Article image
Jenni Tallbacka, 19, ajoi ensimmäisen työvuoden aikana raskasta kalustoa etelästä pohjoiseen, pääkaupunkiseudulta aina Rovaniemen korkeudelle asti. Milla Kortesaarelle, 19, kertyi ensimmäisen työvuoden aikana Volvon ratissa 60 000 ajokilometriä ympäri Suomen.
25.03.2021
Autot ja liikenne

Ei kai me ihan tielle asti mennä

Teksti ja kuvat: Hannele Norja

Milla Kortesaari, 19, on lähdössä huomenna tierumpujen vientiin Kemiin. Ja heti perään toiseen. Kotona hän on ylihuomenissa. Jenni Tallbacka, 19, ei vielä tiedä seuraavasta ajostaan. Se saattaa hyvinkin olla huomenna, sillä kutsu tulee usein yllättäen.

Alajärveltä kotoisin olevat serkukset eivät yhteisiä suunnitelmia opiskelupaikastaan tehneet. Mahdolliseen tulevaan kuljetusalan koulutuspaikkaan he kävivät kuitenkin tutustumassa yhdessä. Ensimmäisenä valinnastaan päätti alajärveläinen Milla Kortesaari, nykyään alavutelainen Jenni Tallbacka sen jälkeen.

– Eka opiskeluvuosi iski päin kasvoja. Meillä kummallakaan ei ollut kokemusta koneista, ei edes mopokorttia, Kortesaari muistelee.

– Isällä on sentään kuorma-autokortti, hän naurahtaa.

Kuorma-auton hytissä serkukset istuivat ensimmäisen kerran tutustuessaan Sedun koulutustarjontaan.

– Siitä käynnistä jäi mieleen myös opetuksessa ja liikenteenohjauksessa käytettävä valomiekka, Tallbacka jatkaa hauskoja muistoja.

Ei kai sentään tielle asti

Hytissä ollessaan naisille tuli mieleen, että voisihan tässä istua ihan työkseenkin. Mikään muukaan vaihtoehto ei ollut ylitse muiden noussut.

– Opiskelujen edetessä into alkoi kasvaa, vaikka ensimmäinen teoriapainotteinen vuosi teetti meille paljon työtä, Tallbacka myöntää.

– Opittavaa riitti, mutta ei se silti mitään rakettitiedettä ollut, Kortesaari lisää.

Serkusten into lisääntyi entisestään, kun toisena opiskeluvuotena alkoi liikenneopetus henkilöauton teoriatunneilla ja niiden jälkeen kuorma-auton teoriaopetus. 17-vuotiaana aloitetun ajokoulutuksen aikana tytöt ajoivat henkilö- ja kuorma-autokorttia samanaikaisesti. 18-vuotiaina heillä oli taskussaan niin sanottu rekkakortti.

– Taisin kyllä ensimmäistä kertaa ratin taakse istuessani kysyä opettajalta, että ei kai me sentään ihan tielle asti mennä, Kortesaari nauraa.

– Kyllä mentiin.

Kokonaisuudessaan yhdistelmäajoneuvon kuljettajan opinnot kestivät kolme vuotta.  Rekkakuskeiksi he valmistuivat keväällä 2020.

rekkaliikenne
Kuvaushetkellä auto ei taukopaikaltaan liikahtanut, joten Jenni Tallbackan turvavyö ei ollut kiinni, ajo-ote ei vastannut vaadittavaa, eikä työasukaan ollut se tavallinen. Niistä kaikista hän pitää työajoissaan tarkasti huolta.

Töitä ei tarvinnut odotella

Töiden alkamista serkusten ei tarvinnut odotella.

– Valmistumisen jälkeen olin viikonlopun kotona ja maanantaina alkoi työt, Kortesaari sanoo.

Lastina hänellä on ollut pääasiassa tie- ja siltarumpuja.

– Halkaisijaltaan ne ovat olleet 30 sentistä aina 6,5 metriin asti.

Tallbacka on tähän mennessä kuljettanut niin merikontteja, mattoja, lankkuja kuin taloelementtejä.

– Erikoisin ja hankalin sidottava lienee ollut sahalaitekuorma.

Kuljettaja vastaa aina lastinsa asianmukaisesta sidonnasta, mutta harvoin naiset ovat joutuneet yksin rekkojaan lastaamaan. Erikoiskuljetuksissa vilkkuauton kuljettajien kanssa tehdään yhteistyötä jo lastauksessa.

Yksi Tallbackan ensimmäisistä ajoista oli erikoiskuljetus. Tuolloin etuauton ajajaksi valikoitui hänen taannoinen opettajansa. Juuri opintonsa päättänyt entinen oppilas istui takana tulevan raskaan kaluston ratissa.

Jos opiskelujen aloitus iski omalla tavalla kasvoille, saman tekivät ensimmäiset talvikelit.

– Meidän kuljetuksillamme ei ole onneksi ollut tiukkoja aikatauluja. Se on helpottanut sopeutumista, Kortesaari toteaa.

– Kokeneemmat kertovat, että vasta muutaman vuoden jälkeen talviajoon alkaa tottua, Tallbacka lohduttautuu.

rekkaliikenne
Tien päällä ollessaan Milla Kortesaari ajaa turvavyö kiinni, asianmukaisella ajo-otteella ja työasussa.

Hyvää turvaa toisesta

Lapsesta asti yhdessä viihtyneet serkukset eivät yllättäneet itseään saatikka muita päätyessään samalle alalle.

– Meille oli opiskeluaikana paljon apua toisistamme, Kortesaari sanoo.

Naisille oli alun alkaenkin itsestään selvää, että töppäyksiä ja tietämättömyyden hetkiä tulee, niin kuin tulee kaikille muillekin ja kaikilla aloilla.

– Toiselle saattoi kertoa mitä tahansa, eikä meidän ole ikinä tarvinnut hävetä mahdollisia töppäyksiä tai pelätä nauruja.

Myös ne vähäiset opiskelukaverien alkuaikojen vitsailut loppuivat melko pian. Ainakin heti sen jälkeen, kun tytöt alkoivat päästä juonesta kiinni ja päihittää poikia korjaustöissä. Parinkymmenen oppilaan luokassa he olivat ainoat tytöt.

naisrekkakuskit kuvassa
19-vuotta, ja takana on ensimmäiset talvikelit. Kokeneemmat ovat kertoneet, että talvikelit vaativat muutaman vuoden totuttautumisen.

Yhteisellä keikalla

Koulukavereitaan naiset näkevät nykyään tien päällä tai taukopaikoissa. Välillä viestitelläänkin.

Yhdellä yhteisellä keikalla serkukset ovat olleet.

– Se oli Jennin ensimmäinen ajokeikka, Kortesaari muistelee.

– Lastina oli tekonurmea tamperelaisen koulun pihalle, Tallbacka lisää.

Määränpää oli pieni piha umpikadun päässä.

– Oli ihan hyvä, että mukana oli viittoilija, Tallbacka nauraa.

Sieltäkin raskas ajoneuvo saatiin kunnialla takaisin tien päälle, niin kuin serkusten ajamat kuljetukset kaikista muistakin paikoista.

– Perillepääsyn on tähän mennessä estänyt vain tien huono kunnossapito, Kortesaari sanoo.

Katso karusellikuvat! Opetuksen aikana simulaattoriajossa ajetaan kuten normaaliajossa, turvavyö kiinni ja oikeilla rattiotteilla. Opiskeluaikoja muistellessa simulaattoriin voi vain ohimennen istahtaa.
naisrekkakuski jenni tallbacka

Kiitoksia ja kommentteja

Naiset kiittelevät työnantajiaan Kuljetusliike Heikki Seppälä Oy:tä ja Kuljetus Aleksi Peltoniemi Oy:tä.

-Työnantajat ymmärtävät, että kilometrejä ei ole vielä paljon takana. Vastaanotto on ollut hyvä.

Määränpäissäkään ei häiritseviä kommentteja ole suuremmin korviin osunut.

-Joskus joku on saattanut kommentoida, ettei uskonut naisen kuorman kanssa tulevan, Kortesaari toteaa.

-Joku on epäillyt ammatinvalinnan valikoituneen miehenmetsästyksen takia.

Huoltoasemilla naiset ovat huomanneet varovaisuuden kannattavan. Yhteiset raskaan kaluston kuljettajien tilat eivät aina naiskuljettajille tahdo sopia. Parkkipaikoilla yöpymiset eivät ole murheita aiheuttaneet.

-Harjoitteluaikana laivalla varoitettiin hyttiin menosta. Käytävän oli kuulemma hyvä olla tyhjä majoitukseen mennessä, Kortesaari sanoo.

rekkaliikenne milla lavetilla

Perustyökalut aina mukana

Suuria kalustohaavereita Kortesaarelle tai Tallbackalle ei ole tien päällä sattunut. Koulutus takaa sen, että vahingon sattuessa myös tien päällä pystyy pieniä korjaustoimia tekemään. Perustyökalut ovat kuljettajilla aina mukana.

-Jousitusta säätävä ilmapussi on pari kertaa räjähtänyt. Sen korjaus hoituu tien päällä, Kortesaari sanoo.

-Jarrujen lämmetessä niitten löysääminen ja ajotauko auttaa ensiapuna.

Poikkimenneitä moottoriremmejä tai katkenneita letkuja, niitä naisten kohdalle on myös reissuissa osunut.

Vahingon sattuessa rekkakuskin ei tarvitse kovin kauaa yksin murhetta kantaa.

-Kollegat pysähtyvät helposti auttamaan.

 

Ei ihan tavallinen tarina

Rekan tullessa vastaan Inkeri Ritamäki rekisteröi ensin kuljetusliikkeen ja vilkaisee sen jälkeen kuljettajan penkille.

-Hyvin usein sieltä tervehtii entinen opiskelija, Ritamäki toteaa.

Tällä hetkellä hän toimii Sedussa logistiikan opettajana. Koko työuransa aikana opettamiensa oppilaiden määrää Ritamäki ei osaa arvioida. Paljon niitä on.

-Opettajaurani aikana naisia on oppilaista ollut noin 10 prosenttia. Vuosittaisia vaihteluja on jonkin verran, Ritamäki sanoo.

Milla Kortesaaren ja Jenni Tallbackan Ritamäki muistaa hyvin, ja hyvällä.

-Kertaakaan ei tarvinnut ajatella, että mitähän tästä tulee.

-He päättivät alusta asti ottaa asioista selvää. Heillä on oikea ja rehellinen asenne vaativaan työhön.

Soveltuvuuskoe takaisin

Logistiikan perustutkinto kuuluu niin sanotun SORA-lainsäädännön piiriin. Parin vuoden tauon jälkeen soveltuvuuskokeet otettiin uudelleen käyttöön. Lainsäädännön tavoitteena on parantaa turvallisuutta ja selvittää alalle soveltumattomien turha kouluttautuminen. Soveltuvuuskokeissa testataan opiskelijaksi hakeutuvan hahmottamiskykyä ja soveltuvuutta kuljettajakoulutukseen.

-Soveltuvuuskoe voi lisätä pisteitä, ei vähentää, Ritamäki lisää.

Myös terveydenhoito- ja turva-alan käytössä olevaa soveltuvuustestiä Ritamäki pitää logistiikka-alalla hyvänä.

Tähtäin selvä

Ritamäki valmistui autonasentajaksi 1970-luvun lopulla, ainoana naisena luokaltaan. Autoteknikoksi hän valmistui niin ikään kurssinsa ainoana naisena vuonna 1981. Eri autoliikkeissä tehtyjen työvuosien jälkeen Ritamäki aloitti liikenneopettajakoulutuksen ja valmistui autokoulunopettajaksi 1989.

-Se oli alun alkaenkin tähtäimenäni.

Autokoulunopettajavuosien jälkeen Ritamäki suoritti opettajan pedagogisen pätevyyden vuonna 1993. Auto- ja kuljetusalan ammatinopettajana hän on toiminut nyt yli 20 vuotta. Työnsä ohessa hän on opiskellut logistiikan insinööriksi valmistuen vuonna 2001.

Ritamäki on samaa mieltä, kun hänen työtään arvioi mielenkiintoiseksi ja hienoksi.

-Varsinaisessa työssäni minulla ei ole ollut ikinä naiskollegaa, mutta aina olen ollut kollegoiden kanssa samanarvoinen. Minulla on ollut tuuria, kun olen saanut aina reilut työkaverit.

-Vaikka olen aina ollut melko tiukka opettaja, ei turhaa sanomista ole tullut oppilailtakaan. Opiskelijat ymmärtävät sääntöjen ja kurin merkityksen varsin nopeasti. Kuljetusalan työhön vaikuttavat tieliikennelain lisäksi fysiikan lait, Ritamäki sanoo

 

Ratsiassa tunti ennen inssiä

Viime keväänä Inkeri Ritamäki pysäytettiin opetusajosta oppilaansa kanssa tienvarsiratsiaan. Ratissa oli tietysti opiskelija.

-Rekisteriote, kuorman sidonta, jarrut, perälaudan tarkastuspöytäkirja, Ritamäki luettelee läpikäytyjen asioiden listaa.

Ratsian Ritamäki arvioi hyväksi koulutukseksi myös kuljettajana toimineelle opiskelijalle.

Kuljettajan nimi luonnollisesti kerrottiin poliisin sitä kysyessä. Samaan hengenvetoon Ritamäki tosin totesi kuljettajan ajavan vielä ilman ajokorttia.

-Inssiajo alkaa tunnin kuluttua, Ritamäki lisäsi.

Reilun tunnin kuluttua opiskelija lähestyi inssiajossaan samaa ratsiapaikkaa.

Tällä kertaa häntä ei pysäytetty.

Suosittelisitko tätä artikkelia muille?

Anna arviosi klikkaamalla tähteä 1 - 5
Artikkeliin liittyviä hakusanoja
autoilu liikenne naiset ratissa raskas liikenne työelämä

Uusimmat kaupallisen yhteistyön jutut

Uusimmat videot

Uusimmat podcastit

Uusimmat blogit

Kaikki kirjoitukset