Kun tympein työ on tehty, lähtee porukka pizzalle
Lehmät oppivat parissa viikossa, kuinka robottinavetta toimii. Miehiltä se vei kolmisen kuukautta.
Päätös yhteisestä navetasta päätettiin toteuttaa, kun jo edellisen sukupolven yhteistyö oli sujunut hyvin.
– Mitään rähinöitä ei heillä ollut, joten ajateltiin laittaa yksi kunnon rähinänaihe pystyyn, kortesjärveläinen maatalousyrittäjä Marko Hautamäki naurahtaa.
Tänä päivänä voidaan todeta, että hyvin on mennyt. Yhteistyöstä ei ole tarvinnut epätoivoa tuntea missään vaiheessa. Sen sijaan maidon hinnanalennukset ovat harmittaneet verrattain raskaasti.
Käytännön töissä yrittäjillä on uudessa navetassa ollut jonkin verran opettelua. Hautamäki siirtyi robottilypsyyn lypsyasemalta, yhtiökumppani Jukka Teppo parsinavetasta.
– Välillä apetta annosteltiin yölläkin. Opettelua se ruokintakin oli, Hautamäki muistelee.
Nyt, parin vuoden kokemusten jälkeen, yrittäjät kykenevät jo hienosäätöön.
– Maidot saisivat olla pikkuisen paremmat. Säilörehu on ehkä hieman turhan kuivaa eli voi olla, että viime kesän ykkössato otetaan käyttöön jo nyt.
Hautamäki on tyytyväinen yrittäjien tekemään lähes parin miljoonan euron navettaratkaisuun.
– Voin nyt vastata Haluatko miljonääriksi -ohjelman tapaan, että Tekisin saman uudestaan -vastaus lukitaan. On hyvä tietää mihin aamuisin lähtee.
Tulevaa Hautamäki ei riesaksi asti murehdi. Koronan aikana havaittu pieni viljelijän arvonnousu on hänen mukaansa lieventynyt. Viimeisen viiden vuoden aikana asiat ovat muutenkin muuttuneet paljon.
– Kuka tietää mitä on viiden vuoden päästä. Syödä ihmisen kuitenkin pitää, Hautamäki toteaa.
Ensimmäiset päivät emolehmän kanssa
Vasikka kasvaa hiehoksi parisen vuotta. Vasikat saavat Harjulan Maito Oy:n navetassa olla emojensa kanssa muutaman päivän. Sen jälkeen ne siirretään Hautamäen kotitilalle vajaan 10 kilometrin päähän. Kuukauden-puolentoista välein kasvaneita hiehoja siirretään taas takaisin navetalle.
– Jukan karjasilmä on parempi kuin omani. Robottiasemalla olevasta lehmästä näkyy vain pieni kylkikuviointi, mutta Jukka tunnistaa lehmän siitäkin, Hautamäki kehuu.
Harjulan Maito Oy:n navetassa on tällä hetkellä lypsyssä 120 lehmää, kapasiteettia on 145 lehmälle. Lypsyjä hoitaa kaksi robottia.
Tympeä työ vaatii vastapainoksi pizzaa
Tympeimmän navettatyön Hautamäki osaa nimetä heti, ja voimallisin sanoin: kuivatusturpeen lisääminen parsien väliin.
– Sitä pitää paasata parin kuukauden välein. Lapiointi kestää nelisen tuntia. Kokeiltu on, mutta sitä ei ole järkevä koneistaa. Työhön sopiva pienkuormaaja maksaa 50 000 euroa, eikä meillä olisi sille muuta käyttöä. Kun nuppikuorman lapioi neljän ihmisen voimin, niin tietää lapioineensa!
Urakan jälkeen työporukalle on muodostunut tapa lähteä kylille pizzalle.
– Kyllä se v-tutus ehtii parin kuukauden aikana unohtua, Hautamäki naurahtaa.
Mukava on myös huomata lehmien tyytyväisyys urakan jälkeen.
– Kyllä likat tykkää, kun parsien välit on täynnä kuiviketta.
Manikyyrin jälkeen väriä päähän
Rehunteko hoituu tilalla urakoitsijoiden voimin. Korjuuaika on lyhyt, joten omia koneita ei ole katsottu omalle tilalle tarpeelliseksi hankkia. Hautamäki on tyytyväinen, että urakoitsijat ovat löytyneet läheltä.
Tietokoneiden kanssa tilalla selvitään omin voimin. Mahdollisissa ongelmatilanteissa auttaa huoltosopimus. Keinosiemennyksen hoitaa koulutuksen käynyt Jukka Teppo.
Sorkkahoitaja käy tilalla pari kertaa vuodessa.
– Se on kaikenkattava palvelu. Samalla käräytetään utarekarvat ja leikataan häntäkarvat. Kun manikyyrit ja muut on hoidettu, laitetaan väriä päähän. Kastinmerkki otsassa kertoo, että homma on hoidettu, Hautamäki toteaa.
Tilan pellot ovat noin 5 kilometrin säteellä navetasta. Ei omilla pelloilla, mutta muutaman kilometrin päässä susi tappoi naapuritilan vasikan.
– Korvausta menetyksestä ei saa, sillä eläimen omistajan omavastuu on 170 euroa. Eli alle vuoden ikäisestä naudasta korvausta ei tule. Vuoden sisällä menetetystä kahdesta vasikasta korvausta jo saisi.
Päähänpistoja pitää ihmisellä olla
Maatalousyrittäjä Marko Hautamäki on pitänyt huolen siitä, että pääkoppa pääsee säännöllisesti tuulettumaan, vaikka tällä hetkellä aikaa maatilayrityksen pyörittämisen ulkopuolella on hieman aikaisempaa vähemmän.
– Varjoliito on jäänyt vähemmälle, pariin vuoteen en ole lennellyt. Autonruuvauksessa ja kaikenlaisessa nassaroimisessa menee aikaa. Kotosalla on kiva touhuta, kun tietää navetalla olevan väkeä. Jo sekin on lomaa, kun ei tarvitse lähteä iltanavettaan, Hautamäki tiivistää.
Hautamäki valmistui agrologiksi Ilmajoen maatalousoppilaitoksesta vuonna 2008. Hän iloitsee, että opiskeluajoilta jäi jäljelle paljon tuttuja.
– Ei tarvitse olla häävit maatalousmessut, kun aina joku tuttu tulee vastaan.
IMO-henki on jäänyt Hautamäen mieleen erinomaisena.
– Nyt se kaikki on vedetty vessasta alas, hän harmittelee.
Maailman rumin auto omassa tallissa?
Hautamäki ihasteli, ja kauhisteli, jo parikymmentä vuotta sitten yhtä tiettyä automallia.
– Jollain ilmoitustaululla sen kuvan näin. Ja nyt vanhoilla päivillä piti tuo takaraivoon jäänyt ajatus toteuttaa.
Ennen joulua Hautamäki ajoi Itävallan ja Italian rajalta kotiin Fiat Multiplan, 1,9-litraisen turbodieselin.
– Sitä on äänestetty maailman rumimmaksi autoksi. Maksoin siitä 3 700 euroa. Sillä ei oltu ikinä ajettu talvella.
Auto oli aikanaan yleinen Euroopassa. Suomeen sitä sai vain erikoistilauksella.
– Malli on jo täyttänyt 25 vuotta. Oma autoni on vuosimallia 2000 ja ajettuja kilometrejä siinä on 137 000. Auto on kuusipaikkainen. Istuimet on sijoitettu niin, että matkustajien hartialinjat eivät ole samoilla kohdilla. Se tuo hyvin tilaa lisää.
Toisen päähänpiston Hautamäki toteutti kaverin kanssa. Yhdessä tuumin todettiin, että pitäähän Nissan Micralla jäämeren rannalla käydä.
– Ajettiin sitten yhtä soittoa Altaan, otettiin yhdet kaljat ja katteltiin paikkoja. Lennosta kuskia vaihdellen ajettiin sitten takaisin Leville.
Purjelaivan pienoismallia katsomassa
Hautamäen mieleen oli niin ikään jäänyt kaverin kertomana Salossa, Saloran vanhalla tehtaalla, nykyisessä tapahtumakeskuksessa, oleva purjelaivan pienoismalli. Kaverin kuvaus upeasta San Felipe-purjelaivan pienoismallista oli houkutteleva, joten Hautamäki päätti piipahtaa päiväseltään sitä katsomaan.
– Purjelaivan oli tarkoitus mennä aikanaan portugalilaiseen museoon, mutta se ei ollut lopulta sinne kelvannut. Joku suomalainen sen osti ja nyt se on esillä tapahtumakeskuksessa.
Rikos on jo vanhentunut
Marko Hautamäen tallissa on pienimuotoinen kylttikokoelma. Hän myöntää intohimonsa kyltteihin.
– Niillä kaikilla on joku tarina.
Koska Hautamäki uskoo rikoksen jo vanhentuneen, hän tunnustaa kuntaliitoksen toteuduttua ruuvanneensa tien varresta irti Kortesjärvi-kuntakyltin. Hieman huono omatunto hänelle hommasta jäi, mutta soi itselleen synninpäästön jo aikaa sitten.
– Näin televisiosta, kun TVH:n miehet ruuvailivat kuntakylttejä irti ja nakkelivat niitä lavalle. Sinne sekin kyltti olisi päätynyt, ja helpotinhan minä TVH:n miesten työtä.
A.Salo Kortesjärvi -kyltti jäi Hautamäen hoteisiin tervankeittäjien plassilta Saariselältä.
– Kyltti oli vanhan linja-auton etuikkunassa pyörivässä rullassa.
Tuo kyltti oli Hautamäeltä kateissa vuosikymmenen, kunnes hän tallia siivotessaan sen löysi.
– Keräsin sakkia kasaan ja palautimme kyltin jokin aika sitten sen alkuperäiselle omistajalle Härmän liikenteelle.
