”Vintage sopii nuukan tyylisuunnaksi”
Isokyröläisen omakotitalon parvekkeelta avautuu näkymä peltolakeudelle. Rauhoittavassa maisemassa aika tuntuu pysähtyvän. Varsinaisen aikamatkan talo tarjoaa seiniensä sisäpuolella, sillä retrokoti on sisustettu aidoilla vintage-huonekaluilla ja yksityiskohdilla. Kotia asuttavalle Rinnan perheelle valinnat ovat olleet luontevia.
Nuukuudesta kaikki lähti liikkeelle, tiivistää talon isäntä Jaakko Rinta naurussa suin ja viittaa tiukkaan budjettiin, jolla kodin kalustusta tuli opiskeluaikana ja myöhemmin pariskuntana hankittua. Mikään ei saanut maksaa paljoa.
Totta puhuen vanhat huonekalut miellyttivät jo parikymmentä vuotta sitten Jaakon silmää. Puoliso, Petra Rinta, kertoo oman poikamiestyttöasuntonsa Vaasassa olleen aluksi sekalaisesti sisustettu.
– Asunnossa taisi olla enimmäkseen Ikeaa, vaikka jälkeen päin olen ajatellut, että olisin jo silloin voinut sisustaa talon ajan hengen mukaisesti. Kerrostalo oli rakennettu 1960-luvulla. Silloin sitä en kuitenkaan ajatellut.
Perheeseen syntyi kolme lasta ja vuonna 2016 muuttoauto suunnattiin Vaasasta Isoonkyröön, Jaakon kotikuntaan. Talokaupat tehtiin Jaakon vanhempien, Tarja ja Jarmo Rinnan kanssa. Perhe muutti Jaakon vanhempien vuonna 1991 rakentamaan kaksikerroksiseen taloon.
Mieltymys vanhaan ohjaa tyyliä
Jo muuttovaiheessa talossa oli jonkin verran jäljellä perinteikkäitä ja kunnostettuja huonekaluja, joista Jaakon äiti oli ollut aina kiinnostunut.
– Tarjan tekemien kirpparilöytöjen linjalla oli helppo jatkaa. Kaiken ei tarvitse olla uutta, Petra summaa.
Jaakko komppaa mieltymyksiä.
– Kyllä se niin on, että olen aina tykännyt kaikesta vanhasta – se pätee niin autoihin, huonekaluihin kuin nais.., Jaakko nauraa hersyvästi vaimonsa viereltä.
Vaikka kodin esineistä moni on Petran bongaamaa, on retrokodin tyylissä yhtä lailla Jaakolla sormensa pelissä.
Yläkerran harrastetilan sohvapöytänä toimiva puinen laatikko on Jaakon hankinta jo opiskeluajoilta. Kannessa lukeva suojeluvälinelaatikko kertoo laatikon kuuluneen alun perin Suomen armeijalle. Myös kodin pidetyimmäksi esineeksi nimettyyn kirjahyllyyn Jaakko kiinnitti huomionsa jo vuosia sitten isoäitinsä luona.
– Puinen kirjahylly oli isoäitini ja isoisäni ensimmäinen yhteinen huonekalu, jonka he ostivat kotiinsa Vähässäkyrössä. Kun lähdin opiskelemaan 2000-luvun alussa, sain jollakin lailla ongittua kirjahyllyn itselleni ja siitä lähtien se on kulkenut mukanani, Jaakko kertoo.
Jaakon suvun historiasta kertoo myös olohuoneessa parhaalla paikalla sijaitseva musta nahkatuoli, jonka Jaakon äidin puolen isoisä sai aikanaan 50-vuotislahjaksi.
– Moni pitää tuollaisia tuoleja rumina rotiskoina, mutta meille tuolilla on oma tarinansa. Itse asiassa tuoli on parhaita tuoleja istuakin, Jaakko lisää.
Retrokoti kalustettu alle satasen huonekaluilla
Uuden ostaminen ei ole pariskunnalle itseisarvo, eikä se tule ensimmäisenä mieleen, jos huonekaluhankinnalle tulee tarvetta.
– Miksi ostaa uutta, jos siihen löytyy vanhakin ja käyttökelpoinen? Vanhoissa huonekaluissa kiva asia on se, että ne harvoin menevät pilalle käytössä ja niitä pystyy aina korjaamaan, kuten puisia tuoleja hiomaan ja maalaamaan, Petra perustelee.
Mieltymys käytettyyn osoittaa myös vastuullisuutta.
– Maailma on täynnä tavaraa. Uutta ei todellakaan aina tarvita, vaan löytyy jo jokin vanha, joka täyttää saman asian.
Vaikka opiskeluaikojen nuukuudella ei ole enää samaa kaikupohjaa, on hinnalla edelleen merkitystä Petralle ja Jaakolle.
– Tyyli on vakiintunut, mutta emme ole valmiita maksamaan huonekaluista tai esineistä suuria summia. Sänkyä lukuun ottamatta kaikki huonekalumme ovat alle satasen hankintoja tai aivan enintään sen satasen maksaneita. Moni on täysin ilmainenkin löytö sosiaalisen median roskalavoilta. Jos etsin jotain tiettyä esinettä ja näen sen kirppiksellä, mutta hinta on kallis, jätän esineen ostamatta. Etsintä saa silloin jatkua, Petra kertoo periaatteestaan.
Kiinnostus esineeseen loppuu myös, jos esineestä tulee liian suosittu keräilykohde. – Emme etsi antiikkia eikä tavaroiden tarvitse olla mitenkään hyvässä kunnossa tai virheettömiä. Aika saa näkyä, niin esineissämme kuin kodissamme, hän kiteyttää.
Kekkonen, Mannerheim ja Härmän häjyt
Perheen tämänhetkisen kodin paikalla on seissyt talo jo pitkään. 1900-luvun alussa naapurustosta siirrettiin tontille pienehkö talo, jonka isäntänä toimi Jaakko Rinnan isänpuoleisen isoisän isoisä. Se purettiin tontilta siinä vaiheessa, kun Jaakon vanhemmat alkoivat rakentaa omaa kotiaan paikalle.
Ulkorakennus, jonka juuret ulottuvat pitkälle menneisiin vuosikymmeniin, on kätkenyt sisälleen muun muassa vanhoja valokuvia, joita Petra ja Jaakko ovat nostaneet esille kodissaan. Eräässä seinälle kehystetyssä postikortissa ovat paljon puhutut härmäläiset Antti Isotalo ja Antti Rannanjärvi.
– Olin etsinyt seinälle pitkään myös perinteistä Kekkos-taulua. Lopulta äitini sattui löytämään sellaisen Kristiinankaupungista vanhojen tavaroiden kaupasta. Kekkonen pääsi seinälle Mannerheim-taulun viereen, Jaakko kertoo.
