienee pysähtyä levähdysalueelle. Oman vauhdin kiihdyttäminen voi vastaavasti johtaa sakkoihin. Tasainen, suurin sallittu tiekohtainen ajonopeus voisi olla myös ratkaisu, Huhtamäki miettii.
Ohittaminen toinen suuri ongelma
Huhtamäki haluaa kiinnittää huomiota myös toiseen, yhä lisääntyneeseen tieliikenteen ongelmaan.
– Ohittaminen on tänä päivänä tosi törkeää ja vaarallista, hän sanoo.
Ohittamista kannattaisi harkita aina vähintään kahteen kertaan.
– Nykypäivän, jopa 34,5 metriä pitkiä rekkoja ei ohiteta hetkessä. Vastaavasti pitkä rekka ei välttämättä palaa ohituksen jälkeen nopeasti takaisin oman kaistan tiiviiseen autojonoon.
Verratessaan suomalaista liikennekäyttäytymistä muiden maiden vastaaviin Huhtamäellä on omat aavistuksensa.
– Meillä pitäisi olla lisää sietokykyä. Aina ei voi ajatella, että miksi juuri minun pitää odottaa.
