Korvat ovat höröllä, kun puhe Ronja ryövärintyttärestä alkaa
Kotimetsä muuttui mielikuvitusmaailmaksi heti, kun Jelena Jokelin lähti sinne leikkimään Ronja ryövärintytärtä.
Astrid Lindgrenin Ronja ryövärintytär ilmestyi, kun Seinäjoen kaupunginteatterin teatterikuraattori Jelena Jokelin oli 5-vuotias. Kolme vuotta myöhemmin hän luki teoksen.
– Luin kirjan monta kertaa, osasin sen lähes ulkoa, Jokelin muistelee.
Hän sanoo tarinan menneen, paljolti itselleenkin tuntemattomasta syystä, hyvin syvälle.
– Ronja on itsenäinen ja peloton, omalaatuinen nuori tyttö. Hänen rohkeutensa kiehtoi, samoin hänen suhteensa Birkiin, Jokelin analysoi.
Kodin ilmapiirin Jokelin uskoo auttaneen häntä luomaan omia mielikuvitusmaailmojaan.
– Olin itsekin näyttämöllä jo 6-vuotiaana, hän nauraa.
Teatteriesitys itsessään oli erittäin hyvä kokonaisuutena ja erityisesti visuaalisuus oli huikean hienoa. Meillä oli ryhmän ikäjakauma 7 – 70 vuotta ja kaikki nauttivat esityksestä suuresti.
Katsojapalaute
Tultiin Keski-Suomesta asti katsomaan ja kyllä kannatti. Kouluikäiset lapsikatsojat puhuivat näytelmästä koko loppuillan. Ja kyllä se vanhemmillekin kolahti. Ylidramaattinen Matias oli aikuisten suosikki ja rohkea Ronja tietysti lasten suosikki.
Katsojapalaute
Luotettava ystävä on korvaamaton
Kun Seinäjoen kaupunginteatteri julkisti tulossa olevan Ronja Ryövärintytär -näytelmän, oli Jokelin liekeissä. Hän oli ehtinyt toivoa näytelmää Seinäjoelle jo kauan. Teatterikuraattorina hän saa olla osana jokaisen näytelmän tekoprosessissa, niin myös Ronja ryövärintyttäressä.
Jokelin on kiertänyt ala-asteilla kertoen esityksestä Ronjan koululaisnäytöksiin tuleville.
– Lapset kuuntelevat korvat höröllä. Aika vierailuilla on loppunut aina kesken.
Jokelin myös vastaanottaa teatterilla koululaisnäytöksiin saapuvia oppilaita. Opettajien kanssa hän käy keskusteluja niin ennen kuin jälkeen näytösten.
– Lasten palautteet ovat olleet todella positiivisia, ja pelkästään positiivisia, Jokelin iloitsee.
Vaikka Ronja ryövärintyttäressä ei puhuta suoranaisesti kiusaamisesta, sivuaa ystävyysteema asiaa hyvin läheltä.
– Ystävyyttä ei koskaan korosteta liikaa. Haluan, että näytelmästä opittaisiin ystävyyden merkitys, hyvän ystävän ominaisuuksia ja sitä, kuinka paljon luotettava ystävä voi elämään tuoda.
Rohkeus olla oma itsensä
Vierailuillaan ala-asteilla Jokelin on yllättynyt, kuinka tunnettu hänen itsensä 8-vuotiaana lukema teos Ronja ryövärintytär on.
– Se on sukupolvia yhdistävä klassikko. Aika ei ole sitä vanhentanut. Lindgrenin tarinat ovat yhä tätä päivää ja hänen kerrontansa on ajatonta. Ronjasta on tehty juuri uusi televisiosarja ja piirretty versio kirjasta julkaistiin kymmenkunta vuotta sitten.
Kaupunginteatterissa uskotaan niin näytelmän – kuin kirjankin parissa – aikuisten pääsevän jakamaan oman Ronja-kokemuksensa lapsen, lapsenlapsen tai esimerkiksi kummilapsen kanssa.
Näytelmässä on Jokelinin mukaan onnistuttu tuomaan ilmi kaikki kirjan tärkeimmät piirteet, alkaen Ronjan elämänasenteesta.
– Ronja on rohkea, itsenäinen ja peloton. Hän irtautuu rohkeasti kotikolostaan ja hänellä on valtava jano elämään ja tutkimiseen. Ronjalla on suuri sydän. Hänellä on rohkeutta olla oma itsensä.
Kun koulun ja työelämän velvollisuudet painavat, saattaa keväiseen metsään pakeneminen Ronjan tapaan hyvinkin houkutella myös nykyihmistä. Ronja ryövärintytär on ystävyyden, vapauden, kaihon ja rohkeuden ylistys, joka tarjoaa oppeja ja samaistumiskohteita kaikenikäisille.
Esitykset Seinäjoen kaupunginteatterin suurella näyttämöllä jatkuvat 24.5.2024 saakka.
Testaa tietosi
Miten hyvin tunnet Astrid Lindgrenin kirjat?
Kaikkea mahdollista podcasteista tapahtumiin
– Parhaiten työtäni kuvaa termi yleisötyö. Olen myös osa markkinointitiimiä ja teen lisäksi omaa podcastia teatterissa. Tuotan kaikkea sitä ekstraa, mitä yleisölle voi tarjota, aina tapahtumien järjestämisestä alkaen, Jokelin tiivistää.
Hän tekee paljon yhteistyötä myös koulujen kanssa.
Seinäjoen kaupunginteatteriin Jokelin tuli vuonna 1984, näyttelijäksi. Viimeisimmän roolinsa hän teki vuonna 2015.
– Pääsin noina vuosina tekemään monia ihania juttua.
Mieliinpainuvinta rooliaan hänen on vaikea nimetä.
– Noin vuosi ennen kuin lopetin näyttelijän työt, esitimme Seitsemännen portaan enkeli -näytelmää. Se oli erityinen produktio ja erityinen porukka. Lopputulos oli koskettava ja esitys oli aina loppuunmyyty. Pääsin haastamaan itseäni äidin roolissa, joka menetti lapsensa, Jokelin muistelee.
Vaikka roolit menivät joskus syvälle ihon alle, niitä enemmän uniin saattoivat tulla näytelmien aiheet ja teemat.
– Kyllä roolit jäivät pääsääntöisesti siihen kohtaan, kun teatterin ovi sulkeutui.
