Oman hiekkatien päässä
Luulitko että tunnet jo Etelä-Pohjanmaan kuin omat taskusi? Tai että säkenöivä 70-luku on mennyttä eikä aika kultainen koskaan enää palaa? Ehkä et ole vielä päässyt käymään Maurin luona.
Kun ihminen asuu oman hiekkatien päässä, kaukana isoista ohikulkuteistä, omat peltoaukeat ympärillään, voi pihaan tuoda vaikka ufon ilman että siitä tiedetään paljon omaa kylää kauempana. Ufo on suomalaisen suunnittelijalegendan Matti Suurosen 60-luvun lopulla suunnittelema pallotalo, Futuro-house, joita on valmistettu aikoinaan vain sata kappaletta. Niistäkin vain puolet on säilynyt näihin päiviin saakka.
Kaikki alkoi siitä, kun talon isäntä Mauri piipahti maatalousnäyttelyssä Jyväskylässä.
– Ajelin pois Saarijärven kautta ja Kalmarissa tuli vastaan huoltoasema, jonka pihassa oli viisi hienoa vanhaa polttoainemittaria, Mauri kertoo.
Kotiin päästyään Mauri selvitti jo lakkautetun huoltoaseman omistajan.
– Soitin ja sovimme treffit. Olin menossa ostamaan yhtä mittareista, Mauri kertaa tapahtumia.
Paikan päällä juotiin kahvit ja myyjä kysäisi, eikö Mauri olisi kiinnostunut ostamaan kaikkia mittareita.
– Vastasin että mitä minä niillä tekisin, johon myyjä, että no hän ainakin pääsisi niistä eroon, Mauri sanailee.
– Tuumailin että no mikäs siinä ja ostin pois. Jatkoimme kahvittelua ja söimmekin siinä, niin mies kehui, että osta tuo huoltoasemakin. En osta, vastasin.
Keskustelu jatkui ja mies tiedusteli, mitä tekisit niillä, jos ostaisit.
– Sanoin että kyllähän ne täytyisi entisöidä. Se oli lauantaipäivä. Illalla mies soitti ja sanoi, että me olemme tuumanneet emännän kanssa, että huoltoasema sinun, Mauri kertoo.
Koska hintakin oli sopiva, kauppa oli sillä selvä.
Huoltoasema ei ollut mikä tahansa, vaan saman suomalaisen suunnittelijan, Matti Suurosen 70-luvun tuotantoa kuin ufokin. Venturo-huoltoasema haettiin kotipihaan vuonna 1998 ja siitä alkoi Maurin keräilyinnostus. Ufo kotiutui vasta vähän myöhemmin, saavuttuaan Istanbulin maailmannäyttelystä.
Nyt, lähes 25 vuotta myöhemmin komeiden viljavainioiden keskellä kohoaa kokonainen 70-luvun miljöö kahvilarakennuksineen, huoltoasemineen, bensamittareineen, puhelinkoppeineen – ja ufoineen. Kaikki Suurosen suunnittelemia.
70-luku huokuu kylänraitilla
Vaikka isännältä löytyisi myös asfalttikoneet, omaa pihatietä ei ole asfaltoitu. Sekin kuuluu asiaan.
– Tässä on aivan oma tunnelmansa, kun tänne pihaan saapuu, Mauri sanoo.
Ja niin todella onkin. Pihassa on autenttinen 70-luvun kylänraitin tunnelma. Huoltoaseman ovet ovat kutsuvasti auki, pannussa tuoksuu kahvi, pihaan on parkkeerannut rivi komeita amerikanrautoja ja jukeboksista soi vanha suomalainen iskelmä 60- ja 70-luvuilta.
Myöhemmin Mauri bongasi Suurosen suunnitteleman toisenkin Venturon Keltaisesta Pörssistä.
– Soitin myyjälle, joka kysyi ensitöikseen, että tiedänkö, mitä olen ostamassa? Vastasin että minä tiedän kyllä, mutta tiedätkö sinä mitä olet myymässä? Asia oli sillä selvä, Mauri kertaa kauppatapahtumaa.
Ufo löytyi Vääksystä. Meni muutamia viikkoja, kun ufoa jo alettiin kyselemään Istanbulin maailmannäyttelyyn. Futuro vietiin Espoossa sijaitsevan Näyttelykeskus WeeGeenkin pallotalon entisöineelle Lapin Ekille kunnostettavaksi ja koottavaksi. Sitten se purettiin, laitettiin rekkaan ja rahdattiin Istanbuliin.
Kaikista suojatoimista huolimatta Futuro-house palasi reissusta aika pahasti rähjääntyneenä ja jouduttiin maalaamaan uudelleen ennen kotipihaan asennusta. Suurosten ufojen arvostusta Istanbulin maailmannäyttelymatka kuitenkin nostatti reippaasti.
– Pariisilaisessa huutokaupassa myytiin sittemmin huonokuntoiset, pelkät Futuro-housen kuoret 158 000 eurolla, Mauri sanoo.
Miitinki huoltoaseman baarissa
Huoltoaseman baariin mahtuu mukavasti istumaan 40 ihmistä. Vaikka paikasta ei ole paljoa huudeltu ja haastattelupyyntöihinkin on useammin kieltäydytty kuin suostuttu, monenlaiset vierailijaryhmät ovat löytäneet paikalle vuosien saatossa.
Tilalla on järjestetty syntymäpäiviä, kokouksia ja monenlaisia kokoontumisajoja.
– Tämän kanssa on oltu vähän matalalla profiililla, ettei mihinkään lehteen. Tämä on meille vain harrastus eikä mitään liiketoimintaa. Mutta sitten kun joku on meidät jostain keksinyt ja aikataulut ovat sopineet, niin kyllä tänne on käymään päässyt, Mauri kertoo.
Monet tulevat ryhmissä. Kerran pihassa oli kerralla 37 Volvoa kun Volvo-kerholaiset tulivat piipahtamaan. Zetor 25 -traktoreita oli niin ikään useita, yhteensä viitisentoista. Lisäksi on käynyt harrasteautoilijoita, autosuunnistajia ja moottoripyöräilijöitä.
Kun seinäjokelaisen moottoripyöränkerhon vetäjä kävi kysymässä, saisivatko he tulla, Mauri kysäisi mieheltä, tuleekohan teistä kuinka harmia.
– Mies kehui, että ei tule, heidän keski-ikänsä on yli seitsemänkymmentä vuotta, Mauri nauraa.
Monen kävijän kanssa on ystävystytty niin, että he palaavat uudelleenkin.
– Kyllä vierailijat ovat varmaan viihtyneet, sillä ainakin puolet ovat lähtiessä vielä kysyneet, että jos menevät tästä joskus autolla ohi, saavatko tulla, Mauri kertoo.
– Ja onhan se minulle mukavaa, kun väkeä tulee, saa laittaa parempia kamppeita päälle.
Astetta erikoisempi harrastus
Mauri on viihtynyt keräilyharrastuksensa parissa.
– Aina pitää olla jotain muutakin kuin työ. Ja kun ei minun aikani sohvalla kulu, niin tässä on ollut mukavaa tekemistä, Mauri sanoo.
Maurin lapsuudenkodin pihapiiri onkin ehtinyt kokea melkoisen muodonmuutoksen harrastuksen myötä.
– On tämä vähän niin kuin elämäntyö isälle ollut. Harrastus, erikoinen vähän, poika sanoo.
– On tämä tontti vähän tietysti muuttunut. Kun tulin tälle tontille, niin maat kasvoi pajua ja tässä oli vanha tupa ja tuossa navetta. Nyt joku on sanonut joskus, että mikäs kaupunki tänne on noussut, Mauri kertaa kuulemansa kohteliaisuuden.
– Ja vielä kun se loppuu tänne. Tästä ei mene enää tietä mihinkään.
Uusiakin visioita on. Niitä Mauri ei halua kuitenkaan vielä paljastaa.
– Mutta sen voin sanoa, että jos tämä yksi suunnitteilla oleva projekti vielä onnistuu, niin ei ole niitäkään Suomessa montaa, Mauri vinkkaa.
Tupa täynnä hyviä muistoja
– Haapojan Kalevi kävi usein takavuosina. Kokosin pallotaloa ensin piilossa ja se nostettiin vasta valmiina jaloilleen, Mauri kertoo.
Kalevi katseli ja katseli vielä maassa ollutta ufoa ja totesi ”Kyllon erikoonen rakennelma.”
– Sanoin että nyt on kuule Kalevi puintiaika, mennään huoltoasemalle ja sinä saat istua siellä. Siellä on kaljaa tiskis ja kahviakin saadaan, mutta minä menen puimaan. Istu kaikes rauhas, Mauri muistelee.
– Kun tulin takaisin, Kalevi tuli ovesta ja sanoi: Mauri, tämon aivan uskomatoon juttu!
Yhtenä kesänä Angels-filmi oli paikalla filmaamassa Snellmanille mainosta. Kuvaukset alkoivat aamukuudelta ja mainoksessa esiintynyt ranskalainen näyttelijä asettautui makkaravoileipänsä kanssa pallotalon juurelle kuvattavaksi.
– Soitin Kaleville, että täällä on nyt elokuvaryhmä, tule kahville, Mauri sanoo.
Kuvausryhmää oli kaikkineen 30 ihmistä.
-Kalevi tuli ja istahti kahville ranskalaisnäyttelijän kanssa. Kävin kysymässä kuvausväeltä, osaako kukaan heistä kääntää englantia ja yksi ilmoittautui. Toin hänet Kalevin luo, ja kävikin ilmi, että nainen tunsi Kalevin. He olivat esiintyneet Pariisissa yhtä aikaa, Mauri kertaa hauskaa yhteensattumaa.
Ranskalaisnäyttelijällä ja Kalevilla riitti juteltavaa.
-Kalevi sanoi, että hän friskaantuu tästä monta vuotta, Mauri muistelee.
Vierailun lopputuloksena syntyi Snellmanin Superior Roadtrip -mainos
Ufomiehen vierailu
-Kehuin että tietenkin! Kyllä tänne saa tulla, Mauri kertoo ja jatkoi että häntä kiinnostaa tämä ala.
Ufotutkija tuli paikkakunnalle junalla. Mauri oli juuri lähtenyt ajamaan asioilleen, kun kylätietä pisteli vastaan vieras mies pitkä palttoo päällä.
-Soitin Paulalle ja sanoin, että taitaa tulla sulle vieraita. Käännyin saman tien itsekin ympäri.
Ufotutkija löysi perille ja istui lopulta vieraisilla monta tuntia.
